Luuseriiiii
Minulla on ollut vähän rankkaa, enkä erittele syitä tähän tarkemmin tunnistettavuussyistä.
Ennen olin onnellinen. En ryypännyt, enkä ryyppää edelleenkään hauskanpidon takia. En tajua, mitä hauskaa on humalassa. Olen nytkin hiprakassa ja ihan hyvin sujuu kirjoittaminenkin, niin ettei tästä ehkä tajua, että olenpa hieman kännissä.
En ole ikinä syönyt mielialalääkkeitä, enkä aio alkaa syödäkään. Tulee vaan niin hemmetin autuas olo, kun ottaa muutaman lonkeron.. ja muutaman lisää. Sitten onkin sikspäk tyhjä ja onneksi sitä on jemmassa, että voi vielä vähän ottaa ja kohta nukahtaa ihanasti murheensa unohtaen.
En ole ihan varma, pitäisikö tähän hakea apua vai olla vaan ja odottaa, että elämän vaikeudet hellittää ja sitten juopottelu taas jää pois. Olen viimeisen kahden vuoden aikana juonut enemmän, kuin elämäni aikana kokonaisuudessaan yhteensä. En edes välitä terveydestäni, koska olen jo muutaman kerran ollut vakuuttunut päätymään itsemurhaan. Nyt luulen eläväni ainakin n. 15 vuotta, joten ihan loppuelämäni kannalta asialta ei ole merkitystä.
Sitten hiprakassa ravaan tupakalla, mitä en selvinpäin ikinä tee.
Pointtini on se, että tunnustaako joku muu olevansa yhtä surkeassa tilanteessa? Päällisin puolin voin niin hemmetin hyvin, vaikka välillä se saamarin krapulakin vaivaa.
Ennen olin onnellinen. En ryypännyt, enkä ryyppää edelleenkään hauskanpidon takia. En tajua, mitä hauskaa on humalassa. Olen nytkin hiprakassa ja ihan hyvin sujuu kirjoittaminenkin, niin ettei tästä ehkä tajua, että olenpa hieman kännissä.
En ole ikinä syönyt mielialalääkkeitä, enkä aio alkaa syödäkään. Tulee vaan niin hemmetin autuas olo, kun ottaa muutaman lonkeron.. ja muutaman lisää. Sitten onkin sikspäk tyhjä ja onneksi sitä on jemmassa, että voi vielä vähän ottaa ja kohta nukahtaa ihanasti murheensa unohtaen.
En ole ihan varma, pitäisikö tähän hakea apua vai olla vaan ja odottaa, että elämän vaikeudet hellittää ja sitten juopottelu taas jää pois. Olen viimeisen kahden vuoden aikana juonut enemmän, kuin elämäni aikana kokonaisuudessaan yhteensä. En edes välitä terveydestäni, koska olen jo muutaman kerran ollut vakuuttunut päätymään itsemurhaan. Nyt luulen eläväni ainakin n. 15 vuotta, joten ihan loppuelämäni kannalta asialta ei ole merkitystä.
Sitten hiprakassa ravaan tupakalla, mitä en selvinpäin ikinä tee.
Pointtini on se, että tunnustaako joku muu olevansa yhtä surkeassa tilanteessa? Päällisin puolin voin niin hemmetin hyvin, vaikka välillä se saamarin krapulakin vaivaa.