Multa loppuu voimat ja ideat ton lapsen kasvattamisen kanssa

Se esim soitti tuntemattomille ihmisille tänään ja sanoi, että niillä on pommi talossa. =(

On ollu jäähyllä yms.
Tietokonekieltoa ym.
On kieletty on puhuttu.
Ei voi vahtia 8v jatkuvasti.
En tajua mitä mä tolle teen! =/(

Oli kaupassa silloin ja oli naapurissa.

Sitte se esim äkkipikaistuksissaan karkaa (just kun pitäis pistää inskaa ym tai lähteä jonnekin), rikkoi seinää omasta huoneesta kun se oli väärän värinen, rikkoi teltan äsken.

Kuulemma MUUT kiusaa ja sitte sen pitää kiusata muita-muita.

Koulussa on ollu muuten ok, mutta välillä tulee jotain typeriä kakkavitsejä kesken tunnin, mitä muut ei edes naura.

Perheneuvolassa käyty, mutta se täti tais heittää pyyhkeen kun ikinä ei meille sopinu ne kellonajat kun sille.
Oon ite toisessa kaupungissa töissä ja sieltä jos lähet jonnekin, niin ne poissaolotunnit pitää korvata, eli sitte pitää olla ylitöissä ja lapsi on pakko hakea i.p.:stä kello 16, kun avustaja lähtee pois. Joten ylitöitäkin vaikea tehdä korvatakseen perheneuvolan...

 

Ideoita?
Palkkaanks mä tänne jonkun Nannyn, joka komentaa meitä kaikkia kk ajan...

 

Se esim soitti tuntemattomille ihmisille tänään ja sanoi, että niillä on pommi talossa. =(

On ollu jäähyllä yms.
Tietokonekieltoa ym.
On kieletty on puhuttu.
Ei voi vahtia 8v jatkuvasti.
En tajua mitä mä tolle teen! =/(

Oli kaupassa silloin ja oli naapurissa.

Sitte se esim äkkipikaistuksissaan karkaa (just kun pitäis pistää inskaa ym tai lähteä jonnekin), rikkoi seinää omasta huoneesta kun se oli väärän värinen, rikkoi teltan äsken.

Kuulemma MUUT kiusaa ja sitte sen pitää kiusata muita-muita.

Koulussa on ollu muuten ok, mutta välillä tulee jotain typeriä kakkavitsejä kesken tunnin, mitä muut ei edes naura.

Perheneuvolassa käyty, mutta se täti tais heittää pyyhkeen kun ikinä ei meille sopinu ne kellonajat kun sille.
Oon ite toisessa kaupungissa töissä ja sieltä jos lähet jonnekin, niin ne poissaolotunnit pitää korvata, eli sitte pitää olla ylitöissä ja lapsi on pakko hakea i.p.:stä kello 16, kun avustaja lähtee pois. Joten ylitöitäkin vaikea tehdä korvatakseen perheneuvolan...

Otat töistä vuosiloma/palkattoman tms vapaapäivän ja hoidat asiat käyntiin perheneuvolassa. On vain sellaisia asioita jotka on pakko hoitaa ennen kuin ne pahenevat!

 

Otat töistä vuosiloma/palkattoman tms vapaapäivän ja hoidat asiat käyntiin perheneuvolassa. On vain sellaisia asioita jotka on pakko hoitaa ennen kuin ne pahenevat!

No jos mulle käy joku päivä, niin se ei käy miehelle...
Voin mä siellä yksikin istua, mutta ei siinä ole järkeä.

 

kuulostaa meidän ahhd pojalta, perheneuvolassa jkavat samaa tietoa kuin mikä on netistä löydettävissä. ja mulle on sanonut neurologit ja lastenpsykiatri että ei tähän oo mitään poppaskonstia, että ei heilläkään ole antaa sen enempää. eli jos adhd:sta on kyse niin täytyy vaan hyväksyä että elämä on nyt tätä, koska lasta ei saa muuttumaan(toki ajan kanssa pikkuhiljaa) ja lääkitys auttaa.

toki jos ei oo tutkittu niin on hyvä tutkia mikä on syynä. mitä itse arvelet? mä osuin oikeaan oman lapseni kohdalla, ja luulen että aika moni vanhempi osuu myös oikeaan. oot varmaan lukenut netistä kaikkia juttuja,mitä mieltä ite oot?

 

Miten kiireisiä ihmiset on jos ei lapsen takia saa rukattua aikatauluja sopimaan? Mä olen tätä ihmetellyt lähipiirissäkin välillä. Ymmärrän että on työt ja ne on tehtävä,mutta että yhtä päivää ei onnistu säätämään.. Kuulostaa melkoiselta tapaukselta tuo teidän lapsi enkä siis osaa mitään vinkkejä antaa. Toivottavasti saatte sen perheneuvolan jotenkin järjestymään. Kuulostaa vähän siltä,että sä olet jo kaikki supernannynkin kikat kokeillut niin sieltä vois ehkä tulla sitten jotain uusia.

 

Kohta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapsi hoitoon. Siskon lapselle kävi just niin ja nyt on ollut kolme vuotta hoitolaitoksessa. Tuosta se pahenee ryyppäämisenä, tupakointina ja lääkkeiden napsimisena sekä koulusta lintsaamisena. Nopeasti tehokasta toimintaa asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä tai homma karkaa käsistä.

 

kuulostaa meidän ahhd pojalta, perheneuvolassa jkavat samaa tietoa kuin mikä on netistä löydettävissä. ja mulle on sanonut neurologit ja lastenpsykiatri että ei tähän oo mitään poppaskonstia, että ei heilläkään ole antaa sen enempää. eli jos adhd:sta on kyse niin täytyy vaan hyväksyä että elämä on nyt tätä, koska lasta ei saa muuttumaan(toki ajan kanssa pikkuhiljaa) ja lääkitys auttaa.

toki jos ei oo tutkittu niin on hyvä tutkia mikä on syynä. mitä itse arvelet? mä osuin oikeaan oman lapseni kohdalla, ja luulen että aika moni vanhempi osuu myös oikeaan. oot varmaan lukenut netistä kaikkia juttuja,mitä mieltä ite oot?

No se on vaan niin äkkipikainen, joskus ja kaikki MUUT on häntä vastaan.
(Narsisti? Ei kai, kun on taas antelias enemmän muille kun esim esikoinen ja huolehtii muista ihmisistä)
Ei oo sellainen kineettinen ihminen, että liikkuis levottomasti yms.
Mutta ehkä pään sisässä on sellainen, ei ruumillisesti.

Oon miettin tota adhd:tä, kun eskarissa ja ekalla tuli negatiivista palautetta, mutta kuitenkaan NE eivät olleet sitä mieltä, että vois olla toi.

 

Jos ei olla pk:ssa tai koulussa huolissaan, vaan ongelmia vain kotona, niin sanoisin kolme vinkkiä: johdonmukaisuus, johdonmukaisuus ja johdonmukaisuus.

 

Eikös sieltä perheneuvolan lekuriltakin saa paperin, että vanhemman läsnäolo on välttämätön, jolloin saat siis olla palkattomasti pois töistä eikä tarvi korvata? Ja sit pyydä samantien lähete sairaalaan psyk. polille, turha junnata sielä perheneuvolassa. Jos lapsi pääsis tutkimusjaksolle vaikka.

Meillä kului aikanaan ihan turhan paljon aikaa aikanaan siihen perheneuvola-vaiheeseen, kun lopputulos oli joka tapauksessa se että "ei me tiedetä, laitetaan lähete sairaalaan", jossa sitten tutkimusjakson jälkeen dignoosi saatiin.

 

Miten kiireisiä ihmiset on jos ei lapsen takia saa rukattua aikatauluja sopimaan? Mä olen tätä ihmetellyt lähipiirissäkin välillä. Ymmärrän että on työt ja ne on tehtävä,mutta että yhtä päivää ei onnistu säätämään.. Kuulostaa melkoiselta tapaukselta tuo teidän lapsi enkä siis osaa mitään vinkkejä antaa. Toivottavasti saatte sen perheneuvolan jotenkin järjestymään. Kuulostaa vähän siltä,että sä olet jo kaikki supernannynkin kikat kokeillut niin sieltä vois ehkä tulla sitten jotain uusia.

Kait mun pitää soittaa sinne uudestaan.
Se oli se tätikin jatkuvasti kipeenä, niin meijen aikoja siirrettiin urakalla.
Että jäätiinkö me sitten kenties jonneen roikkumaan ja unohdettiin.

MIES on niin hankala, ettei muista kokouksia ja ne tulee tosi lyhyellä varoitusajallakin postitse.
Lisäksi en sen töistä voi lähteä jos joku on esim kipeä, kun on alimiehitys.
Sitte joudutaan taas peruuttaa.

Mutta lähinnä se perheneuvolatäti on perunu MEITÄ, kun me sitä.

 

[QUOTE="vieras";26759402]Jos ei olla pk:ssa tai koulussa huolissaan, vaan ongelmia vain kotona, niin sanoisin kolme vinkkiä: johdonmukaisuus, johdonmukaisuus ja johdonmukaisuus.[/QUOTE]

Tää on kyllä niin pirun totta.
Mä tunnen olevani yleensä se paha poliisi.
Toisaalta kun loppuu noi rangaistuskeinot ja se, että onko niistä hyötyäkään.

 

Eikös sieltä perheneuvolan lekuriltakin saa paperin, että vanhemman läsnäolo on välttämätön, jolloin saat siis olla palkattomasti pois töistä eikä tarvi korvata? Ja sit pyydä samantien lähete sairaalaan psyk. polille, turha junnata sielä perheneuvolassa. Jos lapsi pääsis tutkimusjaksolle vaikka.

Meillä kului aikanaan ihan turhan paljon aikaa aikanaan siihen perheneuvola-vaiheeseen, kun lopputulos oli joka tapauksessa se että "ei me tiedetä, laitetaan lähete sairaalaan", jossa sitten tutkimusjakson jälkeen dignoosi saatiin.

No katotaan, kun saadaan uus aika mitä ei peruttais perheneuvolan puolesta

 

Mites jos meette lastenlääkärin kautta eteenpäin tutkimuksiin?

 

Pyydät perhetyöntekijän teille Nannyks vähäksi aikaa. Jos sais apuja, vinkkejä, toista näkökulmaa asioihin jne.

 

[QUOTE="MiMeira";26759602]Pyydät perhetyöntekijän teille Nannyks vähäksi aikaa. Jos sais apuja, vinkkejä, toista näkökulmaa asioihin jne.[/QUOTE]

Tulisko se sitten esim 4- 5 jälkeen meille tai viikonloppuisin?
Kun ollaan töissä tietty arkipäivisin.
Ja usein lauantaisinkin jompi kumpi.

 

[QUOTE="fossiili";26759578]Mites jos meette lastenlääkärin kautta eteenpäin tutkimuksiin?[/QUOTE]

Voishan sitä lastenneuvolan kauttakin kysyä.
Tai siis kouluterkkarin kait tässä vaiheessa ikäkautta.

Lapsella siis diabetes ja SE aiheuttaa kanssa noita henkisiä ongelmia, jos ne on korkealla niin on levoton. Tai matalalla.
MITEN ne erotetaan sitten pois?
Kun ei pysty ottamaan sokereita aina, kun pulttaa ja karkaa sitten.

 

jos mittaisi niitä sokereita useammin ja korjaisi ennakkoon? jonkun aikaa ja kattois meneekö paremmin? Ehkäpä ne ongelmat olisi vähäisempiä jos olisi enemmän vanhemman huomiota, kun ilmeisesti teette pitkää päivää ja viikonloppuisinkin. Tutkimuksiin sairaalaan yksityisen kautta?

 

[QUOTE="xxx";26760488]jos mittaisi niitä sokereita useammin ja korjaisi ennakkoon? jonkun aikaa ja kattois meneekö paremmin? Ehkäpä ne ongelmat olisi vähäisempiä jos olisi enemmän vanhemman huomiota, kun ilmeisesti teette pitkää päivää ja viikonloppuisinkin. Tutkimuksiin sairaalaan yksityisen kautta?[/QUOTE]

Siis mies on töissä ma-la ja joku noista arkivapaa.
Ja mä ma-pe, + kouluaikoina la 3h töissä. Eli la-su vapaat suht

Se ei vaan TYKKÄÄ pistämisestä, eikä oikein noista sokereistakaan, kun ei haluaisi, että on diabetes. Kun siskollaKAAN ei ole sitä.
Potkii siis sitä tautia vastaan, ei vielä ymmärrä, että pitää hoitaa.
En viitsi pelotella vielä lisäsairauksilla tuon ikäistä.

 

Siis mies on töissä ma-la ja joku noista arkivapaa.
Ja mä ma-pe, + kouluaikoina la 3h töissä. Eli la-su vapaat suht

Se ei vaan TYKKÄÄ pistämisestä, eikä oikein noista sokereistakaan, kun ei haluaisi, että on diabetes. Kun siskollaKAAN ei ole sitä.
Potkii siis sitä tautia vastaan, ei vielä ymmärrä, että pitää hoitaa.
En viitsi pelotella vielä lisäsairauksilla tuon ikäistä.

Mitä lapsi sitten on itse mieltään omasta käyttäytymisestään? Jos ei itsekään oikein tykkää käytöksestään, niin selittäisi sokereiden mittaamista sillä, että katsotaan miten oikeat sokerit vaikuttaa käyttäytymiseen. Ja toisaalta, vaikka ei pidäkään pistämisestä, onhan se selvitettävä vaikuttaako sokerit tuohon käyttäytymiseen kuinka paljon ja miten pitäisi syödä että sokerit pysyy tasaisena. Koska käyttäytyminen ei tuollaisena voi kuitenkaan jatkua.

Meillä lapsi on vasta 6v, mutta joudutaan selvittelemään tarvitseeko lasit. Ja raivoaa jatkuvasti että ei mene lääkäriin, ei aio käyttää laseja, rikkoo ne jne. Vaikka vielä ei ole ollut kuin normaali neuvola. Saapa nähdä miten meillä tämä saadaan handlattua, mutta pakkohan se on vaan sopeutua. Kaikkien. Vaikka kuin ei tykkäis ja olisi kurjaa.

 

herää kysymys et kumpi sulle on tärkeempi, se että saatte asiat kuntoon vaikko se hiivatin työ? Onkai teillä LOMAA sieltä töistäkin? Kuulostaa siltä että olisi hyvä päästä lapsen osastojaksolle kartoitukseen.

 

[QUOTE="xxx";26760596]Mitä lapsi sitten on itse mieltään omasta käyttäytymisestään? Jos ei itsekään oikein tykkää käytöksestään, niin selittäisi sokereiden mittaamista sillä, että katsotaan miten oikeat sokerit vaikuttaa käyttäytymiseen. Ja toisaalta, vaikka ei pidäkään pistämisestä, onhan se selvitettävä vaikuttaako sokerit tuohon käyttäytymiseen kuinka paljon ja miten pitäisi syödä että sokerit pysyy tasaisena. Koska käyttäytyminen ei tuollaisena voi kuitenkaan jatkua.

Meillä lapsi on vasta 6v, mutta joudutaan selvittelemään tarvitseeko lasit. Ja raivoaa jatkuvasti että ei mene lääkäriin, ei aio käyttää laseja, rikkoo ne jne. Vaikka vielä ei ole ollut kuin normaali neuvola. Saapa nähdä miten meillä tämä saadaan handlattua, mutta pakkohan se on vaan sopeutua. Kaikkien. Vaikka kuin ei tykkäis ja olisi kurjaa.[/QUOTE]

Hmm ei se ole omasta käyttäytymisestään muuta mieltä, kun että SITÄ kiusataan ja se on muiden syy.
Antaa se sokerit ottaa yleensä ok, ottaa itekin jopa enimmäkseen.
MUTTA jos tilanne on riitaisia, niin saattaa ottaa hatkat ja ei me sitä helposti kiiinni saada, kun vetää ulos paljain jaloin.

Ja tota:lle vastaus tähän:
herää kysymys et kumpi sulle on tärkeempi, se että saatte asiat kuntoon vaikko se hiivatin työ? Onkai teillä LOMAA sieltä töistäkin? Kuulostaa siltä että olisi hyvä päästä lapsen osastojaksolle kartoitukseen.

Mä olen lomalla just NYT.
Kukaan ammatti-ihminen ei ole sanonut osastojaksosta mitään yms, tai lääkäreistäkään.
Ei pk- tätit, ei eskariope, ei opettaja, ei kouluterkkari.
Ei perheneuvolatäti.
Vaikka olen kysynyt, että PITÄISIKÖ jotain tehdä, onko tämä normaalia.

Enemmän uskon sitä, että me ei olla johdonmukaisia, kun että pitäis etsiä diagnoosia.
Mies on lepsu ja mä liian huumorintajuinen, joten mulla ei pidä pokka silloin kun pitäis olla vakavana.

 

Minä veisin heti yksityiselle lastenneurologille tukimuksiin. Ei ole mahdottoman kallista. On turha traumatisoida lasta kaikilla päälääkäreillä ja "jutteluilla" ja "johdonmukaisella kasvatuksella", jos oikea syy on neurologinen. Siinä tuhraantuu myös aikaa, on usein pitkä ja kivinen tie. Kun mahdollinen diagnoosi on saatu, niin julkiselta puoleltakin on helpompi saada apua.

 

[QUOTE="vieras";26760684]Minä veisin heti yksityiselle lastenneurologille tukimuksiin. Ei ole mahdottoman kallista. On turha traumatisoida lasta kaikilla päälääkäreillä ja "jutteluilla" ja "johdonmukaisella kasvatuksella", jos oikea syy on neurologinen. Siinä tuhraantuu myös aikaa, on usein pitkä ja kivinen tie. Kun mahdollinen diagnoosi on saatu, niin julkiselta puoleltakin on helpompi saada apua.[/QUOTE]

Mutta millä PERUSTEELLA mä vien lasta neurologille?
Kun se hmm, saa tyhmiä ideoita?
Eikö jokainen lapsi saa...
Ainakin joskus.

En mä tiedä.
Musta se on jotenkin niin liian iso "työkalu" tähän ongelmaan.

 

Mutta millä PERUSTEELLA mä vien lasta neurologille?
Kun se hmm, saa tyhmiä ideoita?
Eikö jokainen lapsi saa...
Ainakin joskus.

En mä tiedä.
Musta se on jotenkin niin liian iso "työkalu" tähän ongelmaan.

Sun kirjoitusten perusteella, mun mielestäni lastenneurologilla käynti ei todellakaan ole "liiottelua".