Mummoäidit hei, minkälaisiin ongelmiin olette törmänneet?

  • Viestiketjun aloittaja mummoäiti :)
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aloittaja";28348508]Good for you! Minä olen vasta aloittanut, tai ollaan nyt kerrankin rehellisiä, aloittamassa oman kuntoiluni tehostamisen. Mutta motivaatiota löytyy, ehkä juuri tuon käsittelemättömän ikäkriisini takia... :D[/QUOTE]

Mulla kävi niin, että alkoi kiinnostaa esikoisen harrastama laji. Siksipä tytön kanssa sitten peruskurssille lähdettiinkin, tutustumaan. Sitten vaan laji vei mukanaan, minut ja tyttöni, joka tulevana lauantaina kisaa ekaa kertaa avoimissa SM-kisoissa. Pojalla jo SM-mitaleita on jonkin verran kertynytkin. Itse aion ensi vuoden alussa ottaa osaa seniorien kisoihin, kun vaikka kunto onkin jo hyvä, niin en mä vaan pärjää noille parikymppisille, se on pakko myöntää.
Ikäkriisiä en onneksi oo ikinä potenut, huh, varsinkin, kun yksikin kaveri totesi esikoiseni täyttäessä 25-vuotta, ettei uskoisi minulla tuon ikäistä lasta voivan edes olla! :)
 
"aloittaja"
Mulla kävi niin, että alkoi kiinnostaa esikoisen harrastama laji. Siksipä tytön kanssa sitten peruskurssille lähdettiinkin, tutustumaan. Sitten vaan laji vei mukanaan, minut ja tyttöni, joka tulevana lauantaina kisaa ekaa kertaa avoimissa SM-kisoissa. Pojalla jo SM-mitaleita on jonkin verran kertynytkin. Itse aion ensi vuoden alussa ottaa osaa seniorien kisoihin, kun vaikka kunto onkin jo hyvä, niin en mä vaan pärjää noille parikymppisille, se on pakko myöntää.
Ikäkriisiä en onneksi oo ikinä potenut, huh, varsinkin, kun yksikin kaveri totesi esikoiseni täyttäessä 25-vuotta, ettei uskoisi minulla tuon ikäistä lasta voivan edes olla! :)
Kyllä se niin on, että ikä pitkälti vain asennekysymys, mikäli terveyttä riittää. :)

Ja eihän sitä tiedä, vaikka minäkin esikoisen täyttäessä 25 vuotta rökittäisin vielä nuorempiani tatamilla. Eikös se yksikin vanhempi rouva, Marjorie ?, aloittanut bodauksen 70 -kymppisenä? :D
 
"nainen"
Mun mielestä "mummoäidit" on cooleja ;-) Elämänkokemusta + jonkinasteista varallisuutta hoitaa lapsensa löytyy, vakaat kotiolot.

Itse sain ainokaisen 33v. Valvominen oli jo kamalaa vrt. baarivalvomiset parikybäsenä....ei muuta valitettavaa. Oikea mieskin löytyi vasta 30v. joten vaikea oli aiemmin hankkiakaan lasta ;-)
Minä taas haluan nelikymppisenä katsoa elämää taaksepäin ja hymyillen ajatella, että lapset ovat jo kasvaneet, olen "suorittanut tehtäväni", on varallisuutta, voin lähteä vaikka miehen kanssa kahdestaan rauhalliselle lomamatkalle. Haluan siinä iässä ettei mitään velvollisuuksia enään ole. Itselleni kuitenkin aika selvää että lapsia halusin, mutta nelikymppisenä haluan jo ottaa rauhallisemmin. Mikään vanha tietenkään silloin ole, parhaassa itsevarmassa iässä, mutta lapset haluan parikymppisenä ja ne onkin jo tehty :)

Jotkut jaksavat sitä valvomista, vahdintaa, perässäjuoksemista vielä vanhempana, mutta itselleni riitttää ne lapsenlapset, jos niitä nyt siunaantui :)
 

Yhteistyössä