Mun ei ois ikinä pitänyt tehdä yhtäkään lasta.

Koska mä en osaa olla äiti, epäonnistun kaikessa. Vaikka kuinka yritän, niin lapsistani kasvaa psyyke- ja käytösongelmaisia jotka eivät pärjää koulussa eikä missään. Mua itkettää ja väsyttää, tuntuu aivan hirveän pahalta.

Eikä pelkästään lapset, mä oon epäonnistunut kaikessa muussakin mun elämässä. Voi luoja miten paha olo ihmisellä voikaan olla.

 

No katsellaan saatko säälipisteitä

 

En varmaankaan saa, päinvastoin. Mutta mulla on niin hirvittävän paha olla, enkä pysty tätä muuallekaan purkaa

 

Mä luulen ennemmin että kyse on masennuksesta. Olet masentunut ja siksi tunnet olevasi huono äiti.

Mä en anna säälipisteitä mutta ymmärrystä saat. Lääkäriltä saat apua hae sitä itsellesi niin kaikki voivat paremmin. Lapset voi hyvin kun äiti voi hyvin.

 

Mitä se lääkäri voi tehdä? Kirjoittaa jotain pillereitä, jotka alkavat tehoamaan joskus kuukauden päästä?
Mutta oikeessahan sä oot, ei kai tässä ole mitään muitakaan vaihtoehtoja.

 

Monta lasta? Ja minkä ikäisiä? Mikä heitä vaivaa?

 

Ei oliskaan! Ainoastaan normaalit ihmiset saisi lisääntyä.

 

[QUOTE="vieras.";29819242]Mitä se lääkäri voi tehdä? Kirjoittaa jotain pillereitä, jotka alkavat tehoamaan joskus kuukauden päästä?
Mutta oikeessahan sä oot, ei kai tässä ole mitään muitakaan vaihtoehtoja.[/QUOTE]

No lääkäri itse ei kummempaa teekään kuin määrää pillereitä. Mutta sitä kautta saat myös keskusteluapua. Psykologin avulla pääsisit käymään läpi sitä mikä elämässä mättää.

Mulla on ollut vakava masennus josta en ikinä uskonut selviäväni. Nyt pärjään ja enää ei ole edes lääkitystä

Se vaatii taistelua ja hemmetin kovaa työtä. Mutta se kannattaa

Sä et ole huono ihminen tai huono äiti. En usko siihen ollenkaan. Sulla on paha olla ja se paha olo tekee sulle noita ajatuksia.

 

En mä tiedä auttaako mikään pilleri tai keskustelukaan jos lasten elämä vaan ei mene niin kuin toivoisi vaikka kaikkensa yrittäisi. Ehkä niillä oppii ignooraamaan asiat aikoja parempia odotellessa. Tsemppiä ap:lle.

 

Mä olen vähän samaa mieltä itsestäni.

 

En mä tiedä auttaako mikään pilleri tai keskustelukaan jos lasten elämä vaan ei mene niin kuin toivoisi vaikka kaikkensa yrittäisi. Ehkä niillä oppii ignooraamaan asiat aikoja parempia odotellessa. Tsemppiä ap:lle.

niin että pitäisi jäädä märehtimään loppuiäkseen?

Monenkaan elämä ei mene suunnitelmien mukaan mutta sitten opetellaan nauttimaan elämästä niillä korteilla mitä on annettu.

 

Voi olla vaikea nauttia elämästä täydesti kun oman rakkaan lapsen elämä on kaikkea muuta kuin onnellista.

 

Sekin on kyllä totta, että eihän ne pillerit sitä suurinta ongelmaa poista -ahdistusta siitä että lasten elämä ei mene kuten toivoisi ja haluaisi. Kun joku vain kertoisi, MITEN mä saan nuo lapset käyttäytymään koulussa kuten koulu vaatii? Mä olen kokeillut kaikki keksimäni keinot, enkä ole onnistunut.

 

Höpönlöpö. Masennus? Taidat vain olla dramaattista ja pessimististä sakkia, sellaista joka kaipaa rauhoittelua ja sen sanomista että: "kaikki on hyvin, ei ne käytöshäiriöt sinusta johdu, olet hyvä äiti, rauhoitu!".

Lapsesi pärjäävät varmasti aivan vallan mainiosti, ja jos eivät pärjää sinä tuet heitä siinä. Ei kukaan lapsikaan ole täydellinen.