Mun lapsi on onnellinen siitä että Jeesus on olemassa

Aika pitkälle menee jos ruokarukous sanotaan.

Siinä täyttyy kyllä jo aivopesun merkit.
Kun yksi elämän tärkeimmistä asioista, ruoka, laitetaan jumalan piikkiin.
Joka kerta kun lapsi syö tai tuntee nälkää niin jollakin tajunnan tasolla se yhdistetään jumalaan.

Edes meillä, reborn-christian perheessä ei ruokarukouksia luettu, tiedettiin kyllä mistä se ruoka tulee ja millä hinnalla.

 

Aika pitkälle menee jos ruokarukous sanotaan.

Siinä täyttyy kyllä jo aivopesun merkit.
Kun yksi elämän tärkeimmistä asioista, ruoka, laitetaan jumalan piikkiin.
Joka kerta kun lapsi syö tai tuntee nälkää niin jollakin tajunnan tasolla se yhdistetään jumalaan.

Edes meillä, reborn-christian perheessä ei ruokarukouksia luettu, tiedettiin kyllä mistä se ruoka tulee ja millä hinnalla.

voi elämän kevät.
ooksä ihan tosissas tuon ajatukses kans?

 

Paasaamisella tarkoitin juuri noita ruoka- ja iltarukouksia ja nehän ovat ohjelmanumeroita jos mikä!

Tottakai ne ovat "ohjelmanumeroita".
Ihan samalla tavalla kuin hampaanpesu, yhteiset lautapelihetket tai iltasatu on ohjelmanumeroita.
Rutiineilla luodaan turvallisuutta lapselle. Ja meidän perheen rutiineihin nyt vaan sattuu kuulumaan myös rukoukset.
Toivon mukaan myös sinun lapsiesi elämässä on "ohjelmanumeroita" joista heidän elämänsä koostuu

 

Aika pitkälle menee jos ruokarukous sanotaan.

Siinä täyttyy kyllä jo aivopesun merkit.
Kun yksi elämän tärkeimmistä asioista, ruoka, laitetaan jumalan piikkiin.
Joka kerta kun lapsi syö tai tuntee nälkää niin jollakin tajunnan tasolla se yhdistetään jumalaan.

Edes meillä, reborn-christian perheessä ei ruokarukouksia luettu, tiedettiin kyllä mistä se ruoka tulee ja millä hinnalla.

Meidän kaupungissa kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa lausutaan ruokarukous ennen lounasta. Joku fanaattinen ateistivanhempi teki asiasta haloon ja se asia meni ihan päättäviin elimiin asti ja päättävät elimet päätti että ruokarukouksen lausuminen on luvallista. meidän kaupunki harrastaa siis aivopesua pahimmillaan.

 

Elämässä on asioita, joita me pidämme itsestäänselvyyksinä: että nälkäisinä saamme ruokaa, sairaana saamme hoitoa. Emme ehkä tule ajatelleeksi, että nuo itsestäänselvyydet ovatkin meille isoja lahjoja. Niiden arvon voi ymmärtää parhaiten vasta sitten, kun niitä ei ole, kun ei ole ruokaa tai kun menettää terveytensä.

Ruokarukous on kiitosta ruuasta. Se muistuttaa siitä, että ruoka on lahjaa, vaikka se onkin niin tavallista ja jokapäiväistä.

Näin olen opettanut lapsilleni. Pidettäköön minua näin ollen siis suurena aivopesijänä.

 

[QUOTE="joojoo";24764236]Meidän kaupungissa kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa lausutaan ruokarukous ennen lounasta. Joku fanaattinen ateistivanhempi teki asiasta haloon ja se asia meni ihan päättäviin elimiin asti ja päättävät elimet päätti että ruokarukouksen lausuminen on luvallista. meidän kaupunki harrastaa siis aivopesua pahimmillaan.[/QUOTE]

Luvallista mutta ei pakollista.
Mutta periaatteesta vastustan sitä että koulu tai mikään muu vastaava laitos harrastaa tunnustuksellista uskonnonopetusta tai opetusta uskovaiseksi mistä rukouksessa on kysymys.

@Harmaalle postaajalle

Että olenko tosissani?
Olen toki tosissani, tosin oletan että kommentoijat ovat sen verran samalla sivulla menossa kanssani että eivät nyt ota termiä 'aivopesu' täysin kirjaimellisesti.

 

[QUOTE="mie";24764273]Elämässä on asioita, joita me pidämme itsestäänselvyyksinä: että nälkäisinä saamme ruokaa, sairaana saamme hoitoa. Emme ehkä tule ajatelleeksi, että nuo itsestäänselvyydet ovatkin meille isoja lahjoja. Niiden arvon voi ymmärtää parhaiten vasta sitten, kun niitä ei ole, kun ei ole ruokaa tai kun menettää terveytensä.

Ruokarukous on kiitosta ruuasta. Se muistuttaa siitä, että ruoka on lahjaa, vaikka se onkin niin tavallista ja jokapäiväistä.

Näin olen opettanut lapsilleni. Pidettäköön minua näin ollen siis suurena aivopesijänä.[/QUOTE]

Riippuu siitä että kenelle se kiitos menee.

Ihminen tyhmyyksissään aina osoittaa kiitoksen 'jollekkin' tai 'jotain' kohtaan.
Tätä ei tarvitse tehdä, rukouksen/kiitoksen voi esittää niin ettei sitä kohdisteta kenellekkään jos vähän viitsii vaivaa nähdä.

 

[QUOTE="mie";24764208]Tottakai ne ovat "ohjelmanumeroita".
Ihan samalla tavalla kuin hampaanpesu, yhteiset lautapelihetket tai iltasatu on ohjelmanumeroita.
Rutiineilla luodaan turvallisuutta lapselle. Ja meidän perheen rutiineihin nyt vaan sattuu kuulumaan myös rukoukset.
Toivon mukaan myös sinun lapsiesi elämässä on "ohjelmanumeroita" joista heidän elämänsä koostuu[/QUOTE]
Ja ihan oikeastikko vertaat hammaspesua rukoukseen "ohjelmanumerona"?

 

Riippuu siitä että kenelle se kiitos menee.

Ihminen tyhmyyksissään aina osoittaa kiitoksen 'jollekkin' tai 'jotain' kohtaan.
Tätä ei tarvitse tehdä, rukouksen/kiitoksen voi esittää niin ettei sitä kohdisteta kenellekkään jos vähän viitsii vaivaa nähdä.

Sun mielestä kaikki, jotka uskovat johonkin itseään isompaan, ovat tyhmiä? Ja ne ketkä eivät, ovat viisaita? Entä jos ateistista tulee uskovainen (tunnen useita sellaisia). Silloin viisas muuttuu tyhmäksi?

 

ONko se oikeesti jotenkin teiltä pois jos joku uskookin Jumalaan? TUlee vähä sellanen olo että ootte epävarmoja omasta vakaumuksestanne kun sitä pitää niin puolustaa.

 

[QUOTE="mie";24764273]
Ruokarukous on kiitosta ruuasta. Se muistuttaa siitä, että ruoka on lahjaa, vaikka se onkin niin tavallista ja jokapäiväistä.[/QUOTE]

Äkkiseltään tulee mieleen parempiakin kohteita kiittää ruuasta, kuin jumala. Mutta tietysti teillä kiitos menee sille kenelle se kuuluu sinun mielestäsi. Ei se tosiaan ole minulta pois (kuten ap kysyi onko toisen usko toiselta pois) - paitsi jos tulette meille syömään!

 

Ja ihan oikeastikko vertaat hammaspesua rukoukseen "ohjelmanumerona"?

OK, hampaanpesu oli huono esimerkki, koska siinä on kyse myös terveydenhoidosta.
Mutta silti: Meidän lasten ilta ainakin muodostuu "ohjelmanumeroista" jotka luovat sen arjen turvallisen rutiinin. Iltaisin luetaan iltasatu, luetaan loruja lorupussista, lauletaan tuutulauluja, halaillaan ja pusutellaan, luetaan iltarukous ja käydään omaan sänkyyn nukkumaan.
Meille vanhemmille myös sillä iltarukouksella on oma, syvällisempi merkityksensä, perheen pienimmille se taitaa olla loru muiden lorujen seassa.

 

Äkkiseltään tulee mieleen parempiakin kohteita kiittää ruuasta, kuin jumala. Mutta tietysti teillä kiitos menee sille kenelle se kuuluu sinun mielestäsi. Ei se tosiaan ole minulta pois (kuten ap kysyi onko toisen usko toiselta pois) - paitsi jos tulette meille syömään!

Toki lapset pöydästä noustessaan kiittävät ruoasta myös minua (ruoan laittajaa) tai kylässä emäntää.

 

[QUOTE="hei vaan";24763623]Onneksi kaikki vanhemmat eivät opeta lapselleen, ettei Jeesusta ja Jumalaa ole. Ajatelkaa miten turvallinen ja hyvä olo lapsella on, kun se saa tietää että on Jeesus joka pitää hyvää huolta ja lähettää suojelusenkeleitä lapsen turvaksi. Onko tuo jotain pois sellaisilta aikuisilta jotka eivät usko? Kyllä lapsen pitää saada uskoa hyvään.[/QUOTE]

uuuuh, tuputusta. Pitääkö noita omia mielipiteitään mielikuvitusolennoista tuputtaa muille? Pidä ihan omana tietonasi se, mihin uskot, ketään ei kiinnosta.
"Onneksi kaikki vanhemmat eivät opeta lapselleen, ettei Jeesusta ja Jumalaa ole. Ajatelkaa miten turvallinen ja hyvä olo lapsella on, kun se saa tietää että on Jeesus joka pitää hyvää huolta ja lähettää suojelusenkeleitä lapsen turvaksi. Onko tuo jotain pois sellaisilta aikuisilta jotka eivät usko? Kyllä lapsen pitää saada uskoa hyvään."
Onneksi kaikki vanhemmat eivät opeta lapselleen hörhöjen satuja jeesuksesta ja jumalasta. Miksi uskotella jo lapselle jonkun olemattoman olemassaolo, valehdella, pelotella? Mitä turvaa se tuo, kertoa lapselle satua jostain taruolennosta taivaassa, mikä näkee kaiken mitä teet? Joo, tosi turvallinen tunne.

 

[QUOTE="sipuli";24763797]Niinhän se on. Mikä ihanampi lapselle onkaan kun tietää että on Taivaan Isä joka suojelee Siitä saa elämälleen sellaisen peruskallion joka ei koskaan katoa.
Säälittää lapset joilla ei tätä mahdollisuutta ole, kun joutuvat vanhempiensa kovasydämisyyden takia olemaan ilman [/QUOTE]

Joo, kyllä, kaikki, jotka eivät usko tollaseen jaksaan, on kovasydämisiä :headwall:

 

[QUOTE="mie";24764084]Kyllä minä uskovana olen nimenomaan kertonut lapselle sen, mihin minä uskon ja kertonut myös, että kaikki eivät usko samalla tavalla ja yrittänyt kuvata niitä yleisimpiä uskoja, joihin lapsi lähipiirissään saattaa törmätä. Sillä kyllähän lapsi viimeistään kouluiässä huomaa, että kaikilla ei ole samaa uskoa.

Minulla on hyvin herkkä 3-luokkalainen tyttö, joka on keskustellut myös uskonnonasioista hyvinkin paljon myös kavereidensa kanssa. Ja hän itse tietää kertoa, ketkä hänen ystävistään eivät usko Jumalaan. Samoin hän on itse kiittänyt minua siitä, että minä olen hänelle opettanut Jumalasta ja Jeesuksesta, sillä se tuo hänelle turvaa.[/QUOTE]

Aivan, eli sä oot tuputtanut asiaas myös lapselles, ja saanut sen uskomaan tohon sun pään sisässä olevaan pinttymään. Meillä (niinkuin myös Jätkä kirjoitti) ei yksinkertasesti puhuta tollasia, eikä opeteta lapselle mitään mistään uskonnollisista asioista. Ne asiat ei kuulu meidän elämään. Siinä ero, ymmärrätkö?

(vai kirjottiko Triplaisä vai kuka, eniveis, puhuin nyt meidän perheestä)

 

[QUOTE="mie";24764124]En tiedä millaisia uskovaisia sinä tunnet, mutta myöskään meillä ei ruokapöydässä (tai muuallakaan) paasata Jeesuksesta. Ruokapöydässä sanotaan ruokarukous, illalla sanotaan iltarukous ja silloin tällöin osallistutaan erilaisiin seurakunnan tapahtumiin.

Meillä uskonto vaan kuuluu elämäämme eikä siitä tarvitse tehdä sen isompaa numeroa.[/QUOTE]


Se ei oo sun mielestä paasausta, jos joka välissä rukoillaan ja käydään millon missäkin kissanristiäisissä? Ok, mikä sitten on?

 

Aivan, eli sä oot tuputtanut asiaas myös lapselles, ja saanut sen uskomaan tohon sun pään sisässä olevaan pinttymään. Meillä (niinkuin myös Jätkä kirjoitti) ei yksinkertasesti puhuta tollasia, eikä opeteta lapselle mitään mistään uskonnollisista asioista. Ne asiat ei kuulu meidän elämään. Siinä ero, ymmärrätkö?

Jos et opeta lapsellesi mitään uskonnollisista asioista, niin hän oppii ne muualta.

 

ONko se oikeesti jotenkin teiltä pois jos joku uskookin Jumalaan? TUlee vähä sellanen olo että ootte epävarmoja omasta vakaumuksestanne kun sitä pitää niin puolustaa.

Aaa, jeesushörhöthän tässä ei ollenkaan puolustele Eikö se jeesus pelastakaan kaikelta?

 

ONko se oikeesti jotenkin teiltä pois jos joku uskookin Jumalaan? TUlee vähä sellanen olo että ootte epävarmoja omasta vakaumuksestanne kun sitä pitää niin puolustaa.

Uskovainenhan tämän ketjun aloitti puolustaakseen uskoaan ja oikeuttaan uskoa. Kumpaakaan ei olla viemässä pois.

 

Jos et opeta lapsellesi mitään uskonnollisista asioista, niin hän oppii ne muualta.

Niin oppii. Siinä vaiheessa, kun lapsi jotain asiasta kysyy (nyt just 2v täyttänyt) niin kerron, mutten tuputa yhtään mitään. Lapsi saa ihan itse päättää, mihin haluu uskoa, mä en ala sen päähän takomaan tässä asiassa mitään satua.

 

Itse rukoilen joka ilta. En tuputa uskoani lapsilleni, enkä puolisolleni.
Oikeastaan kukaan ei tiedä, että rukoilen iltaisin.

Annan lapseni itse oivaltaa nämä asiat.

 

Aika vihamielisiä vastauksia täällä. Me ei olla uskovaisia, ei uskota ns kristinuskon Jumalaan, vaan enemmänkin itsekseen pohdiskelemme elämää ja kuolemaa, maailmankaikkeuden syntyä. Mutta ikinä en voisi sanoa että meidän elämään ei kuulu uskonto millään lailla. Jos lapsi haluaa puhua esimerkiksi Jumalasta tai suojelusenkeleistä (joihin itse emme varsinaisesti usko), niin kyllä niistä jutellaan, ja ihan kunnioittavaan sävyyn. Ei se ole mitään tyhmyyttä, asioista voi puhua ns filosofiselta kannaltakin. Minusta olisi kamalaa jos lapsi ei saisi esim kristinuskon kannalta pohdiskella ääneen kuolemista ja ilmaista esim huolta kuolemanjälkeisestä elämästä. Ei kai tuollaisia (muuta kuin himouskovaiset, esim lestadiolaiset, jehovat) esitetä varmoina totuuksina vaan yhtenä tapana mieltää maailma. Ja sanokaa mitä sanotte, yksikään ihminen ei tiedä toista enempää maailmankaikkeudesta ja elämästä. Ihan käsittämätöntä muiden ihmisten vähättelyä ja aliarvioimista. Tuolla tavallako tosiaan haluatte mieltä muut ihmiset? Lokeroida ne pieniin osiin ja sitten päättää et noi on tyhmiä, noi on ihan ok ja noi tosi fiksuja. Pitää tuntea toinen ihminen ennen kuin tuomitsee, sen minä aion lapsilleni opettaa.

Saatoin nyt käsittää tietysti vähän rankemmin muiden kommentit, mutta tuollaisen vihaavan ja toisia idiooteiksi ja aivopestyiksi haukkuvan kuvan minä ainakin muutamista sain. Tietysti onhan se aina eri millaisen kuvan täällä itsestään antaa ja millä tavalla oikeasti sitten eletään.

 

Mäkin olin onnellinen Jeesuksesta 5-vuotiaana. Vähän vanhempana sitten uskonto aiheutti enemmän tuskaa, koska olin niin peloissani Helvetistä. Vaikka kuinka halusin uskoa, niin ahdistus isku kun tuli epäuskon hetkiä ja sitten mietti, että ikuisesti palaa Helvetin lieskoissa.

Onneksi lukiossa oma ajattelu ohitti ton karmivan uskonnon. Nyt ei ole enää epäilyksen häivääkään, eikä Helvetin lieskat tule edes uniin. Mutta koko lapsuuden ja varhaisnuoruuden ne siellä olivat.

 

Mä en oo ite mikään uskovainen mut lapset käyneet seurakunnan kerhossa eikä mullakaan ole syytä korjata niiden uskomisia Jumalaan. Tuntuu olevan kiva ja iso asia etenkin kun yksi meidän odotusksista päätyi huonosti niin lapset totesivat et on Jeesuksen luona. Se tuntui kivalta että lapset ajatteli sen olevan hyvissä käsissä. Kyllä ne sit oppii aikanaan oleen uskomatta tai sitten uskovat edelleen.