suru
Tänään oli mun mumman hautajaiset. Mumman vanhin poika on retuperällä, juo ja on jotenkin elämän runnoma ihminen. Hyvin mukava persoona kuitenkin, vaikka elämä on koetellut, ja viina maistuu paremmin kuin hyvin.
Menimme laskemaan kirkossa kukkalaitteita arkulle, kaikilla muilla oli hienot kukkavihot, oli pitsiä, neilikkaa ja ruusua. Poika laski oman, itse kedon kukkasista kootun kimpun, jonka oli varmaan pihamaaltaan poiminut.
Luulen, että muut paheksuivat, mutta itse liikutuin ihan hirveästi. Jotenkin koko tilanne oli liikuttava, äidin rakas poika, suvun musta lammas, oli omin käsin ja täydestä sydämestään kerännyt äidilleen kimpun, ja aivan joka kukka oli varmasti suurella sydämellä valittu.
Oikeastaan häpesin itse. Olin vain tilannut kukkalaitteen, vaikka olisin voinut tehdä saman, eli kerätä suuren kimpun itse, ja koko sydämestäni ja rakkaudesta.
No, tällä tarinalla tuskin oli opetusta sen kummemmin, mutta liikuttava tilanne oli kuitenkin.
Menimme laskemaan kirkossa kukkalaitteita arkulle, kaikilla muilla oli hienot kukkavihot, oli pitsiä, neilikkaa ja ruusua. Poika laski oman, itse kedon kukkasista kootun kimpun, jonka oli varmaan pihamaaltaan poiminut.
Luulen, että muut paheksuivat, mutta itse liikutuin ihan hirveästi. Jotenkin koko tilanne oli liikuttava, äidin rakas poika, suvun musta lammas, oli omin käsin ja täydestä sydämestään kerännyt äidilleen kimpun, ja aivan joka kukka oli varmasti suurella sydämellä valittu.
Oikeastaan häpesin itse. Olin vain tilannut kukkalaitteen, vaikka olisin voinut tehdä saman, eli kerätä suuren kimpun itse, ja koko sydämestäni ja rakkaudesta.
No, tällä tarinalla tuskin oli opetusta sen kummemmin, mutta liikuttava tilanne oli kuitenkin.