Naistenklinikalla 3 v sisällä synnyttäneet! Onko vieressä nukuttaminen vielä sallittua?

Olen 2 lasta synnyttänyt NKL:lla ja molempia pidin jo ensipäivinä nukkumassa kainalossa, maitokin nousi hyvin. Nyt kolmannen kohdalla mietin, onko tässä tullut muutoksia kun perhepedistä on saatu viime vuosina huonompia tutkimustuloksia. Annetaanko vielä pitää vieressä? Kotonahan muuten tasan tarkkaan pidän, kaksi edellistä meni niin hyvin etten näe mitään järkeä muuttaa käytäntöä...

 

Missä vaiheessa perhepedistä on paha juttu tullut? En ole kuullutkaan.

 

Synnytin kolmannen lapseni vuosi sitten Naisten klinikalla ja pikkuinen sai olla vieressä koko ajan.

 

Aika jännä jos ei saisi olla? Kättärillä ei keväällä annettu vauvalle vaatteita, että olisi koko ajan iholla, myös nukkuessa

 

Vähän ot, mut mua joskus vähän säälittää tuoreet äidit, jotka joutuu synnäreillä milloin minkäkin hörhöagendan koekaniineiksi. Sen sijaan että etsittäisiin äidille niitä keinoja jotka sopivat juuri hänen lapselleen ja hänelle. Milloin ei anneta lisämaitoa, ja lapsi parkuu nälissään tuntikausia eikä jaksa rättiväsyneenä imeä rättiväsyneen äidin rintaa. Milloin ei anneta tuttia, milloin ei anneta sitä ja tätä ja koko ajan sitä äitiä painostetaan ja muokataan kuin muovailuvahaa sellaiseksi äidiksi kuin joku toinen haluaa. Ei sellaiseksi äidiksi mitä juuri tämä lapsi tarvitsee ja mihin äidistä on. Toivottavasti sentään vaipat annetaan eikä vielä toistaiseksi aleta koulutamaan äitejä vessahätäviestintään.

Lapsi tarvitsee ruokaa, lämpöä ja hoivaa ja jokainen äiti näitä osa lapsella antaa keinolla tai toisella ilman että siinä joku häärää jatkuvasti neuvomassa. Se vain häiritsee omaan lapseen tutustumista. Suomen kätilökulttuuri on jollain lailla tunkeilevaa, päsmäröivää ja kätilöt tuntuvat edustavan usein sellaista vanhanaikaista hoitokulttuuria, että äidistä tulee sairaalaan omaisuutta heti kun ovesta astuu.

 

Perhepetiä suositaan edelleen, ainoa poikkeus on jos äiti jotain syystä (esim. väsyttävä lääkitys) nukkuu niin sikeästi, että on vaarassa kierähtää vauvan päälle).

 

Riskit ovat ainoastaan lääkkeistä tai huumeista/alkoholista johtuvia, eli todellakin kannattaa nukkua vauvan kanssa. Naistenklinikalla tätä viimeksi suositeltiin ja vierustoveri joutui vähän perustelemaan miksi EI anna lapselle tätä läheisyyttä.

 

Suomen kätilökulttuuri on jollain lailla tunkeilevaa, päsmäröivää ja kätilöt tuntuvat edustavan usein sellaista vanhanaikaista hoitokulttuuria, että äidistä tulee sairaalaan omaisuutta heti kun ovesta astuu.

Ei äidistä vaan vauvasta. Äiti on välttämätön riesa ja synnytyskone jonka voinnilla ei ole mitään väliä.

 

Riskit ovat ainoastaan lääkkeistä tai huumeista/alkoholista johtuvia, eli todellakin kannattaa nukkua vauvan kanssa. Naistenklinikalla tätä viimeksi suositeltiin ja vierustoveri joutui vähän perustelemaan miksi EI anna lapselle tätä läheisyyttä.

Voi jessus! Siis synnytyksen jälkeen joku raukka joutuu oikeasti perustelemaan ja vielä syyllistävälle kätilölle. "Miksi et anna vauvallesi läheisyyttä?" Jokaisen pitäisi saada tehdä juuri niin kuin itse parhaaksi näkee eikä siihen ole millään tätösellä oikeutta tulla urputtamaan mitään.

 

Vauvalla oli oma kärry sängynvieressä koko ajan. Siinä sai vauva olla jos jostain syystä ei halunnut/voinut sitä vieressä pitää.

 

Voi jessus! Siis synnytyksen jälkeen joku raukka joutuu oikeasti perustelemaan ja vielä syyllistävälle kätilölle. "Miksi et anna vauvallesi läheisyyttä?" Jokaisen pitäisi saada tehdä juuri niin kuin itse parhaaksi näkee eikä siihen ole millään tätösellä oikeutta tulla urputtamaan mitään.

Tätä juuri itsekin mietin. Että miten ihmeessä äidin pitää perustella sitä, että haluaa joskus pitkän ja rankankin synnytyksen jälkeen nukkua rentoutuneena ja rauhassa, ja sitä ei välttämättä voi tehdä jos kainalossa on pieni vastasyntynyt. Ihminen voi olla synnytyksen jälkeen kipeämpi ja väsyneempi kuin koskaan elämässään. Luulisi että äitikin olisi sen verran ihminen, että saa NUKKUA.
Onneksi osastoaika on nykyään lyhyt. Äidit pääsee kotiin nukkumaan ja vauvat saa ruokaa vaikka äidin maito ei olisikaan vielä noussut.

 

Vähän ot, mut mua joskus vähän säälittää tuoreet äidit, jotka joutuu synnäreillä milloin minkäkin hörhöagendan koekaniineiksi. Sen sijaan että etsittäisiin äidille niitä keinoja jotka sopivat juuri hänen lapselleen ja hänelle. Milloin ei anneta lisämaitoa, ja lapsi parkuu nälissään tuntikausia eikä jaksa rättiväsyneenä imeä rättiväsyneen äidin rintaa. Milloin ei anneta tuttia, milloin ei anneta sitä ja tätä ja koko ajan sitä äitiä painostetaan ja muokataan kuin muovailuvahaa sellaiseksi äidiksi kuin joku toinen haluaa. Ei sellaiseksi äidiksi mitä juuri tämä lapsi tarvitsee ja mihin äidistä on. Toivottavasti sentään vaipat annetaan eikä vielä toistaiseksi aleta koulutamaan äitejä vessahätäviestintään.

Lapsi tarvitsee ruokaa, lämpöä ja hoivaa ja jokainen äiti näitä osa lapsella antaa keinolla tai toisella ilman että siinä joku häärää jatkuvasti neuvomassa. Se vain häiritsee omaan lapseen tutustumista. Suomen kätilökulttuuri on jollain lailla tunkeilevaa, päsmäröivää ja kätilöt tuntuvat edustavan usein sellaista vanhanaikaista hoitokulttuuria, että äidistä tulee sairaalaan omaisuutta heti kun ovesta astuu.

Itselläni ei maitoa tullut tarpeeksi eikä imetys lähtenyt osastolla sujumaan, jokaikinen kerta jouduin käydä pyytämässä lisämaitoa, ihan kuin kerjuulla olisi ollut.
Minut myös laitettiin käyttämään rintapumppua 3h välein. Tehtyäni tätä 2pv ja isoimman maitosaaliin ollessa 4ml totesin, että nyt saa riittää, en vain enää jaksanut.
Kotona imetys lähti sujumaan paljon paremmin kun asiasta ei tarvinnut stressata eikä se ollut enää sellaista välineurheilua, kuin osastolla.

 

Joku aika sitten uutisoitiin, oliko se Turussa, että vastasyntyneille ei enää annettu osastolla omia sänkyjä, vaan äidin PITI nukuttaa vieressä. Lapselle sängyn saivat vain sektioäidit.

 

Tätä juuri itsekin mietin. Että miten ihmeessä äidin pitää perustella sitä, että haluaa joskus pitkän ja rankankin synnytyksen jälkeen nukkua rentoutuneena ja rauhassa, ja sitä ei välttämättä voi tehdä jos kainalossa on pieni vastasyntynyt. Ihminen voi olla synnytyksen jälkeen kipeämpi ja väsyneempi kuin koskaan elämässään. Luulisi että äitikin olisi sen verran ihminen, että saa NUKKUA.
Onneksi osastoaika on nykyään lyhyt. Äidit pääsee kotiin nukkumaan ja vauvat saa ruokaa vaikka äidin maito ei olisikaan vielä noussut.

Tai sitten on kuten minä että vasta saatuani heräämöstä tultua vauvan kainaloon, rauhoituin nukkumaan. Molemmat vedettiin tosi sikeää, vauva ja minä. Hoitsut vaan katto että molemmilla asiat hyvin. Lisämaitoakin onneksi saatiin loppujen lopuksi kun yksi kätilö tajusi että syynsä sillekin joskus on. Kotona päästiin täysimetykseen.

 

Vauva ei tarvitse perhepetiä! Hän kyllä oppii nukkumaan siinä äidin sängyn vieressä oikein hyvin ja ilman mitään traumoja. Perhepeti tuo mukanaan riskejä ja ongelmia, sillä siitä vierottaminen on taas vaikeaa. Ihan jo parisuhteen seksielämän takiakin on hyvä ettei siihen perhepetiin totuta.

 

Todella typerää jos ihmisiä pakotetaan perhepetiin, eiköhän tuo olisi jokaisen oma asia. Itse en saa nukuttua, mikäli vauva tuhnuttaa kainalossa joten vauva nukkuu omassa sängyssään alusta asti.
Halittiin ja syliteltiin sitten muuten paljon.

 

Perhepedistä; jokainen vauva on erilainen. Jotku tarvitsevat jatkuvan ihokontaktin rauhoittuakseen, ja jotkut tarvitsevat ympärilleen tilaa ja rauhaa päästäkseen syvään uneen. Jotkut vauvat tarvitsevat sen tissin suuhun ja jatkuvasti pieniä määriä ruokaa, mutta on paljon vauvoja jotka oikeasti tarvitsevat kertalaakista vatsan täyteen, että voivat sitten nukkua kunnolla, ja että vatsa saa syöttökertojen välillä levätä. On vauvoja jotka viihtyvät jatkuvasti kantoliinassa ja vauvoja joiden selkä rasittuu ja kipeytyy siinä, ja he tarvitsevat tasaisen alusta jolla olla. On vauvoja jotka tarvitsevat tutin ja vauvoja jotka eivät sitä halua. Kaikki nämä vauvat ovat hyviä vauvoja ja äidillä pitäisi olla oikeus saada antaa vauvalle se hoito mitä vauva tarvitsee.
En ymmärrä, miten osastoilla, joilla jo nyt on usein armoton kiire, viitsitään keskittyä johonkin maidon tai tutin panttaamiseen tai äidin ja lapsen nukkumisen kanssa säätämiseen. Siellä on lapsia joilla on oikeasti hätä tai jotka pitää antaa väkivaltaisten tai päihderiippuvaisten vanhempien kanssa kotiin jossa he eivät koskaan selviä ehjiksi aikuisiksi, ja sitten siellä kuitenkin on energiaa kytätä jotain merkityksetöntä pikkuseikkaa.