Nauttiiko teidän miehet perheen yhteisestä ajasta?

Tuon olen kyllä huomannut että itse osaan nauttia joka päivästä. En kaipaa muuta, perheen kanssa olo riittää minulle.Todella harvoin olen ihan kypsänä arkeen, tuskin koskaan. Toisaalta mies unohtaa huonon tuulensa/hermostumisensa nopeasti, itse jään asioita helpommin märehtimään. Hyvin eriluonteisia siinä suhteessa siis ollaan.

 

Vaimoni on mahtava tyyppi, ja viihdyn hänen seurassaan todella hyvin. Hänen kanssaan on helppo ja mukava olla, saa nauraa eikä tarvitse pingottaa turhista. Lasten seurassa emme kumpikaan viihtyisi, joten emme ole sellaisia hankkineet. Mukavaa, kun saamme nauttia toisistamme ihan kaksistaan. Tämä perhekoko on meille paras.

 

Olen nähnyt isiä jotka selvästi nauttivat perhe elämästä...mutta vielä enemmän isiä jotka mieluummin olisivat kaljalla.

Lapsiperhe-elämä on sovittamattomalla tavalla ristiriidassa monen miehen toiveiden kanssa. Kaikki eivät opi olemaan onnellisia vanhemman roolissa vaikka se olisi kaikkien kannalta parasta. Ei vain auta kuin jotenkin tulla toimeen... ja sekään ei välttämättä onnistu. Omia arvojaan ei voi muuttaa, ja turhan monelle ne arvot kirkastuvat liian myöhään.

 

Miksipä ei nauttisi?

 

[QUOTE="terapeutti";30132881]Itse en ole tavannut yhtään miestä, joille se "perheen yhteinen aika" olisi tärkeintä maailmassa, mutta aika monta vaimoa, jotka kuvittelevat miehilleen näin olevan.

Ennekuin kukaan ehtii kysyä, niin voin kertoa, että asia on käynyt selväksi työni kautta.[/QUOTE]Niin, minähän kirjoitinkin että miehelle yhteinen aika on tärkeintä maailmassa.... Vai kirjoitinko että enemmän kuin mistään muusta. Kumpi kommentti oli minun ja kumpi sinun?

 

En ole kysynyt.

 

[QUOTE="Juupas";30132318]Meillä kolme lasta, kaksi ala-asteikäistä villiä poikaa ja 2v tyttö. Itse nautin heidän seurastaan ja yhteisestä tekemisestä ja haluan järjestää kaikenlaista mukavaa tekemistä lasten takia. Tottakai välillä on pinna tiukalla heidän kanssaan kun ei uskota jne, mutta pääasiassa on kaikki mielestäni hyvin. Mies taas ei jaksa mitään ylimääräistä ja ei jaksaisi viettää perheen yhteistä aikaa. Illalla haluaa saada lapset äkkiä pois jaloista nukkumaan ja haluaisi, että lähden lasten kanssa pois, että saisi olla rauhassa. Hermostuu ja huutaa helposti lapsille ja pitää tiukkaa kuria ja on tosi ehdoton eri asioissa. Itse ajattelen, että lasten kanssa pitää vähän luovia ja neuvotella, varsinkin isompien ja olen huomannutkin, että he haluavat olla mukana päätöksen teossa. Mies taas ei halua/jaksa kauheasti keskustella, asia on niin kuin hän sanoo ja piste. Onko miehet usein tällaisia, vai onko meillä poikkeuksellisen hermo/omaa aikaa kaipaava tapaus?[/QUOTE]

Meillä se on toisinpäin. Minä en tahdo millään jaksaa ja haluan lapset illalla ajoissa nukkumaan, että saan vähän hengähtää.

Toki paljon/kaikki tehdään lasten ehdoilla. Hyvin harvoin on omaa aikaa ilman lapsia. Mies onneksi lähtee poikien kans silloin tällöin jonnekin ja antaa mun olla rauhassa.

IHmiset on erilaisia. Jos sinä nautit ja mies ei, niin anna miehelle omaa aikaa. Ja näytät antavankin, mikä on hieno juttu.

 

[QUOTE="terapeutti";30132881]Itse en ole tavannut yhtään miestä, joille se "perheen yhteinen aika" olisi tärkeintä maailmassa, mutta aika monta vaimoa, jotka kuvittelevat miehilleen näin olevan. [/QUOTE]Palsta on juuri näitä vaimoja täynnä, eikä tuo ole ainoa asia josta itselleen valehtelevat. Tai no, totta puhuen kyllä aika moni on varmasti niin harhainen että ihan oikeasti uskoo niin. Koska jos oma mies sanoo jotain niin senhän täytyy aina olla totta ja täydestä sydämestä sanottu.

Onhan täällä jopa niitäkin jotka uskovat ettei se oma mies vilkuile ikinä muita naisia sillä silmällä tai edes katso pornoa. Ei kai nyt kukaan fiksu ja edes vähän parisuhde-elämää ja naisten käytöstä katsellut mies ikinä ammu itseään jalkaan ja sano jotain sellaista josta saisi itse kärsiä.

 

Palsta on juuri näitä vaimoja täynnä, eikä tuo ole ainoa asia josta itselleen valehtelevat. Tai no, totta puhuen kyllä aika moni on varmasti niin harhainen että ihan oikeasti uskoo niin. Koska jos oma mies sanoo jotain niin senhän täytyy aina olla totta ja täydestä sydämestä sanottu.

Onhan täällä jopa niitäkin jotka uskovat ettei se oma mies vilkuile ikinä muita naisia sillä silmällä tai edes katso pornoa. Ei kai nyt kukaan fiksu ja edes vähän parisuhde-elämää ja naisten käytöstä katsellut mies ikinä ammu itseään jalkaan ja sano jotain sellaista josta saisi itse kärsiä.

Mä oon aina ihmetellyt, että mitä tapahtuu pareille että ne ajautuu tuollaiseen. Onko ne akat jotain hulluja Justiinoja ja miehet pelokkaita vässyköitä? Jotain tunne-elämän häiriötä molemmille kuitenkin täytyy olla, että tuollaiseen ajaudutaan.

Mitä tuo tarkoittaa "vilkuilla muita naisia"? Tarkoittaako se, että terassilla istuessa katse saattaa tiukassa pepussa viipyä sekunnin pidempään vai tarkoittaako se että aktiivisesti etsii itselleen salaseuraa? Jos se tarkoittaa ekaa vaihtoehtoa, niin se on meillä molemmille ihan sallittua ja sitä tehdään "avoimesti". Voidaan siis keskustella leffan aikana vaikkapa Angelina Jolien kauneudesta tai jos tosiaan kadulla kävellessä vilkaisee toista naista, ei se minua loukkaa. Eri asia olisi toki jos mies kääntyisi ympäri, törmäisi pylvääseen ja vielä kotona hehkuttaisi toisen naisen kauneutta eikä koskaan kehuisi mua. Ei miehestä tarvitse sokea tulla kun se on parisuhteessa eikä katse tarkoita aikomusta pettää.

Samoin mies sanoo, että parisuhteessa ollessaan ei ole tarvetta katsella pornoa, ja uskon miestä. Seksiä on saatavilla, molemmille, aina kun halutaan ja mies myös tietää, että mua ei haittaa jos hän sitä katselisi. Se ei ole asia jota meidän suhteessa tarvitsee salata joten uskon miehestä. Pornon katselu ei ole minulta millään muotoa pois niin kauan kun mieheltä kuitenkin saa myös seksiä, jos tilanne menisi siihen että seksiä ei olisi, niin sittenhän se haittaisi.

Sama koskee sitä, että kun mies sanoo perheen yhteisen ajan olevan hänelle kaikista tärkeintä, uskon häntä. Miehet teot on linjassa miehen sanojen kanssa. Miehellä on toki omia harrastuksia, mutta ne sovitetaan yhteen perheen kanssa. Useimmiten mies lähtee niihin vasta kun lapset ovat unilla. Sama koskee mua, omiin harrastuksiin mennään kun perhetilanteeseen sopii eikä kummankaan harrastuksissa vietetty aika ylitä perheen kanssa vietettyä aikaa. Jos kotona on sellainen tilanne, että apua kaivataan, lapset vaikka sairaita, niin ei mun tarvitse pyytää edes apua vaan mies jää koska itse haluaa kotiin auttamaan. Miehellä on joskus kavereiden kanssa menoa mutta niistä aina keskustellaan ja on mies jopa monesti sanonut että nyt ei sovi kun perheen kanssa on tätä ja tätä. Sama koskee munkin kavereiden kanssa menemisiä. Mies suunnittelee lasten kanssa tekemistä siinä missä mäkin ja todellakin viettää heidän kanssa vähintään yhtä paljon aikaa kun mäkin, työssäkäyviä kun molemmat ollaan. En mä ymmärrä miksi en voisi uskoa miestä kun hän sanoo perheen olevan kaikista tärkeintä, ja että hän viettää aikansa mieluiten perheen parissa kuin muualla kun mies kerta toisensa jälkeen valitsee sen perheen eikä sen muun tekemisen?

 

Mä oon aina ihmetellyt, että mitä tapahtuu pareille että ne ajautuu tuollaiseen. Onko ne akat jotain hulluja Justiinoja ja miehet pelokkaita vässyköitä? Jotain tunne-elämän häiriötä molemmille kuitenkin täytyy olla, että tuollaiseen ajaudutaan.

Mitä tuo tarkoittaa "vilkuilla muita naisia"? Tarkoittaako se, että terassilla istuessa katse saattaa tiukassa pepussa viipyä sekunnin pidempään vai tarkoittaako se että aktiivisesti etsii itselleen salaseuraa? Jos se tarkoittaa ekaa vaihtoehtoa, niin se on meillä molemmille ihan sallittua ja sitä tehdään "avoimesti". Voidaan siis keskustella leffan aikana vaikkapa Angelina Jolien kauneudesta tai jos tosiaan kadulla kävellessä vilkaisee toista naista, ei se minua loukkaa. Eri asia olisi toki jos mies kääntyisi ympäri, törmäisi pylvääseen ja vielä kotona hehkuttaisi toisen naisen kauneutta eikä koskaan kehuisi mua. Ei miehestä tarvitse sokea tulla kun se on parisuhteessa eikä katse tarkoita aikomusta pettää.

Samoin mies sanoo, että parisuhteessa ollessaan ei ole tarvetta katsella pornoa, ja uskon miestä. Seksiä on saatavilla, molemmille, aina kun halutaan ja mies myös tietää, että mua ei haittaa jos hän sitä katselisi. Se ei ole asia jota meidän suhteessa tarvitsee salata joten uskon miehestä. Pornon katselu ei ole minulta millään muotoa pois niin kauan kun mieheltä kuitenkin saa myös seksiä, jos tilanne menisi siihen että seksiä ei olisi, niin sittenhän se haittaisi.

Sama koskee sitä, että kun mies sanoo perheen yhteisen ajan olevan hänelle kaikista tärkeintä, uskon häntä. Miehet teot on linjassa miehen sanojen kanssa. Miehellä on toki omia harrastuksia, mutta ne sovitetaan yhteen perheen kanssa. Useimmiten mies lähtee niihin vasta kun lapset ovat unilla. Sama koskee mua, omiin harrastuksiin mennään kun perhetilanteeseen sopii eikä kummankaan harrastuksissa vietetty aika ylitä perheen kanssa vietettyä aikaa. Jos kotona on sellainen tilanne, että apua kaivataan, lapset vaikka sairaita, niin ei mun tarvitse pyytää edes apua vaan mies jää koska itse haluaa kotiin auttamaan. Miehellä on joskus kavereiden kanssa menoa mutta niistä aina keskustellaan ja on mies jopa monesti sanonut että nyt ei sovi kun perheen kanssa on tätä ja tätä. Sama koskee munkin kavereiden kanssa menemisiä. Mies suunnittelee lasten kanssa tekemistä siinä missä mäkin ja todellakin viettää heidän kanssa vähintään yhtä paljon aikaa kun mäkin, työssäkäyviä kun molemmat ollaan. En mä ymmärrä miksi en voisi uskoa miestä kun hän sanoo perheen olevan kaikista tärkeintä, ja että hän viettää aikansa mieluiten perheen parissa kuin muualla kun mies kerta toisensa jälkeen valitsee sen perheen eikä sen muun tekemisen?

Miksi mies sanoo perheen yhteisen ajan olevan maailmassa tärkeintä? Siis niinq missä tilanteessa? Toki lapset ja perhe tulee ykkösenä varmasti ihan kaikille, mutta ihan varmasti on tilanteita, jolloin olis miljoona kertaa mielummin missä muualla tahansa ku kotona.

IHme vänkäämistä. Annetaan ihmisille tilaa ja aikaa tehdä myös muitakin asioita. Ja kyllä, meillä on myös omat tilit .

 

[QUOTE="Tiina";30138259]Miksi mies sanoo perheen yhteisen ajan olevan maailmassa tärkeintä? Siis niinq missä tilanteessa? Toki lapset ja perhe tulee ykkösenä varmasti ihan kaikille, mutta ihan varmasti on tilanteita, jolloin olis miljoona kertaa mielummin missä muualla tahansa ku kotona.

IHme vänkäämistä. Annetaan ihmisille tilaa ja aikaa tehdä myös muitakin asioita. Ja kyllä, meillä on myös omat tilit .[/QUOTE]

Hienoa, että tuosta kaikesta tekstistä sä päätit takertua juuri tuohon, että missä tilanteessa mies päästää suustaan nuo tarkat sanat Mutta vaikka siinä tilanteessa kun poikamieskaveri ruinaa terassikierrokselle, mies vastaa että hänelle on tärkeämpi tämä perheen kanssa sovittu meno, jos meillä sattuu sellainen olemaan. Tai kun mä kysyn mieheltä eikö hän haluaisi nyt useammin käydä harrastamassa, mies vastaa että mieluummin viettää aikaa perheen kanssa nyt kun lapset ovat vielä pieniä koska perheen kanssa vietty aika on hänelle kaikista tärkeintä. En mä sitä väitä etteikö mies joskus halua mennä kavereiden kanssa tai joskus harrastaa tai joskus viettää mun kanssa kahden kesken aikaa. Tietenkin myös näin. Mutta useammin mies valitsee perheen kanssa vietetyn ajan kun muualla. Niin kuin mäkin. Enemmän aikaa me vietetään perheenä yhdessä kun omissa menoissa, jos ei lasketa töissä oloa mukaan, niin uskaltaisin väittää että se on osoitus siitä että se on kaikista tärkein. Eikä se ole vastentahtoista, ehkä juuri se että olisi se vapaus ja mahdollisuus tehdä halutessaan milloin tahansa sitä jotain muuta, aiheuttaa sen että mielellään valitsee sen perheen. En tiedä.

Enkä missään nimessä tarkoittanut, että kaikkien kuuluu toimia näin. Jokainen perhe löytää heille parhaiten sopivan tasapainon näissä asioissa. Mun kommentti liittyi siihen edelliseen kirjoitukseen jossa naureskeltiin että kuinka tyhmiä naiset on kun luottaa miehen sanaan. Sitä mä ihmettelin, että miksi ihmiset ajautuu suhteisiin jossa toisen sanaan ei voi uskoa, että toisen pitää valehdella koska ei uskalla kertoa totuutta.