No niin. Olen raskaana :(

Musta ei ole kauhean fiksua vedota siihen, että kyllä sä sitä sitten äitinä rakastat kuitenkin joten ilman muuta ei aborttia. Toisille varmasti olisi ollut parempi jatkaa raskautta ja toisille taas ei, ja mistäpä tuon etukäteen tietäisi. Vaan valistuneita arvauksia on syytä tehdä.

Ite taidan olla sillä kannalla, että ei kevyin perustein ole hyvä juttu ja itelleni olisi kova valinta, mutta musta tuntuu silti, että monella on liiankin kova kynnys. Ihan oikeasti mun mielestä on syytä miettiä tarkkaan, mitkä ovat perheen voimavarat. Kyllä ne vanhemmat lapset vaan oikeasti jäävät vähemmälle huomiolle uuden synnyttyä, oli terve tai ei.

Ja jos sitä mietitään että yläkerran herra käski lisääntyä ja täyttää maan, niin oliko tarkoitus ahtaa ihan piripintaan kuitenkaan, kun nyt kai jo ollaan yli kantokyvyn... Vaikka en nyt tarkoita, että sun tarttis maailma pelastaa perheesi ohella. Mutta kyllähän tuo ennenpitkää alkaa olla se tärkein ekoteko, ettei ainakaan lisätä väkimäärää. Kyllä mua mietityttää jo kovasti, mimmoisessa maailmassa mun jälkikasvu joutuu elämään. Vaikka olisi kiva ajatella, että tämä rauhallinen onnela jatkuu loputtomiin, niin eipä tuo taida kovin todennäköistä olla enää kovin monta vuosikymmentä. Ja sittenhän maailman väkimäärä on suhteessa levottomuuksien määrään jo.

Voimia vaan sinne, ja muista ottaa hengähdystaukoja välillä ja rentoutua.

 

Mä mietin usein edelleen et oliko ratkaisu pitää lapsi oikea.
La kuukauden kuluttua,ja aina vaan tuntuu enemmän ja enemmän siltä et ois pitänyt keskittyä olemassa oleviin lapsiin/perheeseen.
Inhottava tulla tajuamaan kuin helppoa meillä olisi ollut,jos ei oltais töskäily.Ois pitäny nauttia siitä mitä on,ja pitää kiinni onnesta.

Tiedän et jossin vaiheessa arki tulee helpottumaan ,ja lapsi varmasti on rakas ja ihan yhtä arvokas kuin muutkin..Silti pyörin näiden ajatusten kanssa.

Älkää suotta kivittäkö..teen sitä itse aivan tarpeeksi..

Kyllä ne fiilikset ihan varmasti helpottaa pikkuhiljaa kun lapsi on sylissä ja oikeasti todellisuutta. Tuskin voit olla uuteen pikkuihmiseen rakastumatta Ja vaikkei tunteet heti tulisikaan, anna itsellesi aikaa. Vaikeasta tilanteesta kun lähtee liikkeelle on ihan luonnollista jos ei onni ja autuus heti hyökyaaltona vyöry yli kun vauvan syliin saa. Loppujen lopuksi kaikki menee varmasti hyvin, sun pitää vain luottaa siihen :hug:

 

No kun sinua mietityttää noin paljon onko se terve niin minkä ikäinen olet kun kerran let suunnitellut sterilisaatiota..ja nykyään kyllä aikas helposti huomataan onko lapsi terve...ei ymmärrä...mutta omapahan on asiasi..mitä sitten teetkin

 

Niinhän se menee, tasan ei käy onnen lahjat. Meillä alkoi nyt toinen vuosi vauvan aktiivista yrittämistä, tarkoitan että lasken päiviä, käytän ovistestejä ym. ja vauvaa ei tule.

Sinun pitää tehdä sellanen päätös että elät sen kanssa lopun elämään. Jos teet abortin niin kyllä senkin muistaa aina. Rankka päätös mutta sinä sen teet ja sinä sen kanssa elät.

 

Minkäs ikäinen olet kun noin kovasti mietit onko terve...nykyään kyllätiedetään aikas hyvin onko terve vai ei...no oma on asiasi mitä teet...

 

Olin itse vastaavanlaisen ratkaisun edessä jokunen vuosi sitten.
kaksi lasta oli ennestään joista toinen erityislapsi ja olin yh, vaikkakin oli jo onnellinen useamman vuoden kestänyt suhde takana.
En voinut tulla raskaaksi sairauden takia, sen olivat jo useammat lääkärit todenneet, olisi pitänyt rankkoja lapsettomuushoitoja käydä läpi ja siltikin raskautuminen epätodennäköistä ja siihen uskottiin... niin ja kas kas raskaaksi tulin...
Valintoja oli kaksi jään yksin lasten kanssa, tai abortti, itse valitsin yksin olemisen lasten kanssa ja nyt onnelllinen 3 lapsen yh
Elämä ei aina kovin helppoa erityislapsen ja kahden terveen kanssa yksin ole, mutta koskaan en ole tämän kolmannen lapsen pitämistä pitänyt vääränä valintana, oikeastaan olen onnellinen että yllärivauvan sain vielä elämääni, sillä olin jo surutyön tehnyt kun kuulin etten saisi enään koskaan lapsia...
Toivottavasti löydät teille sopivan ratkaisun ja pystytte elämään onnellisesna kaikesta huolimatta ja se ratkasu mikä yhdelle hyvä ei välttämättä toiselle ja kukaan ei teidän elämäntilannetta, voimavaroja ym tiedä, eli itse olette varmasti ainoat jotka tietää oikean ratkaisun
Hyvää joulua kaikesta huolimatta ja voimia ratkaisun tekemiseen =)

 

On myös sellaisia sairauksia, jotka ei näy testeissä. Meillä on yksi laajasti allerginen lapsi 3 v. ja nyt käyn pohdintaa, vieläkö rahkeet riittää toiseen. 3 v. katkonaisia öitä, huolta ja surua, toki myös iloa lapsesta mutta pyykkinen stressi on ollut aivan sanoin kuvailematon. Lisäksi meille ei lapsia tule ilman IVF:ää ja sekin tässä mietityttää. Lapsia kun ei tule sormia napsauttamalla ja en tiedä jaksanko siihen rumbaan enää lähteä.

 

Olin itse vastaavanlaisen ratkaisun edessä jokunen vuosi sitten.
kaksi lasta oli ennestään joista toinen erityislapsi ja olin yh, vaikkakin oli jo onnellinen useamman vuoden kestänyt suhde takana.
En voinut tulla raskaaksi sairauden takia, sen olivat jo useammat lääkärit todenneet, olisi pitänyt rankkoja lapsettomuushoitoja käydä läpi ja siltikin raskautuminen epätodennäköistä ja siihen uskottiin... niin ja kas kas raskaaksi tulin...
Valintoja oli kaksi jään yksin lasten kanssa, tai abortti, itse valitsin yksin olemisen lasten kanssa ja nyt onnelllinen 3 lapsen yh
Elämä ei aina kovin helppoa erityislapsen ja kahden terveen kanssa yksin ole, mutta koskaan en ole tämän kolmannen lapsen pitämistä pitänyt vääränä valintana, oikeastaan olen onnellinen että yllärivauvan sain vielä elämääni, sillä olin jo surutyön tehnyt kun kuulin etten saisi enään koskaan lapsia...
Toivottavasti löydät teille sopivan ratkaisun ja pystytte elämään onnellisesna kaikesta huolimatta ja se ratkasu mikä yhdelle hyvä ei välttämättä toiselle ja kukaan ei teidän elämäntilannetta, voimavaroja ym tiedä, eli itse olette varmasti ainoat jotka tietää oikean ratkaisun
Hyvää joulua kaikesta huolimatta ja voimia ratkaisun tekemiseen =)

Miehesi kuullostaa aika sankarilta. Useampi vuosi yhdessä mutta ei toimi lastesi huoltajana? Ette siis asuneet vielä yhdessä vai lojuiko ukko kämpässä kolmantena lapsena? Ja sitten ultimatum että "abortti tai lähden käveleen". Uh-huh... Hyvä että pidit lapsen ja hankkiuduit ukosta eroon.

Ap:lle voimia tilanteeseen. Itsellä nyt on kaksi pientä lasta, nuorempi puolen vuoden ikäinen vauva. Jos tulisin raskaaksi niin pahaa tekisi. Aborttia en haluaisi tehdä, mutta jaksaminen on tällä hetkellä niin kortilla, että harkita sitä ainakin pitäisi. Ehkäisystä tietysti pidetään huoli, mutta niinhän se on, että aina välillä sekin pettää. Mitä tahansa päätät niin katse rohkeasti vaan tulevaisuuteen. Tuossa sinun tilanteessasi ei nyt ole sitä oikeaa ja/tai helppoa ratkaisua, niin pakko mennä niillä mitä on.

 

Itse työskentelen kehitysvammaisten parissa ja en miettis hetkeäkään aborttia vammaisuuden takia.

Se vammaisuuskin on niin vaikea homma. Jotkut syntyy terveinä ja sairastuu. Jotkut ei näy seuloissa. Jotkut näkyy seuloissa ja ovat terveitä. Suurin osa varmaan tulee itsestään ulos, vammaisista. Vammaisuuden pelon takia ilman mitään näyttöä siitä, että mahdollisesti olette taudin kantajua, en tekis ikinä aborttia. Mutta enhän voi puhua kuin omasta puolestani.

Voimia.

 

Meille kolmosen odotus oli shokki. Oltiin kyllä haaveiltu kolmannesta lapsesta, mutta ei siten, että teemme plussan, kun kuopus on 5kk, vaan sitten kun kuopus olisi 5v.

Mulla kesti hyvin pitkään sulatella asiaa. Mä en osannut ollenkaan samalla tapaa iloita raskaudesta, kuin mitä kahden ensimmäisen kohdalla. Mulla jyskytti vaan koko ajan takaraivossa, että ei nyt, ei vielä, ei kenties koskaan, mutta ei ainakaan juuri nyt! Mä olin välillä todella hajalla, koska mietin juurikin sitä, että miten jaksan kahden niin pienen kanssa ja miten keskimmäinen (joka siis olisi vielä ihan vauva itsekin, kun uusi vauva syntyisi) joutuisi luopumaan vauvapaikastaan ja kasvamaan isoksi, kun uusi vauva syntyy.

Päällimmäinen tunteeni oli pitkään suru ja huoli. Kirosin mielessäni, miten tämä raskaus meni totaali väärään osoitteeseen, sillä lapseton kaverini oli yrittänyt lasta koko sen ajan, kun minä olin tullut raskaaksi kahdesti joista toinen ei oltu edes suunniteltu. Mikä vääryys!

Mulle henkilökohtaisesti raskauden keskeytys kuitenkaan ei ole vaihtoehto. En voi 100% väittää, etten ikinä, milloinkaan siihen voisi päätyä, mutta en näe sitä siltikään mahdollisena.

Olen saanut lapsen ollessani 19v, tuleva yh, vailla ammattia ja asuinkin vielä "sossun nurkissa"...jos tuossa kohtaa pystyin pitämään lapsen, niin koen pystyväni siihen myös silloin, kun olen kahden lapsen, naimisissa oleva äiti, jonka talouskin on jo vakaa

Kukaan ei voi kuitenkaan sulle sanoa mikä on paras ratkaisu. Mun on vaikeaa omalla kohdallani kuvitella, että koskaan katuisin lastani. Edes sitä vammaista. Mutta aborttia katuisin hyvinkin todennäköisesti.

 

Täällä kaikki sanoo et pidä lapsi mutta ymmärrän kyllä että päätös on vaikea. Itse en pitäisi, olenm liian mukavuuden haluinen. Kaikki vaan aattelee et lisää vaan mukuloita jos vahinko käy mut itse haluan et mulla ja miehellä on muutakin elämää kun lapset, haluan nukkua yöni hyvin kun lapset on jo isompia ja matkustella ja mennä vapaasti harrastuksiin. Äidit unohtavat usein sen et ovat itsekin ihmisiä ja unohtavat pitää itsestään huolta kun lapsia pukataan monta peräkkäin ja sit valitetaan kun ei jakseta eikä ole rahaa ja omaa aikaa..

Tosin ap sun teksteistä kyl saa sen käsityksen et se lapsi on päätetty pitää joten eipä siinä ole sillon paljon mietittävää.

 

Miksei ap. tee aborttia vasta jos lapsi todetaan vammaiseksi? Niitä vammojahan seulotaan np-ultrassa ja verikokeissa. Ja mä en muutenkaan tajua tuota vammaisuuden pelkoa. Jos sulla on 3 tervettä lasta, miksi et usko että neljäskin olisi terve?

 

[QUOTE="Niin";22703934]Täällä kaikki sanoo et pidä lapsi mutta ymmärrän kyllä että päätös on vaikea. Itse en pitäisi, olenm liian mukavuuden haluinen. Kaikki vaan aattelee et lisää vaan mukuloita jos vahinko käy mut itse haluan et mulla ja miehellä on muutakin elämää kun lapset, haluan nukkua yöni hyvin kun lapset on jo isompia ja matkustella ja mennä vapaasti harrastuksiin. Äidit unohtavat usein sen et ovat itsekin ihmisiä ja unohtavat pitää itsestään huolta kun lapsia pukataan monta peräkkäin ja sit valitetaan kun ei jakseta eikä ole rahaa ja omaa aikaa..

Tosin ap sun teksteistä kyl saa sen käsityksen et se lapsi on päätetty pitää joten eipä siinä ole sillon paljon mietittävää.[/QUOTE]

Tähän on ihan pakko kommentoida, että minusta täällä kylläkin kaikki sanoo että tee vaan abortti, sinulla on oikeus päättää. Ja jos joku tämän oikeuden kyseenalaistaa, tulee kamala paskaryöppy niskaan.

 

Päätöshän on vain teidän, mutta kerron kuitenkin oman tarinamme. MEillä tosin sterilisaatio jo tehty. Miehelle vasektomia. Koepalat otettu, mutta näyte viemättä. Kortsu käytössä.

Lääkäri tosin jättänyt soittamatta että toiselta puolelta leikattu poikki jotain muuta kuin olisi pitänyt..

Olin valmistautunut töihin menoon syksyllä, kun kuopus vähän reilu 1v. Olin valmistunut ammattiin juuri ennen kuopuksen syntymää, lapsiluku "täysi", yhteensä meillä uusperheessä lapsia tuolloin 5.

Menkat kun päivän myöhässä tein testin, ja soitin samantien keskeytyslähetettä varten lääkäriajan... Olisin halunnut vaikka samalle päivälle keskeytyksen.. no eihän sellaista saa.. pitää näkyä ensin jotain..

JA kun alkaa liikaa miettimään, ni siinä se sitten oli. Ei musta ollut keskeytykseen..

Vuoden vaihteessa laskettuaika. Asia hyväksytty. Ehkä tämä oli sitten tarkoitus mennä näin. Mietin tosin myös sitä että jos lapsi ei olekaan terve, en jaksaisi sitä, nytkin olen aika äärirajoilla.. Mutta ainahan voi antaa adoptioon...

 

Kuinka moni vaihtoehtoja miettivä oikeasti päätyy aborttiin? Mun mielestä jos asiaa edes miettii niin ehkä se abortti ei ole sillon vaihtoehto joka on oikea. Itse olin keväällä samassa tilanteessa mut luonto korjasi ja tuli keskenmeno. Harmittihan se mut pystyn elään ilmankin.

 

Kuinka moni vaihtoehtoja miettivä oikeasti päätyy aborttiin? Mun mielestä jos asiaa edes miettii niin ehkä se abortti ei ole sillon vaihtoehto joka on oikea. Itse olin keväällä samassa tilanteessa mut luonto korjasi ja tuli keskenmeno. Harmittihan se mut pystyn elään ilmankin.

Mun mielestä kans jos pähkäilee niin ei ole ihan valmis aborttiin. Siis toki kai sitä puntaroi kumpaakin, mutta jos päätöksen teosta tulee todella vaikeaa.

Itse tulin yhden illan jutusta raskaaksi viime kesänä. Mulla ei ollut asuntoa, ammattia, ei rahaa ei mitään. Harkitsin aborttia mutta aika pian huomasin etten ollut vakavissani aborttiin menossa, ja niinpä nyt odottelen vauvaa keväällä syntyväksi Kaikki em. asiat ovat järjestyneet.

 

ratkaisun kanssa : keskeytyksen kanssa et varmasti, mutta apsen kanssa kyllä. As eay as that

Minä olen ainakin pystynyt elämään keskeytyksen kanssa. Eipä sitä tule edes mietittyä. Ei muuttanut elämääni. Yksi lapsi keskeytyksen jälkeen syntynyt.
Ei se keskeytys välttämättä elämää muuta mitenkään,vaikka nämä abortin vastustajat niin väittävät kun ei ole omakohtaista kokemusta.

 

Minä olen ainakin pystynyt elämään keskeytyksen kanssa. Eipä sitä tule edes mietittyä. Ei muuttanut elämääni. Yksi lapsi keskeytyksen jälkeen syntynyt.
Ei se keskeytys välttämättä elämää muuta mitenkään,vaikka nämä abortin vastustajat niin väittävät kun ei ole omakohtaista kokemusta.

Tai sitten joudut elämään jatkuvan syyllisyyden kanssa koko lopun ikäsi, vaikka nämä abortinpuolustajat täällä muuta lupaavat kun ei ole omakohtaista kokemusta.

 

Anna adoptioon.

 

Miehesi kuullostaa aika sankarilta. Useampi vuosi yhdessä mutta ei toimi lastesi huoltajana? Ette siis asuneet vielä yhdessä vai lojuiko ukko kämpässä kolmantena lapsena? Ja sitten ultimatum että "abortti tai lähden käveleen". Uh-huh... Hyvä että pidit lapsen ja hankkiuduit ukosta eroon.

Ap:lle voimia tilanteeseen. Itsellä nyt on kaksi pientä lasta, nuorempi puolen vuoden ikäinen vauva. Jos tulisin raskaaksi niin pahaa tekisi. Aborttia en haluaisi tehdä, mutta jaksaminen on tällä hetkellä niin kortilla, että harkita sitä ainakin pitäisi. Ehkäisystä tietysti pidetään huoli, mutta niinhän se on, että aina välillä sekin pettää. Mitä tahansa päätät niin katse rohkeasti vaan tulevaisuuteen. Tuossa sinun tilanteessasi ei nyt ole sitä oikeaa ja/tai helppoa ratkaisua, niin pakko mennä niillä mitä on.

Mies ei ole kahden aikaisemman miehen isä, vaan ainoastaan tämän nuorimmaisen.
Isoimpien lasten isän vei alkoholi
Tämän nuorimman lapsen isä asui koko suhteen ajan omassa asunnossa ja minä lasten kanssa yksin.
Mutta ei siitä sen enempää asiat ei aina mene niin kuin toivoisi ja valintani tein kuten hänkin ja minä tyytyväinen ratkaisuun, toivottavasti hänkin
Aloittajalle voin vain toivottaa voimia ja toivottavasti hänkin voi vuosien päästä olla tyytyväinen ratkaisuun

 

Mä olin tasan vuosi sitten ihan samassa tianteessa, aborttiin päädyin ja sen jälkeen sterilisaatio tehtiin..ja joo olen ehkä toisten mielestä tunteeton mutta mua ei oikeesti kaduta yhtään ja olen sinut päätökselleni..Mulla 5 laswta ja ne riittää

 

Jos ihminen abortin tekee niin se on varmasti pitkälle mietitty vaihtoehto ja sillon sitä tuskin katuu. Ei lapset ole kaikille sellainen asia joita on ihana saada.

 

[QUOTE="Jeps";22704327]Jos ihminen abortin tekee niin se on varmasti pitkälle mietitty vaihtoehto ja sillon sitä tuskin katuu. Ei lapset ole kaikille sellainen asia joita on ihana saada.[/QUOTE]

silloin ei pitäisi kyllä harrrastaa sitäkään, mistä ne lapset alkunsa saa. on se vaan kumma että murhaajat ja tappajat on niin rikollisia, sitä ovat ehdottomasti myös abortin tekijät, ei jo alkanutta elämää ole kellään oikeutta tappaa. Sievistellä kyllä osataan ja olla niin tekopyhiä että. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata ottaa vastuu tekemisistään. Eikä sitten miettiä kun vauva on jo tulossa että tapanko minä sen vai en.

 

silloin ei pitäisi kyllä harrrastaa sitäkään, mistä ne lapset alkunsa saa. on se vaan kumma että murhaajat ja tappajat on niin rikollisia, sitä ovat ehdottomasti myös abortin tekijät, ei jo alkanutta elämää ole kellään oikeutta tappaa. Sievistellä kyllä osataan ja olla niin tekopyhiä että. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata ottaa vastuu tekemisistään. Eikä sitten miettiä kun vauva on jo tulossa että tapanko minä sen vai en.

Niin olen murhaaja kun mä en jaksa sääliä abortoituja lapsia. Harrastan vielä seksiäkin ja tekisin abortin jos tulisin raskaaksi. Kauheeta.

 

Mä mietin usein edelleen et oliko ratkaisu pitää lapsi oikea.
La kuukauden kuluttua,ja aina vaan tuntuu enemmän ja enemmän siltä et ois pitänyt keskittyä olemassa oleviin lapsiin/perheeseen.
Inhottava tulla tajuamaan kuin helppoa meillä olisi ollut,jos ei oltais töskäily.Ois pitäny nauttia siitä mitä on,ja pitää kiinni onnesta.

Tiedän et jossin vaiheessa arki tulee helpottumaan ,ja lapsi varmasti on rakas ja ihan yhtä arvokas kuin muutkin..Silti pyörin näiden ajatusten kanssa.

Älkää suotta kivittäkö..teen sitä itse aivan tarpeeksi..

En minä tässä(kään) näe mitään kivitettävää, ja suotta ruoskit itseäsi. Minusta on ihan normaalia ja erittäin järkevää pohtia asia kaikilta kannoilta, myös siltä että mitä jos tein virheen ja arki onkin kohta tavattoman raskasta. Mitä jos tämä vie liikaa voimia, mitä jos en jaksa, mitä jos lapsi ei olekaan terve? Hyviä pohdintoja, auttaa näkemään asiaa kaikilta kannoilta ja ehkä varautumaan tulevaan. Kun ei ole ihan pilvilinnoissa, ei tipukaan niin korkealta ja jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä niin.

Joku katuu aborttiaan loppuelämän, joku ei koskaan mutta kuka sen etukäteen tietää? Vähän ihmetyttää ne, keille vauvat on vain ihania ja aina hyvä juttu ja mistään negatiivisesta ei saisi puhuakaan.