** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.11 **

miss_piggy :hug: ei löydy sanoja... olen kamalan pahoillani!!! Voimia!!!!

sintti ymmärsin kyllä, että ihan yleisesti niistä suppareista ym. kerroit Kovasti jaksamisia, ja toivotaan, että synnytys käynnistyy pian saat ihanan pienen ihmeen syliisi pian :heart: mua kans jännittää ja pelottaa ajoittain, mutta olen myös pyrkinyt yrittää olla stressaamatta ja mennä virran vietävänä

Hanskibanski tervetuloa! :wave:


On: Täällä on TAAS alkaneet liitoskivut öisin vaivaa En saa kylkeä käännettyä edes ilman, että järkyttävä kova kipu alkaa häpyliitoksessa. Vuoteesta ylös nousukin on aivan mahdotonta. Näin kipeetä ei ole tehnyt kertaakaan aiemmin ikävä vaiva. Ja muutenkaan ei meinaa löytyä hyvää asentoa öisin, heräilen löhes tunnin välein. Onneksi saa nukkua päiväunia Päivät menee kivasti, touhutessa kotihommia, jos huvittaa ja kaupoilla pyöriessä välillä. Maha ei juurikaan tunnu painavan, että haittaisi sillä tavalla menoa. Mutta kyllä välillä alkaa toivomaan, että pieni tulis jo maailmaan, niin kauan jo odoteltu Toisaalta olen päättänyt, että pyrin ottaa mahdollisimman rauhallisesti, että päästäis tonne laskettuunaikaan ja jos sitten yli meinaa mennä niin täytyy alkaa huhkimaan

SL 38+2

 

Kun ei edes huhkimiset auta Portaiden nousu ja kyykkyyn ylös-liike vaikuttais aika tehokkaalta tavalta saada supistuksia aikaiseksi, mutta pirkule, mun polvet ei kestä!! Ylipainoo on jo sen verran reilusti ja muutenki huonot nivelet ja nyt ku ne on vielä hormonien löystyttämät, niin ei pysty!

 

Tervehdys! Voisin uskaltaa liittyä seuraanne
LA 27.9.

Vielä voimahalit miss_piggylle. Sinun keskenmeno kosketti erityisen läheltä kun plussattiin samoihin aikoihin Eläydyin niin, että melkein vakuutuin siitä, että minullakin on mennyt kesken. Oli lopulta pakko varata ultra yksityiseltä kun huomasin, että voimakkaat raskausoireet olivat äkillisesti loppuneet ja aloin panikoida.

Onneksi kuitenkin kaikki oli hyvin. Sikiö oli tällä kertaa jo lapsen muotoinen, oli oikein liikuttava nähdä hänet! Sydän löi tasaisesti ja saatiin jotain pieniä liikkeitäkin aikaiseksi. Muuten pysytteli paikallaan ja oli ilmeisesti nukkumassa.
Olin superonnellinen kolmisen tuntia ja sitten aloin miettiä, miksei hän liikkunut sen enempää, onko kaikki hyvin. Lääkäri pyysi yskimään pari kertaa siinä toivossa, että sikiö heräisi ja liikkuisi mutta tosiaan vain jalka heilui hieman kerran. Lääkäri totesi vaan, että hän nyt nukkuu.
En mä olisi edes tajunnut toivoa nähdä liikkeitä.

Onko mitään vinkkejä siitä, kuinka pysyä myönteisenä ja toiveikkaana ilman, että alkaisi huolesta aina jostakin? Vai pitääkö vain hyväksyä, että tämä huolestuminen jatkuu aina vain?
Haluaisin silti omaksua rennomman asennoitumisen.

Mikä on sintin ja Vissyliinin tilanne? Myös SL:n LA alkaa lähestyä.

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

 

Täällä ollaan vielä kasassa... ja ajatukset huomisaamussa ja synnärille mennään kontrolliin. Katselevat kokoa ja päättävät käynnistetäänkö. Jos en oo huomenna illalla päivittelemässä mitään niin oletettavasti oon jääny laitokselle


Vissyliini 40+4

 

Tervetuloa, Syksy! Tuosta huolehtimisesta täytyy sanoa, ettei se taida koskaan loppua kokonaan, vaikka pysyisi välillä pitkiä pätkiäkin poissa... Itse viimeksi tänään aloin miettiä kohtukuolemaa, kun alavatsaa vihloi ja mieleen tuli että mitä jos istukka irtoaisi eikä vauvaa ehdittäisi pelastaa :ashamed: Että kyllä niitä huolen aiheita ehtii keksiä ihan viime metreille. Minusta kuulostaa kuitenkin hyvältä, että teillä löytyi tasaiset sydänäänet ja liikettäkin näkyi. Kyllähän se sikiö nukkuu välillä pitkiäkin aikoja!

Täällä tilanne ei ole muuttunut mitenkään... Paitsi että lämpenen päivä päivältä enemmän ajatukselle, että vauva voisi jo syntyä. Eilenkin oli niin karseat liitos- ja sukkapuikkokivut, että piti ähkiä ja voihkia ääneen joka kerta kun ronkale liikahti. No se synnytys tuskin on kovin kivuton sekään, mutta silti...

sintti & juniori 40+5

 

Vissyliinille kovasti voimia tulevaan!!! Itsekin huhkimisella tarkoitin juuri jotain tuollaista missä joutuu vetää aika kovalle omat voimansa, silloin varmasti alkaa tapahtumaan. Monet ovat saaneet synnytyksen käyntiin ihan piiiiiitkällä monen tunnin lenkillä

Syksy tervetuloa! :wave: Ja voin kertoa, että ei se huolehtiminen koskaan lopu mietipä sitten kun pienokainen syntyy sittenhän se vasta alkaakin :heart: Mutta voin omasta kokemuksestani sanoa tuosta kun sikiö ei liikukaan ultrauksen aikana, että sitä alkaa päässään pyörittelee kaikkea ja epäilemään ja pelkäämään. Meillä np-ultrassa sikiö oli hyvinkin paikoillaan, hieman käsien ja jalkojen paikkaa vain vaihtoi, muutoin nukkui. Kun sitä kuulee muilta kuinka sikiö on mennyt ympäri ämpäri ja liikkunut hirveästi, niin kyllä sitä itse mietti, että mitä ihmettä, onkohan tämä nyt normaalia jne. Samoin myös rakenneultrassa sikiö oli hyvinkin rauhallinen, liikkui jonkin verran toki, mutta ei tosiaan mitään isoja muuveja tehnyt. Ja sikiöllä vaihtelee päivittäin noi liikkumiset. Meidän pikku neidillä saattoi olla jotkut päivät hyvinkin rauhallisia ja toisina päivinä sitten liikkui huomattavasti enemmän. Toki riippuuhan se missä on istukka jne kuinka sitten myös tuntee liikkeet ja minne päin sikiö kohdistaa liikkeensä, sitten kun alkaa liikkeitä tuntemaan. Nyt sitten välillä neiti masussa saattaa nukkua reilun tunninkin ja arvaa kuinka sitä ajoittain säikähtää, että onkohan kaikki hyvin ja sitten sitä yrittää herätellä toista, että alkaisi liikkumaan jne.
Etenkin jos on tottunut, että tiettyinä aikoina sikiö liikkuu, niin sitten kun ei liikukaan juuri silloin, niin sitä alkaa heti pelkäämään, että jokin on vialla. Sitä heti miettii juuri noita, että onkohan istukassa vikaa tai napanuora mennyt sikiön kaulan ympärille jne. Ihan kamalia ajatuksia, mutta huoli pienestä ei koskaan lopu.
Itse olen pyrkinyt sitten ajattelemaan järjellä noita asioita jos huoli on meinannut kasvaa isoksi ja sitten neuvolassa kannattaa puhua asioista, jos tuntuu, että ne vaivaa tai huoli on jatkuvaa Myös se, että siskollani on kokemusta raskaudesta, on helpottanut asiaa. Hänen kanssaan on voinut keskustella huolistani sekä työtoverini sai lapsen noin 3kk sitten, hänen kanssaan myös vaihdoimme ajatuksia, pelkoja ja huolenaiheitamme. Että omalla kohdalla puhuminen on auttanut, vertaistuki sekä tuo oma järkikin

Sintille myös voimia tulevaan!!! Kivut ovat kyllä niin ikäviä, mutta hengissä niistä selviää ja loppujen lopuksi palkinto on maailman paras! :heart:

SL 38+5

 

Ei tarvinnu jäädä. Poju on kasvanut nut maltillisesti ja arvioitu paino 3,9kg. Vettä on reilusti, napavirtaukset hyvät ja istukka ikäisekseen moitteettomassa kunnossa. Joten vaavin valtakunnassa kaikki hyvin.
Kohdunsuukin on alkanut vähäisiä kypsymisen merkkejä osoittaa. Pehmennyt hieman kanavaa 2cm ja auki 1cm. Tässä sitä nyt vaan odottelu jatkuu ja viikko aikaa seuraavaan kontrolliin ja sitten jo käynnistellään. Mutta hyvillä mielin tällä hetkellä odotellaan luontaista käynnistymistä.

Vissyliini 40+5

 

Syksy2010 tervetuloa! Mitään selvää kaavaa ei kyllä taida olla, joka asiasta saa kuitenkin pientä huolenaihetta kehiteltyä. Mut päivä kerrallaan! Mulla on pieni nukkunut sekä rakenneultrassa että np-ultrassa, mutta nyt kun liikkeet tuntuu selvästi, on ihan pirteä tyyppi.

Vissyliini kiva, että poju ei oo ottanu viime hetken kasvuspurttia. Nyt sitte tositoimia odotellessa

sintti ja SL Liitoskivut on kyllä kauheita. Eikä ne taida tästä ainakaan helpottaa.. Joista tulikin mieleen yks juttu, en tiiä ketä kiinnostaa, mut kerronpa kuitenki

Viikonloppuna katoin, että onpa ihana ilma, nyt on kyllä päästävä hiihtämään. Omistan pelkästään vapaan tyylin sukset enkä oo tälle talvea hiihtäny metriäkään.. Arvoin, että mitä selkä ja liitoskivut luisteluhiihdosta tykkää. No, ne olikin pienimmät mun ongelmista. Ensinnäkin joku on menny muuttamaan mun tasapainopisteen, en meinannu pysyä pystyssä ollenkaan, koko ajan kellahtamassa nokalleen. Siihen vielä päälle pieni ylämäen nyppylä, joka potkulla tuntu että lirahtaa housuun lusikallinen. Siinä sitte pissit housussa väänsin itkua ladun reunassa ja sinnillä hiihdin reilun vitosen ennen kotiin menoa. Kotona meinas jo naurattaa koko reissu. Sukset menee nyt kyllä lopputalveksiki varastoon

kodehu 24+4

 

Tervetuloa Syksy. Allekirjoitan täysin nuo tunteesi epävarmuudesta. Uskon että meillä lapsi suodaan kun olen sen synnyttänyt. Sitä ennen etenen etapista seuraavaan.

Vissyliinin kuulumisia minäkin kävin kurkkimassa heti, mutta vielä poitsu antaa odottaa itseään.

Täällä pahoinvointi jatkuu edelleen ja vaikka olen sen takia ihan poikki, tuo se jotain lohtua tähän pelkoon. Vaikka ei sekään takaa että kaikki olisi hyvin... :ashamed: Ensi viikon nt-ultraa odotellessa.

 

Vissyliini hienoa kuulla, ettei tarvitse vielä lähtee käynnistelemään synnytystä ja että kaikki on hyvin

Kodehu voi,että. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin hiihtoreissulta Itsestääne myös olisin halunnut tänä talvena hiihdellä, on niin upeita hiihtokelejäkin ollut, mutta mulla noita supistuksia ollut niin varhaisesta vaiheesta asti,etten senkään takia ole uskaltautunut. Ja mies tuumas mun hiihtointoiluun, että hän ei minua päästä yksin tuonne laduille, että taloa ympäri voit hiihdellä jos aivan pakko on päästä hiihtämään Ja onneksi kevät tekee tuloaan niin eipä nilla suksilla kauaa enää pääsis

zapata jaksamista pahoinvoinnin kanssa ja rauhaisaa mieltä. Pian näette pienen rakkaanne :heart:

SL 39+0 POKS

 

41+0 poks

 

Hui Sintillä ja Vissyliinillä jo jännät ajat. Ihanaa pian teillä on pikkuinen sylissä. Niin ja SL kanssa loppusuoralla Tsemiä kaikille viime metreille!

Täällä oli tänään neuvola ja kaikki oli kunnossa. Vauva on raivotarjonnassa ja syke oli 136. Mun paino noussu 9,4 kiloa ekasta neuvolasta eli ei paha meikäläiselle
Äippäloman alkuun 3 viikkoa. Hyvin olen jaksanut vielä olla töissä. Malttamattomana odottelen kuitenkin jo kevättä ja vaunulenkkejä.

Tatja+ pikkuinen 31+5

 

No nyt on sen verran jännää, että vedet meni just äsken!!!!

 

Tsemppiä Vissyliinille! Alkaa kuulostaa tositilanteelta.

 

Tsemppiä Vissyliini!
Mun paras neuvo mitä synnytykseen sulle (tai muillekin) voin antaa on se että pyydä ajoissa kivunlievitystä! Ei tartte heti sitä epiduraalia ottaa jos avautuminen on hidasta ja kivut kovat, mutta suosittelen esim. kipupiikkiä + suihkuun menoa siihen alkuun! Ja keino millä minä pärjäilin ja vauvakin voi tosi hyvin hapetusarvojen perusteella 25 tuntia kestäneen synnytyksen ajan oli hengitykseen keskittyminen! Lepää ja hengittele rauhallisesti & syvään (nenän kautta sisään ja suun kautta ulos) kaikki supistusten välit. Supistuksen aikanakin hengitysten laskeminen auttoi itseä kun tiesi että sitten 10. sisäänhengityksen jälkeen alkaa aina helpottaa. Hyvin se menee! Kohta on pieni palkinto sylissä!
Tuskin täällä kyllä enää käyt lueskelemassa ennen kuin pikkuinen on maailmassa

 

Meille syntyi eilen illalla suloinen pieni poika, 3350 g ja 50 cm. :heart: Synnytyskertomus seuraa perästä.

Vissyliini on varmaan samoissa puuhissa, ellei ole jo synnyttänyt... Onnea!

 

Onnea Sintti pikkuisesta pojasta! Ihan täällä liikutuin kyyneliin. Herkkää aikaa

Tatja+ pikkuinen 31+6

 

Paljon onnea Sintti! :heart::flower:

 

Ihanaa, onnea sintti!!

 

Vissyliini tosiaan taitaa olla jo synnyttänyt

sintille onnittelut poika vauvasta! :flower: :heart:

Tatja mukavaa kuulla, että sielläkin kaikki on hyvin ihanaa kun kevät tulee, niin pääse tosiaan pienen kanssa ulkoilemaan ja nauttimaan keväisistä, aurinkoisista (ainakin toivon munkaan lenkkisäistä

On: alkaa kyllä nyt jo hieman kyllästyttämään kun yöt menee ihan päin peeeetä ja aamuisin pahoinvointi taas hieman pahempana kuin aiemmin. Muutenkin alkaa kyllästyttämään tää pahoinvointi kun ollut läpi raskauden Synnytyskin pyörii mielessä tuon tuosta ja hieman kyllä jännittää, tai no ei niinkään "hiemankaan" Olisi niin kiva kun pystyis synnyttää suhteellisen ripeällä ajalla ettei tarttis kärvistellä kipujen kanssa. Ja kun aina ne kipulääkkeet vaikuttaa sikiöönkin, vähiten tais epiduraali vaikuttaa sikiöön. Tutkimusten mukaan vauvat, joiden synnytyksessä on jouduttu käyttämään kipulääkitystä runsaasti ovat synnyttyään itkuisempia ja levottomampia usean viikon. Itse kyllä varmasti tulen tarvitsemaan kivunlievennys, mutta harmittaa jo nöin etukäteen, että kun toi epiduraalikin hidastaa sitten synnytyksen etenemistä. Noooh, ei tässä auta murehtiminen ja pohtiminen, täytyy vaan mennä virran vietävänä ja tilanteiden mukaan. Kukapa nyt ei helppoa synnytystä toivoisi

SL 39+3

 

Onnea sintti pojasta!

Mites Vissyliini?

SL jaksamista loppupäiviin, ei enää pitkään niin teilläkin on oma nyytti sylissä!

Tatja tsemppiä mammaloman odotukseen!

Tänään ultrassa nähty ihana viikkoja vastaava kaveri ja kuultu maailman ihanin syke! Jotenkin epätodellinen olo, kaiken tämän jälkeen on vaikea uskoa että meille on oikeasti tulossa syysvauva kotiin. Olo on mielettömän onnellinen!

 

SL sain jonku ihme hihittelykohtauksen eilen illalla, kun nostin ne mun sukset vihdoin varastoon, kun aattelin, että pitäskö sitä sitte kuitenki taloa lähtä kiertämään Toivotaan ripeää ja helppoa synnytystä tuon pahoinvoinnin vastapainoksi!

Tatja oi, sunkin äippäloma on jo noin lähellä!

zapata onnea ihanista ultrakuulumisista! Kyllä teillekkin se vauva nyt tulee :heart:

ON. Täällä ei kummempia. Kilppariarvot olis nyt ensimmäistä kertaa raskauden aikana hyvät, toivottavasti pysyvät kans. Tuo vajaatoiminta kun saattaa aiheuttaa vauvalle vaikka mitä. Yritän kuitenki olla ressaamatta asiaa, sillehän ei nyt mitään voi ja pääasia, että noita arvoja seurataan. Meille tuli kutsu perhevalmennuksiin. Mies meinas, että ainakaan eka kerralle ei olla menossa, aiheina oli jotain tyyliin "mitä sitten kun parisuhteen huuma vaihtuu arkeen" ja "voiko äidin kanssa harrastaa seksiä". No, jos ei tässä reilun kymmenen vuoden aikana huuma ole arkeen vaihtunu ni jo on kumma.. Ehkä omat ajatukset kaipaa vähän säätämistä, kun eka kävi mielessä, että mitäs mun äidin seksielämä tähän vaikuttaa Äitiyspakkaus tuli kans alkuviikosta ja nyt sitte arvon, että millon ei oo enää liian aikasta pestä niitä pieniä vaatteita ja laittaa lipastoon. Toki se lipaston sisältö pitäis ensin jonkun käydä läpi ja siirtää muualle..

kodehu 25+5

 

Tänne kuuluu tällaista:

"Oli päivä arkinen,
vaan pikku tyttö muutti sen,
tuli päivästä suuri ja ihmeellinen,
me varmasti kauan muistamme sen"
Lahjoista arvokkain 5.3.2013 syliin siirtyi,
50 cm ja 3495g tytölle piirtyi."

Kerron tarkemmat kuulumiset paremmalla ajalla.

SL pienen ruususuun ikionnellinen äiti

 

Moikka! Pojan palleron 4230g ja 53cm kanssa kotiuduttiin tänään. Ei auttanu vesien meno synnytystä käynnistämään ja 5 vrk meni käynnistellessä, ennenkuin viimeiseltä syntyi tiistaina 5.3. klo 13.33.

Lisää sitten paremmalla ajalla!!

Vissyliini ja pikku-isäntä 4vrk

 

Onnea SL ja Vissyliini!