** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.13 **

Heippa kaikille!

Liittyisin mielelläni joukkoonne. Olen itse asiassa jo pidemmän aikaa seurannut keskustelua, mutta vasta nyt sain rekisteröidyttyä. Kohderyhmäänkin sovin aika hyvin, kun ehtinen juuri täyttää 30 ennen tämän ensimmäisen syntymää. Laskettu aika on 26.1. eli yli puolen välin ollaan jo. Tää on hauska ketju, kun odottajia on niin eri vaiheissa. Vaikka toisaalta vähän surku, kun sitten vauvan tultua "kadotaan". Olisi niin hauskaa lukea vielä esim. Baby Greenin vauva-arjestakin ja kuulla synnytystarinoita ja muuta.. Mutta onnittelut kaikille raskaana oleville, synnyttäneille ja ultralupauksia saaneille! Meillekin varovaisesti lupailtiin pientä tyttöä. <3

January Sky 22+1

 

Tervetuloa January Sky!! Onpas meillä sama meininki! Tyttöä odotellaan ja vain päivä viikoissa eroa Meillä tänään 22+2.

 

Viiu, oliko teilläkin nopea käynti?

 

Höh, kirjoitin mukamas jo aiemmin, mutta johonkin se viesti on hävinnyt.:/ Mutta Miri, tosiaan aika samoissa mennään! Ja tosiaan toi mun 26.1. on ultran mukainen laskettu aika, mutta viikkoja ja päiviä kun lasketaan, niin 22+6 on myöhäisin mahdollinen tai muuten vauva olisi huomattavasti nuorempi. Menkoista laskettuna raskaus olisi taas huomattavasti pidemmällä. Mutta meen ton ultra-la:n ja oman olettamuksen mukaan.

Mulla nyt jotenkin tökkii netti, niin en jaksa palata katsomaan aiempia kirjoituksia, mutta muistelisin, että painonnoususta oli jossain vaiheessa puhe. Miten Mirin ja muiden paino? Mulla on tullut jo n. 7-9 kg lisää alkupainoon, tuntuu tosi paljolta kun paino oli jo valmiiksi normaalipainon ylärajoilla. Mutta tosiaan tuo heitto tossa, koska painonnousu viimein pysähtyny ja heittelee parilla kilolla edestakas tällä hetkellä. Painonnousu ahdistaa, muttei onneksi enää niin paljon kuin alussa. Nyt on jotenkin tullut aina vaan tärkeämmäksi se, että pieni ihminen saa parhaan mahdollisen "kasvualustan" ja "eväät".

Mitä muille kuuluu??

January Sky 22+6

ps. mirillä siis ilmeisestikin vaihtuu rv tänään, onnea!

 

Kiitos January! Niin tosiaan vaihtuu 23+0 jysähti tänään! Hyvinhän sullakin on paino pysyny kuosissa! Eikö nuo kuitenkin ihan normilukemia oo? Täällä on kanssa ihan ok menny, eilen oli neuvola ja 5 kg on tullu lisää ennen raskautta olleeseen painoon. Ja toi on kyllä niin naulan kantaan mutä sanoit, että mitä pidemmälle mennään, sen vähemmän merkitystä sillä painolla on ollu, kunhan kaikki on kunnossa! Saatiin eilen mekin kunnon shokkimuistutus siitä.

Heräsin edellisyönä ihan valtavan tuskallisiin kramppeihin alavatsassa ja -selässä. Ihan niin kuin ois ollu maailmanlopun menkat alkamassa. Noh, sinnittelin kauhusta jäykkänä aamuun asti, kun ei kuitenkaan vuotoja ollu. Sitten päivystykseen ja sieltä äippäpolille. Kokemus ja tutkimus oli ihan hirvittävän nöyryyttävä ja kammottava ja siinä kiteyty kaikki mun synnytyspelot, mutta onneksi tulokset oli kuitenkin hyvät ja että kaikki oli normaalisti ja vauva voi hyvin.

Melkoset traumat jäi hetkellisesti siitä kauhusta ja tutkimustilanteesta (oon aika yksityinen ihminen) mutta onneksi iltapäivällä oli vielä neuvola ja meidän neuvolatäti oli niiiiin ihana ja kannustava, että mieli parani heti :heart: No neuvolassa viimein alkoi avautua syy niihin kipuihin. Kohtu oli meinaan ottanut ihan valtavat kasvuspurtit ja se kasvu huitelee yhtäkkiä yläkäyrien yläpuolella, vaikka ite vaaveli onkin ihan keskikokoinen. Ei siis mikään ihme, että paikat sattuu, kun noin myrskyisää kasvua on ollu! Kivut on nyt saatu hallintaan panadolilla ja levolla, joten loppu hyvin, kaikki hyvin Ainakin tällä erää Kyllä vaan aina jaksaa ihmetyttää, mitä kaikkea tää raskaus tuokaan tullessaan!

 

Lipsahdettiin jo tokalle sivulle, joten uppista...

 

Tänään 34+0 täynnä! Eilen kävin myös neuvolassa. Pääasiallisesti kaikki ok Th haluaa tarkistuttaa ultrassa lapsiveden määrän ja vauvan koon, kun sf-mitta ei ollut kasvanut kuin 1 cm kolmessa viikossa. Maanantaina 6.10. klo 13 ultraan, seuraavalla viikolla lääkäri ja sitten taas neuvola. Lokakuussa jokaiselle viikolle jotakin!

 

Laittelen tännekin samaa kysymystä kuin tuonne tammikuisiin: Mitäs meinaatte, aiotteko ottaa influenssarokotteen? Mä en oo koskaan aikasemmin ottanut, mutta nyt on vakavassa harkinnassa...

Mitenkä sujuu Jonniksella? Mitä ultrauksessa sanottiin? Entä miten kaikilla muilla sujuu?

Täällä on nenän limakalvoista jäljellä muisto vain ja olo sen mukainen. Hirveetä tukkoilua ja verenlentoa vaikkei mitään flunssaakaan oo. Mut muuten pyyhkii ihan mukavasti =)

 

Moikka kaikille tutuille ja ihan alkuun isot onnittelut Babygreenille, jos vielä käyt palstaa lukemassa <3 Ihana kuulla, että voitte tytön kanssa hyvin kipuiluista huolimatta
Ja muillekin onnittelut mukavista ultrakuulumisista ja tyttölupauksista

Mulla on ihan palstailu jäänyt työharmien, äkillisten muuttokuvioiden ja muiden harmien alle.
Muuten fiilikset aika samat kuin Jonniksella, vauva möyryää ja potkii ja melskaa, pahoinvointi ja närästys on ihan järkyttävää. Ajoittain onkin jo tosi tukala olla. (Mitä ne sano siellä ultrassa, Jonniss? ) Esimerkiksi yölliset vessakäynnit alkaa olla jo aikamoinen näytelmä, kun yrittää ison mahan ja kipeen selän ja painavan rakon kanssa vaappua vessaan
Meillä on myös vauva ollut lähtökuopissa jo heinäkuun lopusta :O Ultrissa ei ole sukupuolta näkynyt kovista syynäämisistä huolimatta, mutta vahva tyttöfiilis itsellä

eli tänään 32+3, todellakin poksahtava olo jaksamista kaikille syksyiseen viikkoon <3

 

Ultrakuulumisia siis: mulla on pieneen pakettiin ahtautunut normaalikokoinen vauva. Masu on pieni, vauva täysin normikokoinen. Tästä johtuen mulla onkin tukala olo, kunnon kirjaimellisesti täynnä vauvaa Kohdunkaulaa oli jäljellä 3 cm eli vähän jo lyhentynyt. Mulla on nyt keskiviikkona lääkärineuvola, jossa tehdään synnytystapa-arvio. Sain myös kontrolliultran rv 37+5, jotta katsotaan, mahtuuko vauva kasvamaan loppuun asti

Mulle järjestettiin eilen yllärivauvajuhlat ja laskettuun aikaan 31 pvää jäljellä eli tänään 35+4 :heart:

 

Mitäs kaikille kuuluu? :wave:

 

Hyvä, että sait hyviä uutisia Jonniss ja yllärivauvajuhlat kuulostaa ihanalle!!
Mulla asuu siskot muualla, ja ystäväpiirikin on tällä paikkakunnalla kovin laihanlainen, joten kadehtittavan mukavalta kuulostaa...

Mulla muuten kanssa mittaillaan vauvan kokoa ja lapsiveden määrää tällä viikolla - sf-mitta jämähtänyt samoihin lukemiin jo kolmella mittauskerralla... Eli toivottavasti mullakin normikokonen vauveli siellä vähän ahtaammissa tiloissa Hirmu pontevasti kaveri potkii ja nyrkkeilee, eli jotenkaan en (ainakaan vielä) oo osannu olla hirveen huolissani

Mitenkäs tosissaan muilla vointi ollut?

 

Täällä menee hyvin. Kova on väsymys ja tietty pieniä kipuja on sekä liikkuminen hankalaa mutta muuten ei ihmeempiä. Loppuraskaus mennyt yllättävän helposti. Odottelen vain sitä fiilistä, että olisi valmis synnyttämään (se hirvittää yhä) mutta toisaalta olishan se käynnistyminen helpotus niin ei tarvitsisi enää jännittää. Jossain vaiheessa mullakin vauva melskasi niin että hetkittäin teki kipeää mutta nyt pieni on jo rauhoittunut, eikä potkut enää satu eikä se enää ylety potkimaankaan niin ylös. Yllärivauvajuhlat kuulostaa kyllä kivoilta! Olisi olllut kyllä kiva saada itsekin jotkut vastaavat vaikka voihan ehkä vielä olla jotain tulossa.

Miranda ja pieni 38+1

 

Taas mä tänne yritän kurkkia, toivottavasti tällä kertaa jäisin pitemmäksi aikaa kuin 3kk sitten..

Ihan alkuun täytyy sanoa että apua te kaikki kuumeilijoista tutut ootte jo pitkällä! jonniss, miri ja etenkin marjee! babygreenkin synnyttänyt jo pari kuukautta sitten, onnea valtavasti jos tämän vielä luet :heart:

Mulla 1.ivf:n 2.pas tuotti plussan, nyt vasta rv4+1 ja eilen verikokeella varmistettu että hcg on ainakin toistaiseksi tarpeeksi korkea. Jännittää pirusti enkä uskalla edes toivoa että tästä oikeasti vauva saataisiin, mutta kun ei siihen muutakaan tietä ole niin jännätään nyt sitten

 

Voi luoja miten Ricardina toivon, että kaikki menisi teillä nyt hyvin!!! Oon käyny lähes päivittäin lukemassa 3-kymppisiä kuumeilijoita ja kädet on ollu koko kesän ja syksyn kyynerpäitä myöten ristissä teidän kaikkien puolesta!!!! Nyt ihan järjettömät tsemppilykkyhalionnenpotkut sulle, että tää pikkukyytiläinen ois nyt HÄN :heart:

Täällä on olot vähän sii o soo kun noita harjoitussupistuksia (ainakin mä luulen et ne on niitä) on ihan hirveesti ja kävely on tosi hankalaa. Kipujakin on täs ollu. Jos täällä useammalla on normikokoinen kaiffari kompaktissa yksiössä, niin täällä meikällä on normikokonen kaveri ihan valtavassa studiossa Ilmeisesti tuo hurja mahan kasvu aiheuttaa noita kipujakin. Kuulemma ei kuitenkaan oo syytä huoleen, vaikka toi kumpu onkin enemmän vuori.

 

Ricardina, ihan huippua! Täällä on kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että tää on teidän kerta! :heart:

Täällä 38+0 ja lievää raskausmyrkytystä pukkaa, joten seuraillaan oloja tässä nyt sitten :$

 

Ounou Jonniss!! Joudutko olemaan sairaalassa? Seurataanko arvoja päivittäin/viikottain miten? Joka tapauksessa paljon tsemppiä, peukkuja ja jaksamista :heart:

 

Jonniss hui, onneksi oot seurannassa ja varmasti toimivat heti jos tarvetta tulee. Onni myös että viikkoja on jo noin paljon, että pikkuinen saa jo syntyä jos tilanne siihen menee

Kiitoksia Miri ja Jonniss, täytyy myöntää että täälläkin ollaan sormet ristissä ja peukut pystyssä toivoen parasta. Heti tuon edellisen viestin jälkeisenä yönä mulla puhkesi munasarjakysta (kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta) ja kävin klinikalla kuulemassa diagnoosin. Helpotus oli kysta eikä esim kohdunulkoinen raskaus, eikä kysta vaikuta kohdunsisäiseen elämään mitenkään. Toinen 6cm kokoinen oli vielä puhkeamatta, joten pitää ottaa rennosti ettei se puhkea tai munasarja kierry.

Eilen pääsin ultraan kun kivut jatkuivat ja stressasin niin että meinasi järki lähteä :ashamed: kohdussa näkyi näille päiville sopiva pienen pieni piste :heart: ja kivut liittyvät kystaan ja kohdun kasvukipuihin. Nyt vaan toivotaan että seuraavassa ultrassa piste on kasvanut ja jaksaa loppuun asti

Hyvää sunnuntaita kaikille ja kovasti toivotaan että yrittäjistä saataisiin lisää aktiivisia kirjoittajia tänne puolelle!

Ricardina ja piste 5+0

 

Heippa kaikki!

Ei ole niin paha tilanne, että sairaalassa joutuisi olemaan. Kotona lepäilyä ja paineiden seuraamista ja neuvola/lääkäri väh. kerran viikossa Herkästi pitää vain ottaa yhteyttä synnärille, jos yhtään sellainen olo.

Ensi viikolla tulee 40+0 täyteen niin mietitään käynnistämistä ellei ennen sitä käynnistyneet olo mene huonommaksi

Mitäpä teille muille?

 

Heipähei!

Oli tipahtanut tämä ketju jo niin kauas että olisikohan minunkin uskaltauduttava tänne ilmoittautumaan niin saadaan samalla ketjua nostettua...

Kahden vuoden hartaan odotuksen jälkeen tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin 7.11. toisen pistoshoitokierron päätteeksi. Tämän vuoden alusta ollaan siis oltu lapsettomuuspolin asiakkaina. Mitään varsinaista syytä ei ole tärppäämättömyydelle löytynyt ja olenkin koko ajan yrittänyt uskoa, että se vie vaan vähän kauemmin mutta vauva on kyllä tulossa ja nyt toivon ja rukoilen, että tämä olisi oikeasti totta.

Olen 35-vuotias ja esikoista siis odottelen (JOS tuolla siis oikeasti joku on..) ja miehelle tämä lapsi tulee olemaan kolmas. Uusperhe-elämää siis eletään ja tulevat isot veljet on jo isoja koululaisia.

Olen tuolla kuumeilupuolella pyörinyt enemmän ja vähemmän aktiivisesti lähes kaksi vuotta ja samalla käynyt lukemassa tällä puolella haaveillen päivästä, kun tänne saan siirtyä. Nyt se sitten koitti mutta auta armias miten piinaavaa tämä alkuraskaus voikaan olla. Miten ihmeessä tästä on oikeasti tarkoitus selvitä kun ei ole mitään varmuutta asustaako tuolla masussa oikeasti joku??!! Ensi viikon perjantaille varasin ultran, ihan pakko käydä kurkkaamassa mitä näkyy. Tissit on kyllä kipeät ja normaalisti en todellakaan käy öisin vessassa, kuten nyt joudun lähes joka yö tekemään, mutta on tämä niin epätodellista vielä että kertakaikkiaan...

Täällä on tuntunut olevan viime aikoina kovin hiljaista mutta toivottavasti tämäkin ketju tästä taas aktivoituisi. Olisi ihana kuulla eri vaiheissa olevien kuulumisia jatkossakin

Hyviä vointeja kaikille!

Säihkiss ja toivottavasti mukana kulkeva pikkuinen 5+0

 

Superhyperonnittelut Säihkiss!!! Ihan käsittämättömän hieno uutinen!!! Täällä ollaan kyllä kaikki ketarat ristissä, että pikkuinen on nippusiteillä kyytissä seuraavat 35 viikkoa! Me käytiin kesällä kaheksannella viikolla varhaisultrassa, kun oli kanssa ihan mahdotonta uskoa, että siellä hän on! Toivon sydämeni pohjasta teille ihanaa ja onnellista odotusta <3

 

Onnittelut säihkikselle tälläkin puolella, ihanaa kun tulit :heart:

Onkohan Jonniss jo jakautunut...? Tulehan kertomaan kuulumisia

).( "virallinen" ar-ultra oli viime torstaina ja tyyppi tyyppinen oli siellä ja sydänkin sykki niin mahdottomasti :heart: ihana tunne. Nyt on ollut aika paha olo aamupäivisin, tänään oksensin ekaa kertaa. Onneks helpottaa aina iltaa kohden.

Ois tosiaan kuva et saatais vähän aktivoitua tätä ketjua, ehkäpä säihkiss vetää esimerkillä tuolta kuumeilupuolen ketjusta vanhoja tuttuja tänne

Ricardina 7+1

 

Heippa pitkästä aikaa ja onnittelut Säihkikselle sekä Ricardinalle raskautumisesta. Olen kanssa käynyt lukemassa 30-kymppisten ketjua ja toivonut kaikille plussatuulia, erityisesti pitkän taipaleen kulkijoille, kuten teille

Täällä ollaan menossa 16. viikolla. Voin samaistua Säihkiksen kauhuun odotusajan epävarmuudesta. Voin vain ihailla niitä henkilöitä, jotka on plussatestistä lähtien varmoja raskauden jatkumisesta eivätkä murehdi juuri mistään. Itse kuulun siihen ryhmään, jotka stressaa kaikkea kaikenaikaa. Alussa stressasin raskaudunko lainkaan. Plussan jälkeen stressi vaihtui siihen, onko kohdussa ketään vai onko kenties kohdunulkoinen raskaus. Kävin mielessäni kaikki kauhuskenariot. Varhaisultrassa asia tuli sekä minulle että miehelleni konkreettisemmaksi. Minulla kuitenkin oli tosi vähäiset raskausoireet (joista nyt voin iloita). En siis oksentanut alkuraskaudessa kertaakaan ja kuvotus väheni huomattavasti jo 8. viikolla ultran jälkeen, joka tietysti sai minut pelkäämään keskeytynyttä keskenmenoa.

12. viikolla Np-ultra helpotti mieltä taas. Oli niin ihanaa nähdä meidän pieni papu masussa kellumassa. Niskaturvotuskin oli vain 1 mm ja seuloista sain down-riskisuhteeksi 1 : 5000 ja 18-trisomian riskisuhteeksi 1 : 100.000. Miehellä on kuitenkin suvussa kehitysvammaisuutta enemmän kuin normaalisuvussa yleensä ja kokemusta kuinka raskasta ja huolen täyttämää elämä voi pahimmillaan olla kehitysvammaisten kanssa, joten olimme jo päättäneet, että otamme riskin keskenmenosta (0,5 %) ja menemme yksityiselle istukka- tai lapsivesipunktioon. Kävinkin 15. viikolla punktiossa.

Keskenmenon uhka on nyt 1. viikon jälkeen minimaalinen, joten odottelemme vielä 1-3 viikkoa tuloksia ja sitten voi toivon mukaan huokaista helpotuksesta. Huomenna menen neuvolaan kuunteluttamaan papun sydänäänet, jotta tiedän että masussa on kaikki kunnossa. Rakenneultra on vasta joulukuun puolessa välissä, joten sinne on pitkä odotus muuten epävarmuudessa. Tällä hetkellä olo on hyvä, niin kuin keskiraskaudessa yleensä onkin. Alkuraskaudessa migreenejä ei ollut, mutta nyt valitettavasti ne ovat lisääntyneet ja olenkin joutunut olemaan kerran sairaslomallakin kun särkyyn ei tavallisia migreenilääkkeitä voi käyttää, niin lepo on ainoa hoito. Vessassa saa edelleen ravata tunnin välein hereillä ollessa. Maha ei myöskään pidä tyhjänäolosta, vaan alkaa lievästi kuvottamaan, mutta muuten ei ole kyllä olossa valittamista.

Huh, tulipas tekstiä. Pointti oli että raskauteen ja äitiyteen liittyy paljon epävarmuutta. Tarkoituksena on varmaan, että raskaus kasvattaa meitä äitiyteen ja siihen, miten lasten hyvinvoinnista huolehtiminen ja jännittäminen tulee kuulumaan osana elämäämme loppuelämämme kun lapsemme kasvavat. Minusta on helpottava tietää että en ole ainoa murehtija. Nykyisin on harmi, että monella paikkakunnalla on neuvolakäyntejä vähennetty. Ymmärrän kyllä, että terkkarit ovat niin työllistettyjä, että on haluttu jättää heille enemmän työaikaa riskiraskauksien hoitoon, jolloin "normiraskaudessa" saa vähemmän neuvolakäyntejä. Tiedän kuitenkin itse terkkarina kanssa, että jos on huolta vaikka sikiön voinnista niin neuvolasta saa kyllä nopeastikin ajan vaikkapa juuri sydänäänten kuunteluun. Pitää vaan osata pyytää sitä

Viiu ja papu 15+6

 

Olen ollut vähän taka-alalla, kun on ollut sellaisia päänsisäisiä murheita. Vauvan tulo ja synnytys on konkretisoitunut ja siinä missä vahvistuneet liikkeet ovat tuoneet varmuutta vauvan hyvinvoinnista ne ovat myös nostaneet esiin synnytyspelon. Oikeastaan voisi puhua synnytyskauhusta. Lapsuudessani on traumaattisia kokemuksia, jotka ovat ponnahtaneet esiin ja nyt on elämä ollut jo kuukauden verran täysin jumissa. En oikein pysty edes ääneen puhumaan niistä asioista, mutta ihanista ihann mieheni ehdotti, että mitä jos hän ottaisi asian neuvolassa esiin ja minä kirjoittaisin valmiiksi tuntojani paperille. No, tänään oli neuvola, jota jännitin tietysti aivan järkyttävästi. Mies piti lupauksensa, kertoi tädille mistä kiikastaa ja minä iskin paperin tädin kouraan. Ihana neukkistäti otti asian välittömästi vakavasti ja laittoi välittömästi lähetteen sekä neuvolapsykologille että pelkopolille. Kuulemma jo tämän viikon aikana psykologi ottaa yhteyttä. Kiitteli vielä että otettiin asia esille. Nyt on niiiiiiin huojentunut olo, kun tietää, että saa apua. Pystyy ehkä taas suhtautumaan vavaan ja raskauteen ilolla eikä pelolla.

Eli allekirjoitan Viiun sanat ihan täysin: jos mieltä painaa mikä tahansa, niin ottakaa asia neuvolassa esiin. Meillä on ainakin käynyt tuuri ja on ihan huippu neuvolatäti!

 

Miri, kuulostaa ihanalta neuvolatädiltä kun ottaa asian ripeasti hoitoonsa. Saako kysyä mikä sua jännittää synnyttämisessä eniten? Itse varmaan alan jännittämään asioita lähempänä h-hetkeä. Tällä hetkellä jännittää se, nouseeko istukka kohdunsuulta pois niin että alatiesynnytys on mahdollista vai joudunko leikattavaksi.

Saatiin muuten punktion tulokset jo tänään. Tosi nopeasti tulivat. Vastauksena terve tyttö tulossa! <3 Ihanaa päästä ostelemaan prinsessamekkoja tytölle ja sisustamaan huonetta.