Tyttö sai ristiäislahjaksi 62 cm bodyn. lahjan antaja vielä viikkoa aiemmin soitti ja kysy että mitä kokoa ostaa, ja sanoin että ainaki 68 cm, käy isompikin, kun nuita pieniä oli, ja 62 koon alko oleen jo pienehköjä. Että kiva ko kuunteli. Ehkä ajatteli, että sekoilin koossa, kun hänen oma poikansa oli pieni ja on vieläki pieni ikäisekseen.
Sain synnärillä vauvalle posliinikengän, mutta semmosen ison ja ruman. Oli aiemmin puhetta kengästä, ja sanoin mun äitipuolelle, että haluan samanlaisen kuin mulla itelläki on, ja tiesin, että niitä on myynnissä siinä sairaalan ala-aulan kukkakaupassa, mistä tääki kenkä oli ostettu. Mutta ei. Paskanruskea ja niin iso että mahtus varmaan mulleki jalkaan.
Musta noloimpia lahjoja on just tämmöset mun esimerkkien kaltaset, joissa ei ole kuunneltu lahjansaajan (tai vanhemman) toiveita ollenkaan, vaan ostettu vähän sinnepäin. Joululahjaksikin on tullu aina vähän sinnepäin olevia, tai tavaroita joille ei ole käyttöä, kuten esim. silityslauta, tuolla se tönöttää siivouskomerossa, käyttöä ollut kolmen vuoden aikana 2 kertaa. Isä alkoki sen joulun jälkeen antaan lahjansa rahana, kun sanoin ettei tarvi ostaa mitään, jos ei kuuntele toiveita vaan ostaa tavaraa kaappeihin pölyttymään.
