Nuorena esikoisen saaneet, milloin toinen lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja nuorehko
  • Ensimmäinen viesti
nuorehko
Jos sait esikoisesi nuorena (määrittele itse), niin milloin sait toisen lapsen tai haluaisit toisen lapsen? (vai haluatko ollenkaan?) Menitkö "valtavirran mukana" (suhteellisen pieni ikäero) vai jäitkö vielä elämään vähän nuoruutta yhden lapsen perheenä :)

Itse olen 23v ja lapsi on 2,5v ja luonnollisesti kyselyitä toisesta lapsesta satelee jatkuvasti. Ajatuksissa ei ole tällä hetkellä, olisi kiva tehdä kaikkea muuta välissä, kuten matkustaa, valmistua ja tehdä töitä. Ehkä sitten joskus kun esikoinen on koulussa.
 
Pin
No olin 21v eli en nyt mikään kamalan nuori, mutta nuorehko ainakin. :D
Toista alettiin yrittämään niin, että olisi tullut noin kahden vuoden ikäero. Syntyi kuitenkin noin 3v ikäerolla. Kolmatta vasta harkitaan (minä harkitsen ja mies haluaa) ja jos sellaista koitetaan, samalla ikäerolla olisi hyvä kuin oli ekan ja tokan välille tarkoitus, koska olen jokatapauksessa kotona opiskelemassa enkä halua työelämään katkoksia eli opinnot ja lapset eka, sitten katkeamaton ura jos ei mitään ylläreitä satu.
 
vakkis
Ensimmäinen lapsi kun olin 22, toinen kun olin 23 ja kolmas kun olin 26. Eli kahden vanhemman ikäero on 1v2kk ja kakkosen ja kolmosen välillä on 2v8kk. Neljän vuoden sisään mahtuvat kaikki kolme :)
 
"vieras"
Ensimmäinen 20v, toinen nyt 23 v. Mulle tämä oli aika itsestäänselvyys, koska haluan myös sitä vapaata elämää jossain vaiheessa. Jos sen toisen tekee paljon myöhemmin, on pikkulapsiaikaa kaksi kertaa. Nyt sitä on käytännössä vaan yksi. Kolmannen jos haluan, teen sen myös aika perään...parin vuoden sisään.

Jos tuntuu siltä, että uusi lapsi ei sovi kuvioihin, haluaa että esikoinen kasvaa ja sen kanssa on helppo ja mukava matkustella, ehkä jopa antaa hoitoonkin ja matkustella yksin, opiskella ja muuta, niin ei toki kannata tehdä. Itse taas nautin enemmän, jos lapsilla on toisistaan seuraa ja esimerkiksi matkoilla lapsella on aina leikkikaveri sisaruksestaan mukana.
 
nuorehko
Minä tosiaan nautin tästä yhden lapsen arjesta niin paljon, että toinen ei kiinnosta kumpaakaan. Lapsi on kyllä huomattavan helppo, hyväntuulinen ja mielikuvituksensa kanssa viihtyvä, eikä roiku tosiaan vanhempiensa puntissa jatkuvasti :) Rakastan tätä pikkulapsiaikaa, ja mielelläni koen tämän joskus vielä alusta, kun aikaa tässä elämässä kerran on. Tietenkään mikään ei ole itsestäänselvää, mutta näen tässä yksilapsisuudessa niin paljon kaikkea hyvää, että mielummin yksilapsinen kuin "oikea lapsiperhe" ;)

ap
 
"jpo"
Itse sain esikoiseni 22-vuotiaana ja 25veenä mulla oli kolme lasta. Halusimme lapset pienellä ikäerolla. Ollaan sitten vielä nuoria kun lapset lähtevät omilleen. Jaksamme auttaa heitä, saamme nauttia omasta "vapaudestamme uudelleen", nauttia mahdollisista lapsenlapsista pitkään jne.

Hyvät puolet on pienellä ja isommalla ikäerolla, riippuu miten asiat ajattelee mielessään.
 
"vieras"
Minä tosiaan nautin tästä yhden lapsen arjesta niin paljon, että toinen ei kiinnosta kumpaakaan. Lapsi on kyllä huomattavan helppo, hyväntuulinen ja mielikuvituksensa kanssa viihtyvä, eikä roiku tosiaan vanhempiensa puntissa jatkuvasti :) Rakastan tätä pikkulapsiaikaa, ja mielelläni koen tämän joskus vielä alusta, kun aikaa tässä elämässä kerran on. Tietenkään mikään ei ole itsestäänselvää, mutta näen tässä yksilapsisuudessa niin paljon kaikkea hyvää, että mielummin yksilapsinen kuin "oikea lapsiperhe" ;)

ap
No vastaus teille tuli sitten tässä :)...älkää tehkö vielä toista lasta, jos kumpikin kokee, että nyt on hyvin. Voitte sitten myöhemmin vaikka tehdä parikin lasta lisää pienellä ikäerolla ja heillä on sitten isosisko/veli, josta voi olla mukavaa olla iso ja esimerkkinä. Kahden pienen lapsen välinen sisarussuhde on vaan usein tosi hellyyttävää. Tietysti isommallakin ikäerolla suhde voi olla hyvin hellyyttävä.
 
"vieras"
ekan lapsen sain 19 vuotiaana, nyt on mukelo 8 v ja ikää itsellä 27. Ei ole toista vielä tulossa, mutta toiveissa on 2 vuoden päästä. Ainut vain, että lasten välinen ikäero alkaa olla aika suuri, eikä heillä tule olemaan varmaan enää mitään yhteisiä leikkejä... Nyt tuntuu jotenkin vanhalta tehdä enää lapsia vaikka tiedän etten ole kovinkaan vanha vielä siihen touhuun. Tosin nyt kun on talot ja autot ja ammatit sun muut ei oikein enää haluaisi aloittaa sitä vaipparumpaa alusta. Mies silti haluaa toisen.
 
nuori minäkin
Itse sain esikoisen tuossa 3kk sitten 19-vuotiaana. Haluaisin kyllä toisen lapsen vielä. Toisaalta olisi kiva jos ikäerot ei olisi kauhean suuret, niin lapsista olisi toisilleen seuraa ja leikki kaveria. Mutta toisaalta hirvittää ajatuskin että tässä olisi vielä vaikkapa toinen rämäpää taapero matkassa. Sinäänsä olisi helpompaa jos esikoinen olisi isompi, että osaa itse hoitaa vessa asiansa ja syödä. :)

Aika näyttää, nyt ainakin haluan keskittyä täysillä esikoiseeni ja katsellaan toista sitten joskus jos kummastakin tuntuu siltä.
 
"vieras"
esikoisen sain karvan alle 18-vuotiaana, kuopus syntyi 1v10kk myöhemmin. Nyt lapset 3- ja 5-vuotiaat ja kovasti kolmatta kuumeillaan. Josko sitten ensi vuoden puolella päästäis yrittämään. :)
 
"vieras"
Sain esikoisen 22-vuotiaana ja seuraavan parin vuoden päästä, lapsilla ikäeroa 2v2kk. Haluaisin useamman lapsen, ja ajateltiin, että kun tekee ensin kaksi suht pienellä ikäerolla, voi niiden jälkeen tehdä monta vuotta muuta (=töitä :D) ja todennäköisesti sen jälkeen ehtii vielä tehdä lapsen tai useamman, jos edelleen tuntuu siltä ettö lapsia saisi tulla lisää. Ja jos käykin niin, ettei pysty jostain syystä saamaan vanhempana lapsia, niin on nyt ne kaksi ainakin, mitä vähintään halusin :) Taloudellisista syistä en haluaisi olla vuosikausia kotona niin että pienehköillä ikäeroilla syntyy aina uusi lapsi, niin ihan kiva kun sai ekat suht nuorena, niin on aikaa vielä sekä töissäololle että mahdollsille äitiyslomille.

Ei kannata antaa muiden luoda mitään paineita lapsiluvusta tai ikäeroista, teette niin kuin itse haluatte!
 
Esikoinen syntyi kun olin 20v, toinen pari viikkoa sitten ja olen 23v. Tuntuu tosi hyvältä tahdilta meille. Nyt on olo sellainen, että meidän perhe on tässä, mutta tietysti iän puolesta on vielä pitkälle toista kymmentä vuotta aikaa muuttaa mielensä :) Nyt on kuitenkin sellainen olo, että ihanaa kun nelikymppisenä saa sitten taas mennä oman mielen mukaan. Silloin on työurakin toivon mukaan päässyt sen verran hyvään vauhtiin, että voi säästää matkusteluun ym.

Alunperin suunniteltiin, että välissä opiskelen ammatin ja olen töissä jonkin aikaa ennen toista lasta, mutta sitten mietittiin että esikoinen ehtisi siinä jo melko isoksi ja eipähän tule sitten katkoja työuraan ja ei tarvitse luopua sitten saavutetusta taloudellisesta tilanteestakaan myöhemmin ainakaan sen takia edes pariksi vuodeksi. Kaikin puolin todettiin, että jos toinen halutaan niin se on parempi koittaa saada nyt eikä esim 5 vuoden kuluttua.
 

Yhteistyössä