Nykyään taitaa olla todella harvassa ne jotka ei heti äitiysloman loputtua laita lasta/lapsia hoitoon.

Meillä mä olin suunitellut olevani kotona pitkään. Toisin kävi elämässä. Mies lomautettiin ja sen päälle sairastui. Mies odottaa edelleen päätöstä omista tuloistaan ja on ollut ilman mitään tuloja lokakuusta saakka. Mä olin niin julma, että palasin töihin pojan ollessa 1v1kk. Asiaa onneksi helpottaa, että hoitajana toimii mumma ja olen töissä vain 3päivänä viikossa.

 

Minä en halua olla kolmea vuotta kotona. Menen aikaisemmin töihin. Toisaalta, on vähänä pakkokin. Minulla on tällä hetkellä työpaikka, johon palata, miehellä ei työtä ole. Jos tilanne on tämä siinäkin vaiheessa, kun vanhempainvapaani loppuu, niin todellakin on minun pakko mennä töihin. Mies voi sitten jäädä kotiin. Mutta kht ja peruspäiväraha eivät meidän perhettä elätä, vaikka miten laskisi.

 

[QUOTE="vieras";23248481]Laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen perheessä jossa on työssä käyvä isä ja hoitovapaalla oleva äiti + lapsilisät niin aivan taatusti pärjää ilman et äitin tartttee mennä heti äitiysloman jälkeen töihin. Tää on niin veruke![/QUOTE]

Mikä on palkkasi?

 

Meillä mä olin suunitellut olevani kotona pitkään. Toisin kävi elämässä. Mies lomautettiin ja sen päälle sairastui. Mies odottaa edelleen päätöstä omista tuloistaan ja on ollut ilman mitään tuloja lokakuusta saakka. Mä olin niin julma, että palasin töihin pojan ollessa 1v1kk. Asiaa onneksi helpottaa, että hoitajana toimii mumma ja olen töissä vain 3päivänä viikossa.

Aika kamalaa ettei sairas isä huolehdi itse omasta lapsestaan!

Vitsi vitsinä, voimia teidän perheelle!

 

Ei pidä paikkaansa. Tutustuu tilastoihin ja tilanteeseen muuallakin kuin oman napansa ympärillä.

 

Oikeestaan kaikki jotka mä tiedän, on ollu lapsen kanssa kotona ainaki sen kolmisen kk äitiysloman jälkeen. Niin ettei lasta ole alle vuoden ikäisenä laitettu hoitoon. Itse "hyödynsin" ansiosidonnaisen ja pystyin olemaan vähän pidempään

 

[QUOTE="vieras";23248877]Aika kamalaa ettei sairas isä huolehdi itse omasta lapsestaan!

Vitsi vitsinä, voimia teidän perheelle! [/QUOTE]

Totta! Kyllähän nyt selkä murtuneena pitäisi pystyä lasta hoitamaan!

 

Suomessa on alle 3-vuotiaista hoidossa n. 50%, joka on hyvin pieni prosentti eurooppalaisessa vertailussa. Eli ap:n havainto on väärä.

Alle 2vuotiaista päiväkodissa 40% eli suurin osa hoidetaan kotona...

 

Just. No mun mielestä vaan sattui olemaan tärkeämpää että lapsilla on katto pään päällä, vaatteita ja ruokaa. Sellaisia "turhuuksia" joita ei ilman rahaa (=töissä käyntiä) saa.

Peesi, siksi menin takaisin töihin kun poika oli melkein 2v.

 

[QUOTE="vieras";23248481]Laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen perheessä jossa on työssä käyvä isä ja hoitovapaalla oleva äiti + lapsilisät niin aivan taatusti pärjää ilman et äitin tartttee mennä heti äitiysloman jälkeen töihin. Tää on niin veruke![/QUOTE]

No ei se asia ihan niin ole. Me asumme pääkaupunkiseudulla. Miehelläni on lapset edellisestä liitosta, jotka ovat luonamme jokatoinen v-loppu. Ensimmäisen yhteisen lapsen syntymän aikoihin, miehen nettopalkka oli n. 1500€/kk. Vuokra (60 neliöinen kaksio, jotta lapset mahtuivat viikonlppuina edes jotenkin majoittumaan meille) oli 850 €/kk, elatusmaksut 300€/kk. Siihen päälle ruoka, sähköt, vakuutukset jne. Edes autoa emme omistaneet tuolloin. Mistähän olisi pitänyt tinkiä????? Muuttaa esim 300 km:n päähn miehen lapsista, jotta asuminen olisi ollut halvempaa? Vai olisiko meiltä pitänyt kenties varallisuutemme perusteella kieltää yhteisten lapsien saaminen kokonaan?

 

En tajua, mikä pakkomielle täällä on monella äidillä päästä arvostelemaan toisten äitien ratkaisuja, jos ne ovat erilaisia kuin omat. Siis miksi se on niin vaikea hyväksyä, että toinen tykkää käydä töissä ja toinen haluaa olla kotona.
Koetteko jotenkin olonne uhatuksi, kun joku muu toimiikin eri tavalla ja haluaa eri asioita kuin itse haluaa? Mikä siinä pelottaa?

Juuri samaa olen ihmetellyt. Monet pitää omia ratkaisujaan oikeina ja toisten väärinä, ja sitten ihmettelee niitä suureen ääneen. Mitä jos annettais vaan kaikkien tehdä asiat niin kuin parhaaksi näkee.

 

AI, meilläpäin ei ainakaan ole kun en tunne ystäväpiiristä ketään joka olisi laittanut alle 1,5v hoitoon. Joo ja kaikilla ystävillä on yliopistotutkinto ja työpaikka.

 

Meillä mä olin suunitellut olevani kotona pitkään. Toisin kävi elämässä. Mies lomautettiin ja sen päälle sairastui. Mies odottaa edelleen päätöstä omista tuloistaan ja on ollut ilman mitään tuloja lokakuusta saakka. Mä olin niin julma, että palasin töihin pojan ollessa 1v1kk. Asiaa onneksi helpottaa, että hoitajana toimii mumma ja olen töissä vain 3päivänä viikossa.

Miksei sun mies hoida sitä lasta?!?

 

[QUOTE="jep";23249003]Miksei sun mies hoida sitä lasta?!?[/QUOTE]

Paha on murtuma selässä hoitaa tuon ikäistä.

 

No ei se asia ihan niin ole. Me asumme pääkaupunkiseudulla. Miehelläni on lapset edellisestä liitosta, jotka ovat luonamme jokatoinen v-loppu. Ensimmäisen yhteisen lapsen syntymän aikoihin, miehen nettopalkka oli n. 1500€/kk. Vuokra (60 neliöinen kaksio, jotta lapset mahtuivat viikonlppuina edes jotenkin majoittumaan meille) oli 850 €/kk, elatusmaksut 300€/kk. Siihen päälle ruoka, sähköt, vakuutukset jne. Edes autoa emme omistaneet tuolloin. Mistähän olisi pitänyt tinkiä????? Muuttaa esim 300 km:n päähn miehen lapsista, jotta asuminen olisi ollut halvempaa? Vai olisiko meiltä pitänyt kenties varallisuutemme perusteella kieltää yhteisten lapsien saaminen kokonaan?

Valintojahan noi on.. siis olette valinneet tehdä lapsen tuollaiseen tilanteeseen, tai useamman. Ja jos pk-seudulla on kallista asua, niin ei tartte muuttaa monen sadan kilometrin päähän että saa halvemalla asua. 60 neliöinen ja 850€, no on sitten jo vähän heikosti valittu asumismuotokin. Tai ainakin asunto, nimittäin halvemmalla pääsee myös pk-seudulla.
Teillehän jäi siis asumisen jälkeen 950€ ja siihen päälle kotihoidontuki, jos kotona olisit ollut, ja lapsikorotuksen siihenkin saa, jos sulla lapsia on useampia.
Eli laskuihin, ruokaan ja elämiseen siis jää reilusti yli tonni, joten en ymmärrä..
Miksette siis pärjäisi?

 

Valintojahan noi on.. siis olette valinneet tehdä lapsen tuollaiseen tilanteeseen, tai useamman. Ja jos pk-seudulla on kallista asua, niin ei tartte muuttaa monen sadan kilometrin päähän että saa halvemalla asua. 60 neliöinen ja 850€, no on sitten jo vähän heikosti valittu asumismuotokin. Tai ainakin asunto, nimittäin halvemmalla pääsee myös pk-seudulla.
Teillehän jäi siis asumisen jälkeen 950€ ja siihen päälle kotihoidontuki, jos kotona olisit ollut, ja lapsikorotuksen siihenkin saa, jos sulla lapsia on useampia.
Eli laskuihin, ruokaan ja elämiseen siis jää reilusti yli tonni, joten en ymmärrä..
Miksette siis pärjäisi?

Miten ihmeessä sä saat 1500-850-300=950??????

 

Päiväkodeissa on enemmän pieniä lapsia hoidossa kuin muutamana vuosikymmenenä aikaisemmin. Osasyy on perhepäivähoidon väheneminen, mutta myös se, että lapset tulevat hoitoon entistä nuorempina.

Ja tähän on yksi syy se, että nykyään ne isovanhemmat tai muut sukulaiset eivät niitä lapsia hoida, kuten ennen. Minäkin olin hoidossa pienenä naapurissa tai sitten yksi toinen kyläläinen hoisi minua. Tai sitten kuljin äitini mukana töissä tai olin sen ajan mummolla.

 

Miten ihmeessä sä saat 1500-850-300=950??????

Okei sori, siis enpäs tiennyt kuka niitä elatusmaksuja saa, te vai miehesi exä.
Mutta saatte te varmaan lapsilisääkin, missäs se näkyy, ja kuinka monelta lapselta?
Joka tapauksessa teille jää 1500-850-300+lapsilisät eli teille jää vielä 450€ +ne lapsilisät, ja kotihoidontuki (ja varmaan saisitte sit sitä lisääkin siihen), ja jos asutte helsingissä saatte kuntalisää, vantaallakin muistaakseni on, espoossa en oo varma.
Että pistähän oikeesti ne kaikki tulot?!

 

huhuu???

 

No ei kai ny harvassa ainaki mun tuttavapiirissä on monia perheitä joissa lapset on ollu vähintään sen 2v kotihoidossa ja pidempäänki

 

Okei sori, siis enpäs tiennyt kuka niitä elatusmaksuja saa, te vai miehesi exä.
Mutta saatte te varmaan lapsilisääkin, missäs se näkyy, ja kuinka monelta lapselta?
Joka tapauksessa teille jää 1500-850-300+lapsilisät eli teille jää vielä 450€ +ne lapsilisät, ja kotihoidontuki (ja varmaan saisitte sit sitä lisääkin siihen), ja jos asutte helsingissä saatte kuntalisää, vantaallakin muistaakseni on, espoossa en oo varma.

Kyllä joo, siihen aikaan saatiin yhdestä lapsesta lapsilisä, joka taisi olla se satku. Eli käteen jäävät tulot yhteensä olisivat tuohon aikaan olleet n. 800 € hujakoilla, jos olisin kotiin jäänyt. Pelkät ruokamenot vähintään n. 500 €/kk. Sitten sillä lopuilla kolmellasadalla olisi maksettu muut pakolliset menot, ostettu vaatteet jne. niin kyllä mä sanon, että aikamoista olisi ollut. Onneksi meillä oli niin auttavaiset isovanhemmat, että hoitivat ensimmäistä lasta melkein vuoden. Elämän tilanne on matkanvarrella muuttunut ja kahden nuoremman kanssa olikin mahdollisuus olla kotona itse. Ja se mitä silloiseen asumismuotoon tulee, niin aika hankalaa olisi ollut esim 50 km:n päästä hakea 2 viisvuotiasta ilman autoa viikonlopuksi meille.
Tällä tarkoitan vaan sitä, ettei tilanteet aina ole niin yksiselitteisiä. Ja se miten muita äitejä tällä palstalla teilataan toisenlaisista valinnoista on kummallista. Tuntuu, että tämä paikka on pullollaan sellaisia "besserwissereitä", jotka kokevat oikeudeksi arvostella kaikki, joiden valinnat eivät ole heidän mieleisiään.

 

Neytirin kanssa täysin samaa mieltä. Se koira älähtää jne

 

Jahas, omaa paremmuutta osoittavaa moralisoivaa ä'ää taas.

Tosin, jos korot nousevat muutaman prosentin, alkaa aika monella muuttua "elämän prioriteetit", kenties ap:lläkin.

Tai sitten tuli vain aukomaan rikkaalla puolisollaan.

 

Okei sori, siis enpäs tiennyt kuka niitä elatusmaksuja saa, te vai miehesi exä.
Mutta saatte te varmaan lapsilisääkin, missäs se näkyy, ja kuinka monelta lapselta?
Joka tapauksessa teille jää 1500-850-300+lapsilisät eli teille jää vielä 450€ +ne lapsilisät, ja kotihoidontuki (ja varmaan saisitte sit sitä lisääkin siihen), ja jos asutte helsingissä saatte kuntalisää, vantaallakin muistaakseni on, espoossa en oo varma.

Kyllä joo, siihen aikaan saatiin yhdestä lapsesta lapsilisä, joka taisi olla se satku. Eli käteen jäävät tulot yhteensä olisivat tuohon aikaan olleet n. 800 € hujakoilla, jos olisin kotiin jäänyt. Pelkät ruokamenot vähintään n. 500 €/kk. Sitten sillä lopuilla kolmellasadalla olisi maksettu muut pakolliset menot, ostettu vaatteet jne. niin kyllä mä sanon, että aikamoista olisi ollut. Onneksi meillä oli niin auttavaiset isovanhemmat, että hoitivat ensimmäistä lasta melkein vuoden. Elämän tilanne on matkanvarrella muuttunut ja kahden nuoremman kanssa olikin mahdollisuus olla kotona itse. Ja se mitä silloiseen asumismuotoon tulee, niin aika hankalaa olisi ollut esim 50 km:n päästä hakea 2 viisvuotiasta ilman autoa viikonlopuksi meille.
Tällä tarkoitan vaan sitä, ettei tilanteet aina ole niin yksiselitteisiä. Ja se miten muita äitejä tällä palstalla teilataan toisenlaisista valinnoista on kummallista. Tuntuu, että tämä paikka on pullollaan sellaisia "besserwissereitä", jotka kokevat oikeudeksi arvostella kaikki, joiden valinnat eivät ole heidän mieleisiään.

No edelleen valintoja, 500€ ruokakauppaan? vähemmälläkin selviää jos tahtoa riittää. Ja niin minne jäi ne kuntalisät, niitä maksetaan jokaisessa pk-seudun kunnassa.
No en mä vieläkään tajuu miten lapsien liikuttaminen 50 kilsaa on kauhee ongelma, pk-seudulta pääsee junalla ja bussilla joka paikkaan, ja äitikin voi osallistua lapsen siirtoon, ei se pelkästään etävanhemman osa ole. fifty fifty.
Ei oo yksiselitteisiä, mutta siis sanottakoon että mä asun reunuskunnassa, josta on alle 30 kilsaa h:gin keskustaan, asuminen täällä on edukkaampaa. Sillä maksetaan suunnilleen saman kokoista omaksi tässä samalla kun olen kotona lapsen kanssa. lyhennykset, korot ja vastike, ovat vähemmän kuin tuo sinun 850 euroa, joten on sillä merkitystä mitä valitsee.
Muistaakseni maksamme suunnilleen samankokoisesta asunnosta kuussa asumismenoja noin 600 euroa.
Ja ne kuntalisät, riippuen kunnasta nekin tekevät jo paljon.

 

Jahas, omaa paremmuutta osoittavaa moralisoivaa ä'ää taas.

Tosin, jos korot nousevat muutaman prosentin, alkaa aika monella muuttua "elämän prioriteetit", kenties ap:lläkin.

Tai sitten tuli vain aukomaan rikkaalla puolisollaan.

Niin tai sitten on olemassa oikeesti fiksuja ihmisiä jotka osaa hoitaa asiat niin ettei muutaman koronnousu aiheuta mitään erityistoimenpiteitä.
Se katsos kannattaa miettiä elämää pitemmällekkin kun tälle viikolle.

Ja ei en ole rikas, vaan olen järkevä rahankäyttäjä.