Nyt loppui ymmärtäminen

  • Viestiketjun aloittaja "mie"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Tarviiko ihmisen ymmärtää kaikkea/kaikkia? Yksityishenkilönä mielestäni jokaisella on oikeus valita mitä hän ymmärtää ja mitä hän hyväksyy. Jos kaveri muuttuu ihmisenä vuosien varrella, ei mielestäni kenenkään ole pakko olla enään kaveri ja ymmärtää, jos se kerran menee omien arvojen kanssa pahasti ristiin. Sen jälkeen on parempi pysyä vain "kaunis ilma tänään" linjalla sen ihmisen suhteen.
Ymmärsitkö itse sanomaasi? Olisi todella palvelus jättää ystävä oman onnensa nojaan, jos ei itse enää jaksa! Sehän olisi todella hienoa, putoaisi edes yksi painolasti epäonniselta ystävältä.

Joten miksi tulla palstoille retostelemaan toisten elämästä?
 
[QUOTE="vieras";28790030]Ymmärsitkö itse sanomaasi? Olisi todella palvelus jättää ystävä oman onnensa nojaan, jos ei itse enää jaksa! Sehän olisi todella hienoa, putoaisi edes yksi painolasti epäonniselta ystävältä.

Joten miksi tulla palstoille retostelemaan toisten elämästä?[/QUOTE]

Oletatko itse olevasi kaikkivoipainen? Mielestäni jokaisella on oikeus todeta, ettei enään pysty auttamaan, jos näyttää ettei autettavakin tekee itselleen vaan lisää autettavaa. Mun mielestä ap puhui kaverisuhteesta, ei auttamissuhteesta, joten vielä vähemmän on syytä ap:n syylistää itseään siitä, että on nostanut kädet ylös.
 
"moro"
Usein tommosten elämänhallinta vaikeuksien taustalla on joku psyykkinen ongelma, masennus tms. Eikä siinä riitä pelkästään ystävän tuki vaan pitäis hakeutua ihan hoitoon. Eikä ystävän niskaan tarvi kaikkea kaataakkaan, siis kullakin meistä on omat huolemme ja niissä on aivan tarpeeksi, miksi pitäisi kantaa niin paljon vastuuta jostain toisesta, että pian omakin elämä menee ihan pipariksi. Ei semmosta pitäis vaatia keltään. Kuka jaksaa olla psykiatri ja elämäntapa ohjaaja 24/7...? Joskus on ajateltava myös omaa mielenterveyttään ja ottaa vähä etäisyyttä jos tuntuu ettei jaksa. Ei ehkä tyystin hylätä mutta...
 
"huhhuh"
Minä hoidan itse (mieheni kanssa) kaksi lastani ja kaksi kissaani. Maksamme myös itse kaikki menomme ja harrastuksemme. Liioissa rahoissa emme pyöri, koska olemme pienituloisia.

Työpäivän jälkeen koittaa vielä vaativa ilta kotona harrastusrumbineen. Olen usein väsynyt, enkä todellakaan jaksaisi tähän yhtään ainutta koiraa tai lisähuollettavaa riesakseni. Jos näitä hoidokkeja itselleen haalii, niin kyllä sitten pitää ensin jaksaa myös ne tärkeimmät velvollisuudet hoitaa eli lapset. On törkeää odottaa, että joku muu hoitaa (yhteiskunta), kun itse on osasyyllinen tilanteeseen.

Tässä tapauksessa räikeää on vielä se, että eläimet menevät selvästikin lasten edelle. Koirista on syytä luopua, eikä suinkaan hankkia niitä lisää, jos rahkeet eivät riitä niiden ja lasten hoitamiseen, kuten ap:n kaverin kohdalla on käynyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Lex
kokemusta on
En kyllä ymmärtäisi minäkään, että hankitaan kolmas koira jos on jo edellisten + lasten kanssa niin väsynyt, että lapset ovat hoidossa ja tukiperheessä. Joillekkin koira voi olla se henkireikä, jonka avulla jaksaa arkea, mutta kun niitä on jo kaksi ennestään, niin se kolmas on kyllä jo lisärasite.

Omassa lähipiirissä on myös perhe, jossa koko ajan valitetaan kuinka rahat ei riitä ja lainaillaan kavereilta ja sukulaisilta. Otetaan joka ikinen almu vastaan ja tullaan auttamaan esim. rempassa vapaaehtoisesti, mutta kun työ on tehty, siitä aletaankin perimään maksua. Ajoittavat kyläilyt aina ruoka-aikoihin ja kutsuvat itse itsensä jokaisiin kissanristiäisiin, joissa on ilmainen ruoka ja kahvit. Sossusta saavat toimeentulotukea.

Rahan vähyydestä huolimatta perheen äiti suostuu ottamaan vastaan vain osa-aikatyötä, ostavat mönkijöitä ja ratsastusleirejä. Ovat vähän väliä jossakin lomamatkalla, eivät sentään ulkomailla, mutta kuitenkin..

Sitä kun itse pyörittää suurperheen arkea, käy töissä ja yrittää tulla toimeen omin voimin, vaikka välillä on tiukkaa, niin alkaa kyllä ottaa päähän. En vaan voi ymmärtää, että ihan häpeilemättä käytetään hyväksi toisten verorahoja ja jopa omia ystäviä.
 

Yhteistyössä