Nyt minä sen aloitin

Viikonloppuna kävi vieraita, ja arvatkaapa vaan, kuka söi ne kaikki jäljelle jääneet herkut ja voileivät kahvipöydästä. :ashamed: :headwall:
Mitä te teette yleensä niille? Mulla ei ole edes miestä kenelle ne syöttää... Eikä lapsille viitsi antaa ylenmäärin makeaa. Eikä niitä pullia sun muita voi kovin moneen kertaan pakastaakaan. Pitäiskö tässä opetella kylmästi heittämään ruokaa roskiin?!
Mun pitäis huomenna punnita, mutta pelottaa jo etukäteen. Tiedän että ei oo nyt kovin hyvin mennyt... Viime viikolla poljin kuntopyörääkin vaan pari kertaa. On tullu syötyä myös pitsaa ja joulukonvehteja... Milläs tästä taas sais itteään niskasta kiinni?!

 

Pitkästä aikaa minäkin tähän vastailen. Nolona myönnän, että pyllylleen on taas mun laiharit menneet! mä en kyllä käsitä, minkä ihmeen takia mä epäonistun kerta toisensa jälkeen!! :headwall: :headwall:

Tiedän, että nyt joulun aikana mun on vaikea pitää näppejäni erossa kaikista ihanista herkuista, mutta teimme mieheni kanssa päätöksen, että Uudenvuoden jälkeen aloitamme laihiksen (paitsi mies on viimeisen päälle kunnossa,sen tarvi mitään laihutella!! \|O )

Kai se päätti mun puolesta, et mä alan laihuttamaan..

 

Ei ole mullakaan hyvin mennyt... Paino aamulla 76, eli vain 400g tippunut aloituksesta. :ashamed: :headwall:
Mutta EN luovuta. Täytyy vaan asettaa hitaampi tavoite, et jos edes ensi kesäksi olisi näkyvästi hoikemmassa kunnossa, niin kiva.
Joulu on kyllä vaikeeta, kun kaikkialta tulee lahjaksikin suklaarasioita ym. niin "pakkohan" ne on syödä... Ja jälkeenpäin harmittaa.
Mutta jos nyt jouluna herkutellaankin, niin sen jälkeen itseään niskasta kiinni, eiks jep!

 

Mulla painoo nyt 70kg ja pituutta 168cm.
4:ssä viikossa oon pudottanut pois 4 kg vähähiilarisella ruokavaliolla.
Pudotettavaa on siis vielä aikas paljon. Tavote ois 60-62kg.

Eikä siinä vielä kaikki. Tää vähähiilarinen ruokavalio on muutanut koko mun olotilani. Oon virkeämpi, energisempi ja mahavaivat ovat lähes kokonaan kadonneet.

Suosittelen kaikille!!!!
Ps. pisteillä olen pudottanut aiemmin, mut en jaksa niiden laskemista enää!!!

 

Mä aloitin ns. laihduttamisen viime vuodenvaihteen jälkeen tilanteesta 166/69kg. Kesällä harrastin kovasti ulkoilua, lenkkeilyä ja pyöräilyä lähes päivittäin. Syksyllä aloitin jumpassa kyännin 2-3 krt viikossa. Ja jos en jumppaan päässyt niin jumppasin kotona =) Nyt aattelin ostaa alennusmyynneistä vielä kuntopyörän kotiin niin on helppo polkea kun mies on paljon iltaisin töissä ja vaikea irrota kotoa ilman lapsenvahtia. Siitä olen tosi iloinen että liikunnasta on tämän vuoden aikana tullut osa arkielämää. Tuntuu pahalta olla treenaamatta esim. sairaana ja sitten kun tervehtyy niin ei tarvitse hakea motivaatiota kuntoiluun.

Ruuan kanssa en ole ottanut mitään yli tiukkaa linjaa. En laske kaloreita päivittäin enkä myöskään kirjaa ylös syömääni. Laihtuminen alkoi sujua (tai pitäiskö sanoa et oikein syöminen alkoi sujua) kun kerta kaikkiaan päätin ettei syöminen hallitse mun elämääni. Kun syö vain silloin kun on oikeasti nälkä ja kiinnittää silloin huomiota siihen mitä suuhun panee niin on paljon helpompi olla kuin silloin kun koko ajan ajatus pyörii sen syömisen/syömättömyyden parissa. En syö mitään ultrakeveitä ruokia. Vaikka esim. juustot, maito, jugurtit meillä mahdollisimman rasvattomia ovatkin. Jos syön kaloripitoisempaa ruokaa niin otan sitä vähemmän kuin muuta. Ja ihanaa on ollut huomata et varmaan eka kertaa elämässä kroppa on sopeutunut sellaiseen ruokailurytmiin ettei se kuluta tai ole vailla enempää kuin tarvitsee. Eli esim. pari pitsan palaa pitää nälkää todella pitkään kun niissä on niin kova energiapitoisuus. Eikä pysty syömään kokonaista pitsaa, hamppariateriaa, isoa määrää mitään makeaa kun rlimistö alkaa sanomaan vastaan =)

Paino on nyt n. 60kg ja olen siihen melko tyytyväinen (ottaen huomioon et läskiä on muuttunt myös lihakseksi), tavoite on 57-58kg mut nyt lähinnä kiinteytys ja kropan muokkaus liikunnalla. Tsemppiä kaikille laihduttajille :flower:

 

\

Viikonloppuna kävi vieraita, ja arvatkaapa vaan, kuka söi ne kaikki jäljelle jääneet herkut ja voileivät kahvipöydästä. :ashamed: :headwall:
Mitä te teette yleensä niille? Mulla ei ole edes miestä kenelle ne syöttää... Eikä lapsille viitsi antaa ylenmäärin makeaa. Eikä niitä pullia sun muita voi kovin moneen kertaan pakastaakaan. Pitäiskö tässä opetella kylmästi heittämään ruokaa roskiin?!
Mun pitäis huomenna punnita, mutta pelottaa jo etukäteen. Tiedän että ei oo nyt kovin hyvin mennyt... Viime viikolla poljin kuntopyörääkin vaan pari kertaa. On tullu syötyä myös pitsaa ja joulukonvehteja... Milläs tästä taas sais itteään niskasta kiinni?!

Minä syötän ne ylijääneet herkut miehelle! =) Sillä kun ei näy missään vaikka vetelisi herkkuja mielin määrin. Tekee niin kovaa fyysistä hommaa tässä meidän maatilallamme.

Mulla helpottaa parhaiten se kun jätän sokerin kokonaan pois. Se vie makean mieliteon kun ei syö yhtään. Mutta joku pari viikkoa pitää kyllä olla tosi tarkkana, ettei edes vahingossa pistä suuhunsa sokeria sisältäviä tuotteita. Sitten alkaa helpottaa, eikä tee enää ollenkaan mieli mitään makeaa! Olen tullut siihen tulokseen, että olen sokeriaddikti, jolle sokeri ei kertakaikkiaan sovi! :/

Vaikein paikka on alkuun kylässä sanoa, etten syö sokeria. Ihmettely on aikamoinen ja selittämään joutuu usein, miksi mikään kahvipöydän tarjottavista ei "kelpaa"... Ajan myötä tuokin asia helpottaa kun ihmiset oppivat muistamaan sen. Poika kyllä mielellään ilmoittaa kaikille heti, että "Äiti ei syö sokeria"