Nyt neuvoja 2-vuotiaan nukahtamiseen!!

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Meillä siis lapsen koko ikä ollaan nukutettu niin että ollaan itse vieressä sängyllä. Joskus siliteltiin ja taputeltiin, mutta viimeinen vuosi ollaan vaan maattu siinä. Nyt kuitenkin jo jonkun aikaa tämä nukahtamiseen liittyvä touhu on todella, todella raivostuttavaa. Heittelee uninallea sängystä, ei anneta heti takaisin. Kerran annetaan jossain vaiheessa takaisin. Yrittää lähteä pois sängystä, hakkaa seiniä, irroitta petaria sängystä jne.

Alkaa mennä hermo kummallakin siihen 1-2h nukuttamiseen. Ja kyse ei siis ole siitä etteikö väsyttäisi. Tämä sama homma on laitetaan nukkumaan sitten mihinkä aikaan tahansa ja on nukkunut päikkäreitä tai ei....

Mitenkä opetettaisiin lempeästi lasta nukahtamaan itsekseen? Se tuolihommeli ei onnistu, siis että istuttaisiin tuolilla ja aina hiljalleen siiryttäisiin kauemmaksi ja kauemmaksi.
 
vierailija
No ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, että lasta ei siis väsytä nukkumaanmenoaikana. Herätättekö lapsen aamuisin? Jos ette, niin siitä on hyvä aloittaa. Jos taas herätätte, niin voisiko sitä aikaistaa esim. tunnilla? Myös päiväunien pituutta voisi varmaankin lyhentää.
 
vierailija
No ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, että lasta ei siis väsytä nukkumaanmenoaikana. Herätättekö lapsen aamuisin? Jos ette, niin siitä on hyvä aloittaa. Jos taas herätätte, niin voisiko sitä aikaistaa esim. tunnilla? Myös päiväunien pituutta voisi varmaankin lyhentää.
Kyllä sitä väsyttää. Viikonloppuisin ei usein nuku päiväuniakaan kun ei vaan yksinkertaisesti rauhoitu. Eli jos nukkuu vaikka noin klo 21-7.15 yöunta eikä päikkäreitä niin kyllä sitä ihan varmaan väsyttää.
 
vierailija
Itse olen kokenut tuon aivan saman; hirveetä härdeliä, hermo meni, kun lapsi pitää itseään hereillä mahdollisimman pitkään, potkii verhoja ja karkaa sängystä... Kerroin lapselle (alle 2-vuotias silloin), että äiti siirtyy nyt ulkopuolelle nukuttamaan. Ekana ilta kannoin kaverin isonpojan sänkyynsä 66 kertaa ennen kuin luovutti ja nukahti. Seuraavana iltana taisi mennä 24 kerrassa. En muista enää tarkalleen miten pitkään tuota jatkui, sillä meillä oli muutto tuossa välissä. Maksimissaan jokunen viikko? Uudessa asunnossa siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ja siellä muistan, että vielä muutamana iltana tuli ovelle sängystä muutaman kerran, mutta tosi pian huomasin, että jää sänkyyn. Alusta alkaen ovi oli myös kiinni, ja niin haluaa yhäkin nukkua.
 
vierailija
Pitää pysyä tiukkana, ei mennä lapsen hölmöilyihin mukaan eikä joustaa säännöistä (=sängyssä ollaan hiljaa, pää pysyy tyynyssä, ollaan rauhassa ja ei leikitä).

Jos lapsi nousee sängystä niin palautetaan aina vaan takaisin ja tarvittaessa pidellään kiinni. Myös valjaiden käyttö nukahtamisen aikana voi olla hyvä kikka jos karkailu menee kovin mahdottomaksi.
 
vierailija ap
Itse olen kokenut tuon aivan saman; hirveetä härdeliä, hermo meni, kun lapsi pitää itseään hereillä mahdollisimman pitkään, potkii verhoja ja karkaa sängystä... Kerroin lapselle (alle 2-vuotias silloin), että äiti siirtyy nyt ulkopuolelle nukuttamaan. Ekana ilta kannoin kaverin isonpojan sänkyynsä 66 kertaa ennen kuin luovutti ja nukahti. Seuraavana iltana taisi mennä 24 kerrassa. En muista enää tarkalleen miten pitkään tuota jatkui, sillä meillä oli muutto tuossa välissä. Maksimissaan jokunen viikko? Uudessa asunnossa siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ja siellä muistan, että vielä muutamana iltana tuli ovelle sängystä muutaman kerran, mutta tosi pian huomasin, että jää sänkyyn. Alusta alkaen ovi oli myös kiinni, ja niin haluaa yhäkin nukkua.
Joo veikkaan että meilläkin saa kantaa muutaman sata kertaa takaisin sänkyynsä...

Mitähän mä sitten teen jos siellä oven takana itkee rajustikin, tai itkee heti kun lähdetään pois? Tai mitäs sitten jos se siellä äityy leikkimään itsekseen siellä suljetun oven takana, siihenkö ei puututa?
 

Yhteistyössä