Tai erästä taitaa ärsyttää kun ei itse sitä saa. Voi voi, mitäs olet niin läpimätä sisältä.Ehkä et saa tarpeeksi huomiota...
Vvvvoooooi, no jos sinua ärsyttää mun saama huomio niin nautin vaan entistä enemmän siitä. Tuntuu niin ihanalta jos saan ärsytettyä kaltaisiasi. <3Nytkö ruvetaan sitten sivukaupalla pohtimaan äidin ongelmia? Pitäähän sitä ns. "tapetilla" pysyä ettei pääse unohtumaan.
En, mutta en usko sen parin herätyksen niin vaikuttavan. Nyt ihan ok mieli jo, ei mitään sellaista mitä oli kun tämän ketjun tein.Oletko Pin saanut nukuttua pari yötä edes ilman sitä yhtäkään heräämistä? Jos et, niin voisitte sitäkin kokeilla, on teillä sen verran pitkä tuo valvomisputki takana. Sama tietty miehelle, jos ei muuta niin toinen vaikka hotelliin nukkumaan että saa nukkua ilman herätystä.
Jos jatkuu alakulo, niin hae apua ettei mene pahemmaksi. Ja kiva juttu, että lapsonen on alkanu nukkua
Kyllä tämä hymyksi muuttuu väkisinkin kun seurailee miestäni. Tulin koulusta kotiin niin oli järkännyt kaikki ne masentavat kaapit mitkä oli jäänyt järjestelemättä kun väsytti. (normaalisti olen niistä tarkka) Täällä hääräilee iloisena joka päivä, saa niitä tyypillisiä rakkauskohtauksiaan ja fiilistelee jatkuvasti kuinka ihana vaimo ja lapset kuulemma on. Kaikki alkaa palailla normaaliin elämään, nyt vasta kunnolla muistan millaista meillä oli vielä reilu vuosi sitten ja varsinkin ennen viimeistä raskautta.Kiva että teillä on lähtenyt paremmin menemään ja jatkuisi näin tästäkin eteenpäin =)
Tuo sun olotila on varmasti ihan normaalia, niin pitkän stressaavan ajanjakson ja valvomisen ja epätietoisuuden jälkeen kaikki vähän niinkuin valuu pois.
Oot toiminut ja jaksanut kaikki ne kuukaudet ja nyt kun se on ohi niin kaikki se purkautuu. Nyt vaan yrität rentoutua perheesi kanssa ja nauttia elämästä