Nyt se on tutkittu: työssä käyminen tekee äidille hyvää

1600 äitiä kattaneessa tutkimuksen tulokset osoittivat, että työssäkäynti selvästi kohensi äitien mielenterveyttä, sillä työssäkäyvät olivat vähemmän masentuneita kuin kotiäidit.

Kuinkas ollakaan.

 

Maanantaina sitä pitäisiki sorvin ääreen palata.

 

Tutkimuksista en tiedä, mutta ite totesin kun menin töihin äitilomalta ja muutamat ihmetteli mikset ole pois töistä kun voisit helposti olla 3 vuotta, että "olen paljon parempi äiti lapsilleni kun olen välillä töissä ja lisäksi meidän perhe tarvii rahaa" opcorn:

 

Ei ei, ei pidä paikkaansa. Vain kotiäidit rakastavat lapsiaan oikeasti, työssäkäyvät ovat uraäitejä, jotka haluavat vain matkustella, olla viihteellä ja lykätä lapsensa muiden hoidettavaksi. Tämä on palstatotuus. Ja kyllähän se lapsen paras on aina niin tärkeää, että se puolesta uhraa vaikka vähän mielenterveyttään. Isiä lapsilla ei ole olemassakaan.

 

minä olenkin tuon jo tiennyt 5 vuotta...

 

Mulle on sopinut se, et olen 0-3 päivää viikossa töissä. Eli säännöllisen satunnaista keikkailua. Muuten olen hoitovapaalla ja lapsi ei siis ole päiväkodissä. Mä olin paljon väsyneempi, kun olin täyspäiväisesti töissä, vaikka mulla ei silloin ollut edes lasta. 3-vuorotyö vaan vie multa virran ihan nollaan. En voisi kuvitellakaan palaavani siihen 3-vuorotyöhön täyspäiväisesti nyt kun on lapsi. En varmasti olisi parempi äiti.

 

Joo tekee varmasti. Lasten hyvinvointi onkin asia erikseen. (siis vauvojen)

 

Mä sinnittelin kotona kunnes nuorempikin lapsi sen 3v. Pää repeili ja olo oli enimmäkseen hirveä. Odotin epämieluisaan työhön palaamista kuitenkin inholla. Mikä ihmetys olikaan kun työ ei enää tuntunutkaan pahalta vaan suorastaan akkujen lataukselta kaikkien kotivuosien jälkeen!

 

Totta kai. Vuosikausien kotonaolo työikäiselle ei tee hyvää missään tilanteessa oli sitten kotiäiti, työtön tai mitä hyvänsä. Vuosi, pari nyt menee, mutta joku yli 5v kotonaolo vieraannuttaa kyllä helposti normaalista elämästä ja pahimmassa tapauksessa itsestään.

 

[QUOTE="vieras";24500246]Joo tekee varmasti. Lasten hyvinvointi onkin asia erikseen. (siis vauvojen)[/QUOTE]

Niin, kyllä se masentunut äiti on kuitenkin paras äiti, onhan se kuitenkin siellä kotona ja se se vasta on tärkeintä.

 

Onpa outoa. Minäkin menin töihin lapsen ollessa noin vuoden ja koko ensimmäisen työssäolovuoden harmittelin, etten saa olla kotosalla lapseni kanssa. Olisin taatusti ollut paljon onnellisempi kotona.

 

Äläkää ny jauhako sontaa!

Mun paskamutsi titteliä te ette vie :saint:

 

[QUOTE="Jepjep";24500289]Niin, kyllä se masentunut äiti on kuitenkin paras äiti, onhan se kuitenkin siellä kotona ja se se vasta on tärkeintä.[/QUOTE]

On se kumma kun jokainen äiti-ihminen masentuu oman lapsensa hoitamisesta. Puhumattakaan että ekan kohdalla jo huomaat ettet jaksa, ja sitten pusket niitä vaan lisää :O

 

[QUOTE="vieras";24500246]Joo tekee varmasti. Lasten hyvinvointi onkin asia erikseen. (siis vauvojen)[/QUOTE]

no tota eiköhän se ole lapsen edunmukaista että äiti voi hyvin!!

 

[QUOTE="vieras";24500276]Totta kai. Vuosikausien kotonaolo työikäiselle ei tee hyvää missään tilanteessa oli sitten kotiäiti, työtön tai mitä hyvänsä. Vuosi, pari nyt menee, mutta joku yli 5v kotonaolo vieraannuttaa kyllä helposti normaalista elämästä ja pahimmassa tapauksessa itsestään.[/QUOTE]

Mä oon ollu kotona jo 11 vuotta. Syrjäytyneenä eläminen ottanut koville,mutta pakko kestää. Lonkka- ja selkävaivat syynä

 

ihan totta se on, itse olin ensin noin 4 vuotta kotiäitinä ja sitten menin vuodeksi töihin, tuon vuoden aikana todellakin tuntui piristävältä työnteko, jäin kuitenki sitten kotia kun tulin raskaaksi mutta tuntui että paljon paremmin jaksoin sitten olla taas kotona kun olin saanut vuoden olla töissä, en todellakaan jaksais olla putkeen kotona 10 vuotta, mun pää hajoais jos en välillä sais töissä käydä, työssä käynti tuntui melkein "lomalta" verrattuna kotona olemiseen, sai peräti juoda kahvinsa rauhassa ja jutella aikuisten kanssa jne

 

[QUOTE="toivoton tapaus";24500400]Mä oon ollu kotona jo 11 vuotta. Syrjäytyneenä eläminen ottanut koville,mutta pakko kestää. Lonkka- ja selkävaivat syynä[/QUOTE]

Joo, on kokemusta tästä, sen takia juuri väitän, ettei kotona olo pitkäaikaisemmin tee hyvää juuri kellekään työikäiselle.

 

[QUOTE="madame";24500370]no tota eiköhän se ole lapsen edunmukaista että äiti voi hyvin!![/QUOTE]

No ei se nyt ole mitenkään päin lapsen edunmukaista esim. 11 kuukautisena olla jossain tarharyhmässä, ellei äiti sitten ole joku hullu, johon ei sekään auta että lapsi on päivän päiväkodissa.

 

Niin siis todellakin sellaiselle äidille joka ei sitä pientä hetkeä elämästä voi elää lapselle. Itse olin juuri työelämässä vuoden ja voin sanoa että silloin masensi kun ei nähnyt murujaan tarpeeksi. Rahaa oli kyllä ja pystyi senkautta elään leveesti. Mutta masennuksesta ei tietoakaan nyt kun saan olla kotona tarpeeksi ja nauttia mun aarteista. Ne on mun onni ja aarteet

 

[QUOTE="vieras";24500418]ihan totta se on, itse olin ensin noin 4 vuotta kotiäitinä ja sitten menin vuodeksi töihin, tuon vuoden aikana todellakin tuntui piristävältä työnteko, jäin kuitenki sitten kotia kun tulin raskaaksi mutta tuntui että paljon paremmin jaksoin sitten olla taas kotona kun olin saanut vuoden olla töissä, en todellakaan jaksais olla putkeen kotona 10 vuotta, mun pää hajoais jos en välillä sais töissä käydä, työssä käynti tuntui melkein "lomalta" verrattuna kotona olemiseen, sai peräti juoda kahvinsa rauhassa ja jutella aikuisten kanssa jne [/QUOTE]

No tämän mä ymmärrän. Mutta pari vuotta nyt seisoo vaikka päällään.

 

työssäkäyminen kohentaa kenen tahansa mielialaa,miehen tai naisen.

 

[QUOTE="aave";24500439]Niin siis todellakin sellaiselle äidille joka ei sitä pientä hetkeä elämästä voi elää lapselle. Itse olin juuri työelämässä vuoden ja voin sanoa että silloin masensi kun ei nähnyt murujaan tarpeeksi. Rahaa oli kyllä ja pystyi senkautta elään leveesti. Mutta masennuksesta ei tietoakaan nyt kun saan olla kotona tarpeeksi ja nauttia mun aarteista. Ne on mun onni ja aarteet [/QUOTE]

Mun mielestä pari vuotta on pieni hetki lapsen ja omastakin elämästä, mutta esim. 10 ei Jos lapsia on monta, pienet hetket venähtävät helposti vuosikausiksi.

 

Olin 4kk töissä ja lapset kotona isän kanssa, oli kyl tuskaa. Tykkään olla lasten kanssa kotona ja aionkin olla (Nyt olen ollut reilu 8v kotona lapsia hoitamassa ja 3v ainakin aion vielä olla)

 

Ne kaksi asiaa voi myös yhdistää. Mä tunnen äitejä, jotka tekee töitä, opiskelee JA hoitaa lapsensa kotona.

 

"Nyt se on tutkittu" Ei juma nää aloitukset naurattaa kun päivänselvistä asioista julistetaan. Ihan tiedoksi, tuota asiaa on tutkittu jo ties kuinka kauan, ei ole mistään "uudesta tutkimuksesta" kyse.

Johan selvä maalaisjärkikin sen sanoo että rutiineihin kun saa vaihtelua, niin se virkistää mieltä ja saa tasapainoisemmaksi ihmisen.