"Nyt sitten nukut!"

Saatko sinä nukuttua käskystä tai silloin jos tiedät että puolen tunnin päästä vaikka herätys?
V...taa kun lapset herättää mua joka yö väh. 5 kertaa (ongelma joka ei heti korjattavissa) enkä mä välttämättä nuku aina edes 4 tuntia yhteensä kun yölläkään ei enää heti pääse kunnon uneen.
Oon ihan loppu ja tarvisin muutaman päivän ihan nukkumista varten.
Mies yrittää joskus auttaa niin että lähtee vaikka lasten kanssa ulos. Pointsit siitä.
Mutta mua ärsyttää suunnattomasti että käskee mun sitten kans nukkua ja kuvittelee että mun univelat on sillä korjattu.

Mä en saa päivällä nukuttua. Joskus harvoin vahingossa sohvalle totaaliväsymyksessä. Mä oon niin stressaantunut että nukahtaminen on muutenkin vaikeaa, saati sitten päivällä. Sydän vaan pamppaa ja ajatukset juoksee päässä.
Sitten joku, joka voi nukahtaa vaikka seisaalleen sekunnissa, sanoo mulle että nuku. Argh.

Pystyttekö te nukkua vaikka vartin kun vaan meette oikoselleen?

 

Riippuu väsymyksen tasosta.

Jos tosissaan paljon univelkaa niin nukahdan kyllä kun menen sänkyyn ja tiedän että nyt on tilaisuus rauhalliseen uneen. Voi toki kestää hetken nukahtaa mutta uni tulee.

Jos taas väsymys on pientä niin unta ei välttämättä tule. Tosin harvemmin väsymystä edes valitan. Siinä kohtaa kun sanon miehelle että nyt tarvitsen unta niin nukahdan yleensä heti kun pääsen sänkyyn.

 

Pystyttekö te nukkua vaikka vartin kun vaan meette oikoselleen?

Jos syön sitä ennen, pistän television auki ja menen pitkälleen sohvalle, niin melko varmasti torkahdan. Mutta jos menen sänkyyn nukkuakkseni ihan vastaavassa tilanteessa, niin en todennäköisesti nukahda. Ei nuo meillä oikein tahdo ymmärtää tuota, komentavat sänkyyn nukkumaan, mutta yleensä piristyn siinä, jos sinne sänkyyn kömmin.

 

Mä en vaan yksinkertaisesti pysty nukkumaan päivällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Viimeisen 5v aikana tasan 4 Päiväunet nukkunut, vaikka usein olen yrittänyt kun lapsetkin nukkuvat. Silloin jos Tiedän että mitään häiriötä ei ole esim. 3 tuntiin tulossa, niin ehdin ehkä tunnin nukkumaan sinä aikana, myös yöunille nukahtamisessa kestää nykyään pari tuntia, vaikka univelkaa löytyy vauvan takia..

 

Kun yöherätyksiä jatkui vuositolkulla TODELLA tiuhaan, nukkumaan menoa alkoi pelätä totaaliuupumuksesta huolimatta. Hermorauniona ja muistin menettäneenä, pää täynnä pelkoa ja ahdistusta uni ei vaan meinannu tulla, eikä asiaa auttanu yhtään just toi sydämen hakkaaminen ja ihan jatkuva odotus siitä että mikä sekunti hyvänsä on herättävä taas. Meni aika pitkään vielä jatkuvien yöherätysten loputtua että sain taas nukuttua kunnolla. Eli tuttu tunne.

 

Kun yöherätyksiä jatkui vuositolkulla TODELLA tiuhaan, nukkumaan menoa alkoi pelätä totaaliuupumuksesta huolimatta. Hermorauniona ja muistin menettäneenä, pää täynnä pelkoa ja ahdistusta uni ei vaan meinannu tulla, eikä asiaa auttanu yhtään just toi sydämen hakkaaminen ja ihan jatkuva odotus siitä että mikä sekunti hyvänsä on herättävä taas. Meni aika pitkään vielä jatkuvien yöherätysten loputtua että sain taas nukuttua kunnolla. Eli tuttu tunne.

Jotain tällaista mulla just on, ollut myös jo vuosia. Pikkuhiljaa helpottaa mutta silti vielä tuon 5 kertas väh joutuu nousta. Jossain vaiheessa pelkäsin itsekin itseäni kun olin ihan eri ihminen väsyneenä.
Ja sitten joku tulee kysymään että mikset sä nuku jos sua väsyttää...
Mies tekee hirveästi töitä etten viitsi siltäkään paljoa vaatia.
Mietin tässä että olisko liian itsekästä mennä hotelliin viikonlopuksi...

 

Kun yöherätyksiä jatkui vuositolkulla TODELLA tiuhaan, nukkumaan menoa alkoi pelätä totaaliuupumuksesta huolimatta. Hermorauniona ja muistin menettäneenä, pää täynnä pelkoa ja ahdistusta uni ei vaan meinannu tulla, eikä asiaa auttanu yhtään just toi sydämen hakkaaminen ja ihan jatkuva odotus siitä että mikä sekunti hyvänsä on herättävä taas. Meni aika pitkään vielä jatkuvien yöherätysten loputtua että sain taas nukuttua kunnolla. Eli tuttu tunne.

Ja se, ettei edes pääse nukkumaan, on psyykkisesti siinä hetkessä paljon siedettävämpää kuin se että kun vihdoin saat nukkua niin TAAS heräät kesken unien kuin veitsellä leikaten. Siis joku puolen tunnin unet on ihan kidutusta. Rationaalisesti ei, mutta väsyneenä kesken unien herääminen... joskus pelkäsin sitä miten voimakkaita alkukantaisia aggressiotunteita se herättää (huom: tunteita, teot pysyi inhimillisinä). Ja sit yöllä sen adrenaliinipiikin jälkeen on vaikea nukahtaa ja todellakin ahdistaa tieto siitä että kohta uudelleen.

Oih, onneksi se on historiaa. Paljon voimaa teille vielä kärsiville! Ja ehjiä yöunia toisessa huoneessa / osoitteessa, kun puoliso/mummo/muu hoitaa lapset? Ei se aina onnistu, mutta sitten kun onnistuu. Eikä yksi tai kaksi yötä mitään pelasta, mutta... aikanaan.

 

En mää sillon pahimpaan aikaan lapsen kanssa pystyny enää nukkumaan. Velkaa oli ja paljon ja takaraivossa kolkutti vaan että kohta se herää kohta se herää...Vaikkei se ois ollu kotonakaan ja mulla mahollista nukkua. Meni yli se tila. Sittenkin vielä kun ipana alko paremmin nukkua,mää jatkoin heräämistä. Ajallaan se sitten onneksi korjaantui normaalimpaan. En mää osaa vieläkään käskystä nukahtaa. Saatan kyllä lojua sohvalla tai sängyssä mutta se on vain lojumista.

 

Koettu on samansuuntainen tilanne ja oli joo ärsyttävää, kun mies, mummo tai joku muu opasti aina, että "ota nyt torkut, kun sulla on puoli tuntia siinä aikaa".
En juuri koskaan nukahda päivällä, vaikka miten monta vuotta valvomista takana Eikä se nukahtaminen ainakaan puolessa tunnissa tai tunnissakaan tapahdu, kun koko ajan vain miettii, että viisi minttua mennyt, enää sen ja sen verran jäljellä.... kymmenen minsaa mennyt, enää parikymmentä jäljellä jne jne