Olenko huono äiti?

Okei. Mulla on varmaan alkoholiongelma. Olen viimeiset kaksi vuotta juonut joka ikinen viikonloppu. Perjantaina tai lauantaina. Kerralla menee vähintään 13 olutta, ellei enemmän. Joskus juon lasten nähden, joskus lapset ovat hoidossa.
Silloin kun juon, en koskaan sammu, örvellä, haasta riitaa tai aiheuta lapsilleni mitään "traumoja". Juon vaan kaljaa. Unohdan murheet.

En tiedä miten mä voisin päästä tästä eroon. Uskon ja tiedän, ettei tästä ole lapsilleni haittaa. Mulla ei ole koskaan krapula, lauantaiaamuisin noustaan normaalisti ylös ja vietetään normi lapsiperhelauantai. tai sunnuntai. En kertakaikkiaan näe, että lapseni kärsisivät.
Mutta silti omatunto painaa. En halua juoda! Mieheni ei juo kuin harvoin. Hän sietää mun juomistani. Tiedän, että häntä haittaa, mutta mä aina puhun ne syyt juomiseeni niin hyvin, että hän hyväksyy. "mua stressaa työt" on yleisin syyni.
En voi levätä, viikonloppu ei ole mitään jos en saa olla humalassa!
Auttakaa, tai jos löytyy kohtalotoveri niin olisin kiitollinen...

 

En ehkä huonoksi äidiksi leimaisi mutta ongelma alkoholin kanssa sulla taitaa olla. Ota yhteyttä paikkakunnan päihdehuoltoon, heiltä saat pätevää apua.

 

kysy lapsiltas mitä ne on mieltä sun "normaalista lauantaista". lapset on tarkkoja, varsinkin pienet. ja fiksuja.

 

Täällä! Mä hain apua ja käyn säännöllisesti juttelemassa a-neuvolassa. Sen avulla olen pitkiä aikoja juomatta, välillä retkahdan. Kuten tänään..

 

Kyllä toi alkoholiongelmalta vaikuttaa. Hae apua, koska selvästi tiedostat itekkin ja et halua juoda, joten seuraava askel on avun hakeminen.

 

hei alkkis nimim. miten sä uskalsit hakea apua? Onko sulla lapsia? Mä en ikinä uskalla mennä mihinkään päihdehuoltoon, mehän joudutaan sossun asiakkaiks ja ne vie lapset. ei ikinä.

 

[QUOTE="vieras";26073183]kysy lapsiltas mitä ne on mieltä sun "normaalista lauantaista". lapset on tarkkoja, varsinkin pienet. ja fiksuja.[/QUOTE]

Niinpä. Tietty jos juot vasta, kun lapset nukkumassa, tuskin tajuavat mitä on meneillään (paitsi jos heräilevät illan aikana). Mut ei tartte olla kun pienessä sievässä, niin lapsia saattaa jo sekin ahdistaa, kun aikuisen käytös muuttuu. Suosittelisin hakemaan apua, tosta ei pidemmän päälle hyvää seuraa.

 

en ketään voi tuomita, mutta kerron "lapsen näkökulman"
olen itse jo 40 ja äitini on viimeaikoina vasta alkanut alkoholisoitumaan. SILTI tuntuu todella kurjalta tyttärenä nähdä äiti päihtyneenä (eikä mitenkään räkäposkella!) se on lapsesta AINA turvatonta kun äiti tai isä ei ole täysin oma itsensä. hae äkkiä apua - lastesi tähden =(
olen itselleni luvannut, että oma muruni (pieni vielä) ei tule näkemään minua humalassa, silloin tällöin voin seurassa/juhlissa pari annosta ottaa, ei enempää.
JA TSEMPPIÄ SINULLE!

 

AA

 

^olen jutellut paljon lasteni kanssa. Mun käytös ei juuri muutu ollessani humalassa. Meillä on hyvä parisuhden mieheni kanssa ja lapsilla on turvallinen olla, AINA. Mä tiedän että on vaikea uskoa jonkun juovan "rauhassa", mutta mä juon. Hissukseen. Mä vaan rentoudun näin. Mä olen läheltä seurannut alkoholistiperheitä joissa tapellaan keskellä yötä, lapset herää itkien ja peläten...ei ikinä meillä sellaista, ei koskaan. Eikä me tapella miehen kanssa. Meillä on hyvä suhde, enkä mä edes tiedä miksi mä juon! On vaan niin hyvä olla pienessä sievässä. Ei tarvi miettiä, murehtia.

 

[QUOTE="alkup";26073228]hei alkkis nimim. miten sä uskalsit hakea apua? Onko sulla lapsia? Mä en ikinä uskalla mennä mihinkään päihdehuoltoon, mehän joudutaan sossun asiakkaiks ja ne vie lapset. ei ikinä.[/QUOTE]

Kyllä mulla on lapsia, kokonaista neljä kappaletta. Itsekin pelkäsin, että mitä jos multa viedään lapset, mutta kun vaakakupissa oli tilanteen paheneminen tai avun hakeminen, valitsin avun.

Sulla on sama tilanne kun mulla, eli miehesi ei juo. Tämä on avainasia. A-neuvolan työntekijä oli sitä mieltä, ettei meillä ole tarvetta lastensuojeluun, koska paikalla on aina selväpäinen aikuinen. Ei minua tuomittu siellä huonoksi äidiksi, päinvastoin, sain kehuja rohkeudestani hakea apua.

Sitäpaitsi olin itse se, joka siellä otti puheeksi tuon lasten mahdollisen "viemisen". Sos.työntekijä ei edes maininnut mitään sellaista. Sitten kun kerroin pelkoni, hän sanoi, että on todella sääli, kun tämä pelko estää monia hakemasta apua.

Ole vain rohkea ja soita paikkakuntasi a-neuvolaan! Kännykkä on raskas ja numeroiden naputtaminen tuskallista, mutta kun sen teet, mielesi keventyy.

 

Ootko joskus kokeillu niin,että et vaan juo?Millainens lauantai tai sunnuntai teillä sillai olis?Mun mielestä on nimittäin typerä selittää alkoholiongelmaansa niin,että "ei lapset siitä kärsi" jos kuitenkin omatunto kolisee.Yleensä nimittäin jos omatunto kolisee niin ei siinä lähipiirikään ihan täysin tyytyväinen ole.

Todella,ole juomatta joku kerta.

 

kiitos sinulle, nimi. "alkkis myös". Tuo pelko juuri on estänyt mua hakemasta apua. Mä olen muuten niin "normaali" ihminen, vaimo ja äiti, mutta viikonloppuisin pitää hakea kaljaa. Mä olen vähätellyt ongelmaani ihan siksi, että koen edelleen, etteivät lapseni kärsi tästä. Mieheni sanoo samaa, koska minusta ei tosiaannäe, että olen juonut- Päihdyn yleensä vasta kun lapset nukkuvat, ja aamuisin olen ihan oma itseni ja hereillä samaan aikaan kuin lapsetkin. Ikään kuin mulla olisi kaksi elämää. Ja mua pelottaa hakea apua, koska ajatus elämästä ilman humalaa on TODELLA PELOTTAVA.

 

Kyllä tuo kulutus on jo liikakäytön puolella. Hyvä juttu on se, että tiedostat sen itse, ja kerrot, ettet halua juoda. Siitä se muutos lähtee. Tiedätkö alkoholin liikakäytön riskit? Koska terveyteesi tuollainen määrä alkoholia vaikuttaa takuuvarmasti pitkän ajan sisällä.
Ota nyt tavoitteeksesi vähentää juomista. Kerro miehellesi, että nyt on aika vähentää ja pyydä häntä tukemaan päätöstäsi. Etkä vain osta kaupasta kaljaa, tai ostat vähemmän.
Ja onhan mahdollista hakea rentoutumista muustakin, kuin alkoholista... liikunnasta, leffoista, kirjoista, perheen yhteisestä tekemisestä tms. Mieti mikä olisi vaihtoehto alkoholin tuomalle rentoumiselle.

 

Ei tuo minusta enää ole pienessä sievässä olemista, jos juo 13 olutta tai ylikin säännöllisesti viikottain. Sulla todella on alkoholiongelma, vaikutti se lapsiin tai ei. Hae apua!

 

[QUOTE="vieras";26073183]kysy lapsiltas mitä ne on mieltä sun "normaalista lauantaista". lapset on tarkkoja, varsinkin pienet. ja fiksuja.[/QUOTE]


Lapset ovat lojaaleja, miten he voivat kertoa äidille haittaako se juominen?

 

mutta kertokaapa oma mielipiteenne, miten se voisi lapsia haitata, jos tilanne on tämä kuin edellä kertomani....?

 

[QUOTE="alkup";26073488]mutta kertokaapa oma mielipiteenne, miten se voisi lapsia haitata, jos tilanne on tämä kuin edellä kertomani....?[/QUOTE]
Venkoilua. VAIKKA se ei lapsia haittaisi niin sun terveyttä taatusti. Ja kun itse sitä suret? Jos et tee parannusta lasten takia niin miten olisi ihan sinä rakas itsesi? Itseäsi vahingoittamalla vahingoitat myös läheisiäsi.

 

[QUOTE="alkup";26073488]mutta kertokaapa oma mielipiteenne, miten se voisi lapsia haitata, jos tilanne on tämä kuin edellä kertomani....?[/QUOTE]


Joitakin lapsia se vanhemman juominen tosiaankin voi haitata ihan traumaan saakka, jotkut selviävät ihan hyvin ja heistä kasvaa tasapainoisia aikuisia. Minusta kukaan täällä ei oikein voi sinun/teidän tilanteeseen mielipidettään kummempaa esittääkään, kun eihän kukaan teidän arkea siellä ole näkemässä.
Minusta sinä juot liikaa, et ole läsnä humalassa vaikka ehkä omasta mielestäsi oletkin vallan normaalissa kunnossa.

 

[QUOTE="alkup";26073488]mutta kertokaapa oma mielipiteenne, miten se voisi lapsia haitata, jos tilanne on tämä kuin edellä kertomani....?[/QUOTE]

Juomisesi on varmaankin lisääntynyt vuosien myötä. Ja tulee jatkossa lisääntymään, koska toleranssisi kasvaa. Sitten aikuisilla lapsilla voi todellakin olla alkoholisti-äiti, jota et mielestäni vielä ole - liikakäyttäjä kumminkin.

Terveyttäsi sinun pitäisi nyt ensisijaisesti ajatella. Päihdelinkki > Alkoholi ja varsinkin kohta Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat.

 

Ihan selvästi olet alkoholisoitumassa hyvää vauhtia. Siitä kertoo jo nuo juomasi määrät, ja se ettet voi olla ilman. Lapsesi eivät ehkä vielä kärsi millään tavalla, varsinkin, kun sulla on selväpäinen mies hoitamassa sillä aikaa kun juot. Mutta alkoholismi sairautena on aina etenevä ja paheneva. Jossain vaiheessa toi kuvio pettää, ja silloin voit todella menettää lapset/kodin/miehesi/työpaikkasi/ terveytesi. Tai nuo kaikki, kun tarpeeksi juot.

 

Itse olen parhaillaan lh-opintojen työssäoppimisjaksolla neurologisella osastolla. Siellä näkyvät alkoholin pitkäaikaiskäytön aiheuttamat seuraukset hyvin selvästi, kun ihminen saa esim. alkoholin liikakäytöstä johtuvan kouristuskohtauksen tai aivoverenvuodon. Sen vakavuudesta riippuen ihmisen toimintakyky alenee päivittäisten toimintojen suorittamisessa todella paljon ja suurin menetys siinä mielestäni on kognitiivisten taitojen heikkeneminen, eli esim. muisti, kieli (sen ymmärtäminen ja puhuminen), ajattelu, päättely, ongelmanratkaisu ja havaitseminen.

 

Ihan hyvä äiti koska tunnistat ongelman. Hae hoitoa sekä tukea.

 

minä olen myös - en sano vielä alkoholisti - vaan alkoholiriippuvainen ja suurkuluttaja. Se lähti siitä, kun menin hoitovapaan jälkeen töihin ja vielä, kun tuli ero, niin on lisääntynyt. Aina kuitenkin painanut jarrunappia, kun huomannut, että lähtee lapasesta. Esim. nykyään pidättäydyn alkoholinkäytöstä mahdollisimman pitkään iltaan, kunnes lapset on nukkumassa ja viikonloppuisin mahdollisimman myöhään. Eli tänään esim. nyt olen juomassa kolmatta olutta. Vieressäni katsoo telkkaria 10-v ja 13-v on omassa huoneessaan. Kohta käyvät nukkumaan ja siinä vaiheessa olen ehkä sellaisessa kunnossa, että huomaa, että olen jotain juonut, mutten kuitenkaan varsinaisesti kännissä. Näillä mennään, koska rakastan viiniä ja rakastan humalaa. Silti siis hoidan lapset ja kodin ja työn tosi hyvin, mutta ilman jokailtaista viinitilkkaa, tai joka viikonloppuista lievää humaltumista, elämä tuntuisi - no, epänautinnolliselta.

 

[QUOTE="alkup";26073388]kiitos sinulle, nimi. "alkkis myös". Tuo pelko juuri on estänyt mua hakemasta apua. Mä olen muuten niin "normaali" ihminen, vaimo ja äiti, mutta viikonloppuisin pitää hakea kaljaa. Mä olen vähätellyt ongelmaani ihan siksi, että koen edelleen, etteivät lapseni kärsi tästä. Mieheni sanoo samaa, koska minusta ei tosiaannäe, että olen juonut- Päihdyn yleensä vasta kun lapset nukkuvat, ja aamuisin olen ihan oma itseni ja hereillä samaan aikaan kuin lapsetkin. Ikään kuin mulla olisi kaksi elämää. Ja mua pelottaa hakea apua, koska ajatus elämästä ilman humalaa on TODELLA PELOTTAVA.[/QUOTE]


MIKSI?? Elämä ilman humalaa on normaalia! En voi käsittää miksi se olisi pelottavaa?
sairasta.