Olenko liian ankara 2-vuotiaalle?

Miten te muut saatte uhmaikäiset 2-vuotiaat tottelemaan ja käyttäytymään esim. kaupassa jne.? Itse olen alusta asti pyrkinyt asettamaan tuolle meidän tytölle selkeät rajat ja tyttö käyttäytyykin pääosin erittäin hyvin kun ollaan jossain liikenteessä. En esimerkiksi anna tytön juoksennella ympäriinsä kaupassa tai vetää tavaroita alas hyllyistä. Oikeastaan en anna tytön edes koskea tavaroihin, joita ei olla ostamassa. Olen selittänyt alusta asti, miksi näin ei saa tehdä ja oikein hyvin on näyttänyt menneen perille. Joskus saattaa osoittaa, että voidaanko ostaa tuo tai tuo, mutta isompaa ongelmaa tästä ei ole tullut.

Samoin esim. toisten lasten tönimistä tai vaatteita pukiessa rääkymistä ei meillä ole yhtään. En huuda tai raivoa lapselle, mutta jos hän on jotain kiellettyä tehnyt, otan tiukan linjan siinä, että touhu ei jatku ja että tytölle tulee selväksi, ettei kyseinen juttu ole oikein.

Aloin vain miettiä, että kasvatanko lastani liiankin ankarasti, kun aloin seuraamaan ystäviäni, jotka antavat lastensa huutaa ja raivota sekä esim. kaupassa levitellä tavaroita ympäriinsä. Siinä sitten juoksevat lastensa perässä jälkiä siivoamassa. Itse olisin jo aikoja sitten ottanut lapsen syliin ja napakasti käskenyt tottelemaan. Aina on toiminut ja tyttö on oppinut selvästi tietämään, milloin ei ole syytä jatkaa kiukuttelua. Sitten hyvästä käytöksestä olen palkinnut kehuilla jne.

En myöskään ymmärrä sitä jatkuvaa kyselyä parivuotiaalta: "söisitsä", "otatko välipalaa", "tuutko pukemaan, niin lähdetään ulos". Meillä aikuiset ovat niitä, jotka päättävät milloin syödään tai lähdetään johonkin. Varoitan aina etukäteen, että kohta ollaan lähdössä tai kohta on ruoka, jotta tyttö osaa varautua. Kaikkea ruokaa ei ole pakko syödä, mutta maistettava on ainakin silloin kun on ruoka-aika, eikä ruokien kanssa lähdetä kulkemaan ympäriinsä.

Tuntuu, että olen ainut tällainen tiukkisäiti lähipiirissäni ja mietinkin, että kasvatanko lastani ihan vanhanaikaisesti...moni nimittäin tuntuu ajattelevan, ettei tuollainen parivuotias vielä ymmärrä käyttäytymisasioista mitään...mulla on sitten varmaan joku lapsinero kotona...

 

Kyllä meillä nimenomaan MINÄ olen pitänyt alusta asti tiukkaa linjaa käyttäytymisasioissa ja sääntöjen noudattamisessa. Mies on vähän rennompi joustamaan tietyissä asioissa. Silti yhteiset linjat kuitenkin. Tyttö on nut jo 4,5-vuotias, mutta aika aikaisin aloitettiin tuo säännöistä kiinni pitäminen. Esim tyttö EI KOSKAAN ole tullut itse omasta sängystään ilman lupaa pois tai viereen nuhjaamaan. Teen vuorotyötä ja alusta asti on ollut selvää, että kun joku nukkuu, on annettava nukkua rauhassa. Uhmaa toki on ja lisääntyvässä määrin, mutta hyvin uskoo esim. kaupassa, ettei osteta jotain tai ettei saa koskea mihinkään ilman lupaa. Meilläkin siis yksi lapsi. Toinen nyt tulossa.

 

Et ole liian tiukka, sinulla on selvästi hommat hyvin hanskassa. Jatka samaa rataa! Hyvin totteleva lapsi ei ole nero, mutta kasvatuksen hoitanut äiti ja isä saattavat olla

 

Wau! minusta kuulostaa että olet hoitanut hommasi varsin hienosti! Voit onnitella itseäsi kun sinulla on noin hienosti kasvatettu muksu! Anna muitten muksujen tehä mitä tahtoot.. ei sinun toinna niitä miettiä

 

Lisää mielipiteitä...??

 

Lisää mielipiteitä...??

Kaipaat paskamyrskyä? Kyllä kohta joku tulee kertomaan miten olet pilannut lapsesi luovuuden yms

 

Mun mielestä kuulostaa järkevältä kasvatustavalta. Kunpa kaikki opettaisivat lapsiaan käyttäytymään pienestä pitäen...

Tämän rinnalla voisi olla hyvä, että lapsella on kuitenkin mahdollisuus myös "riehua" kunnolla esim. jossain harrastuksessa ja oikeus olla myös eri mieltä sekä osoittaa se. Varmasti jokainen lapsi joskus kapinoi. Niin kiltiksi ei lasta mielestäni pidä opettaa, etteikö hän uskaltaisi ilmaista itseään voimakkaastikin.

Mutta just tuommonen että pääosin käyttäytyy nätisti, on oikein ok.

 

[QUOTE="vieras";23407918]Kaipaat paskamyrskyä? Kyllä kohta joku tulee kertomaan miten olet pilannut lapsesi luovuuden yms [/QUOTE]

No en sentään. Olisi vain kiva, kuulla, mitä mieltä muut ovat näistä käyttäytymisasioista. Itse olen aikanaan saanut aika ankaran kasvatuksen ja tässä omaa lasta kasvattaessani olen alkanut miettiä juuri tutoa, että miten sitä osaisi olla tarpeeksi tiukka nujertamatta lapsen omaa ajattelua...

 

Mun mielestä kuulostaa järkevältä kasvatustavalta. Kunpa kaikki opettaisivat lapsiaan käyttäytymään pienestä pitäen...

Tämän rinnalla voisi olla hyvä, että lapsella on kuitenkin mahdollisuus myös "riehua" kunnolla esim. jossain harrastuksessa ja oikeus olla myös eri mieltä sekä osoittaa se. Varmasti jokainen lapsi joskus kapinoi. Niin kiltiksi ei lasta mielestäni pidä opettaa, etteikö hän uskaltaisi ilmaista itseään voimakkaastikin.

Mutta just tuommonen että pääosin käyttäytyy nätisti, on oikein ok.

No just esim. kotona annan kyllä itkeä, jos on pahoittanut mielensä tai on ihan silminnähden väsynyt ja huutaa siksi. Mun mielestä sellainen harmitusitku on täysin eri asia kuin turha kiukuttelu.

 

Saman olen kokenut kuin sinäkin!!! Minä kasvatan lapseni juuri samoilla linjoilla kuin sinäkin. Ja olen huomannut juuri saman, olen joutunut tuon tuosta pohtimaan olenko liian ankara kun tuntuu että muiden lapset on niin holtittomia!! Mutta olen tullut tulokseen, että lapsi näkee kuitenkin viimeistään kouluelämässä erilaisia kasvatustyylejä, vanhemipien on vain tärkeä opettaa lapselle, että meillä EI tehdä näin, vaikka muut tekee.
Lapseni ovatkin kysyneet miksi toiset saa juosta kaupassa. Niin, vaikka muut juoksee, sinä et juokse, sillä se ei kuulu hyviin tapoihin. Lisäksi selitän miksi ei siten että lapsi ymmärtää että erilaisia ihmisiä on olemassa.

Jatka linjaasi, niin minäkin aion tehdä! Meillä nyt 10 ja 7 vuotias, ja nyt kysellään miksi ei saa hillua kaupungilla kun muut saa. Niin, miksiköhän ei.. Siksi että minä olen vastuussa lapsestani, ei yhteiskunta.

 

Ei tuo mitenkään tiukkapipoiselta vaikuta, vaan hyvä että olet osannut lapselle asettaa selkeät rajat. =) Ainoa mikä mulla vain tulee mieleen, että sulla on siinä suhteessa ollut helppo lapsi, joka ei kamalasti ole kapinoinut vastaan. Meilläkin on tiukat rajat lapsilla, mutta heillä ilmeisesti temperamenttia sen verran ettei yhteentörmäyksiltä ole voinut välttyä. Huutoakin on uhmaiässä riittänyt. Noh, näillä mennään, ehkä se aikaa myöten helpottaa, kun jaksaa vaan olla tiukkana.

 

No ehkä se luovuus katoaa sitten siinä, jos sinä sanot lapselle aina esim. mitä hänen pitää nyt piirtää tai vaikka värityskirjassa koira on pakko värittää ruskeaksi tai vaikka jos kuvittelee olevansa prinssi niin sinä korjaatkin, että eikun prinsessa jne. Eikä siinä, että pitää kuunnella, totella ja käyttäytyä suht nätisti, eikä riehuta koko ajan.

 

Minä olen myös tiukka kasvattaja. Omasta mielestäni ongelmakohtiin tulee puuttua niin nopeasti kuin mahdollista ja tietynlaisella vakavuudella. Tietynlaiset tavat alkavat kehittyä hyvin pienestä saakka. Toisaalta se antaa myös lapselle turvallisuuden tunteen, kun on tiukat ja sekeät säännöt.

 

Saman olen kokenut kuin sinäkin!!! Minä kasvatan lapseni juuri samoilla linjoilla kuin sinäkin. Ja olen huomannut juuri saman, olen joutunut tuon tuosta pohtimaan olenko liian ankara kun tuntuu että muiden lapset on niin holtittomia!! Mutta olen tullut tulokseen, että lapsi näkee kuitenkin viimeistään kouluelämässä erilaisia kasvatustyylejä, vanhemipien on vain tärkeä opettaa lapselle, että meillä EI tehdä näin, vaikka muut tekee.
Lapseni ovatkin kysyneet miksi toiset saa juosta kaupassa. Niin, vaikka muut juoksee, sinä et juokse, sillä se ei kuulu hyviin tapoihin. Lisäksi selitän miksi ei siten että lapsi ymmärtää että erilaisia ihmisiä on olemassa.

Jatka linjaasi, niin minäkin aion tehdä! Meillä nyt 10 ja 7 vuotias, ja nyt kysellään miksi ei saa hillua kaupungilla kun muut saa. Niin, miksiköhän ei.. Siksi että minä olen vastuussa lapsestani, ei yhteiskunta.

Toi tuntuukin just vaikealta, että miten pitäisi toimia kun kaveri antaa lastensa juosta kaupassa ympäriinsä ja minä en taas tykkää, että niin tehdään. Omalle lapselle joutuu sitten selittämään, että miksi toiset saa ja hän ei...tällaisissa tilanteissa tuntuu, että olen tiukkis. Välillä olen toki antanut periksi, mutta lähes aina homma on päättynyt lopulta jonkun kaatumiseen tms. kun riehuminen menee yli. Hoplopissa ollaan käyty luvan kanssa riehumassa

 

Kyl mullakin on tiukka kasvatusote tohon poikaan. Ja opittava on käyttäytymään. Meil se on menny pidemmän kaavan mukaan, lapsi yrittää monesti ennenkun uskoo että ei käy jokin temppu. Kaupassa se osaa olla nykyään ihmisiksi ja vain väsyneenä/nälkäsenä saattaa vetää kilarit jotka ei mee läpi ja niistäkin tietää mitä tapahtuu. En anna juosta, sotkea jne....

 

[QUOTE="vieras";23407918]Kyllä kohta joku tulee kertomaan miten olet pilannut lapsesi luovuuden yms [/QUOTE]

Näin siinä yleensä käy. Minä se en kuitenkaan ole. Mielestäni teet ihan oikein ja kirjoittamasi perusteella vaikutat hyvältä kasvattajalta. Meillä on myös tiukka linja eli käytöstavat vaaditaan eikä lasta passata tarpeettomasti. Hermot menee kyllä välillä ja ääntä korotetaan, mutta sitten myös hyvinä hetkinä paijaillaan paljon. Lapsi on onnellinen ja iloinen, kun voi luottaa vanhempiinsa. Uskaltaa uhmata ja kokeilla rajojaan, kun tietää rajojen pysyvän. Säännöt luo turvallisuutta.

 

Noin meilläkin on toimittu. Yhden lapsen (esikoinen) kohdalla homma on toiminut todella hyvin. Ihana ja hyvä käytöksinen lapsi. Välillä toki on ikään kuuluvaa uhmaa, jolloin rajoja koitellaan. Mutta ei mitään ylimääräistä häsläämistä ja vonkumista (puolin eikä toisin).
Keskimmäisen kanssa, ei ole koskaan tarvinnut asettaa rajoja. Hiukan 'hidas' lapsi, eli pohtii ja miettii pitkään. Helppo ohjailla sanallisesti ja rauhallisen luonteensa ansiosta ei raivostu tai kiukkua Matkii mielellään esikoista ja on näin saanut mallin oikeanlaiseen käytökseen.

Mutta tämä nuorin... Samat rajat, samat keinot ja silti tuntuu kuin olisi peikkolasta kasvattamassa. Oma tahto pitää tuoda esiin joka käänteessä. Muksii ja huitoo enemmän kuin isoveljensä yhteensä koskaan. Mitä tiukemmin yritetään ojentaa tai komentaa sitä tiukemmin pistää vastaan. Ensimmäisen kerran sai kunnon itkupotkuraivarin 6kk iässä (laitoin suihkuhuoneen ovan kiinni, jottei menisi ryömimään märälle lattialle).
Hänen kanssaan onkin ollut pakko opetella toisenlaisia taktikoita. Hänet on saatava uskomaan, että idea on alunperin hänen ja hän todellakin haluaa tehdä asian X omasta tahdosta. Tämä tyttö onkin meidän lapsista ehkä haastavin. Ja tosiaan joskus kauppareissu päättyy siihen, että tavarat lentelevät käytäville ja kirkuvaa tyttöä viedään kainalossa autoon jäähylle. (Vanhempien lasten kanssa en muista koskaan tulleen kunnon raivareita kaupassa)

Joten ei se aina ole kiinni lapsen kasvatustavasta, miten lapsi käyttäytyy
Jos koet, että tapasi sopii sinulle sekä lapsella ja lopputulos on toivotunlainen, silloin olet oikealla tiellä .

 

Minä olen myös mielestäni melko tiukka, lapsi ei saa turhaan ottaa tavaroita käsiinsä kaupassa. Kotona toisinaan annetaan vaihtoehtoja, mutta usein tilanteen määrää aikuinen.

 

Ei tuo mitenkään tiukkapipoiselta vaikuta, vaan hyvä että olet osannut lapselle asettaa selkeät rajat. =) Ainoa mikä mulla vain tulee mieleen, että sulla on siinä suhteessa ollut helppo lapsi, joka ei kamalasti ole kapinoinut vastaan. Meilläkin on tiukat rajat lapsilla, mutta heillä ilmeisesti temperamenttia sen verran ettei yhteentörmäyksiltä ole voinut välttyä. Huutoakin on uhmaiässä riittänyt. Noh, näillä mennään, ehkä se aikaa myöten helpottaa, kun jaksaa vaan olla tiukkana.

Joo kyllä meilläkin tietysti huutoa välillä kuulunut Tyttö vain on ehkä oppinut, että jonkin aikaa saa purkaa harmitustaan, mutta esim. pukiessa jos on alkanut kiukutella, olen lopettanut homman hetkeksi ja antanut rääkyä. Hetken kuluttua kun en ole kiinnittänyt huutoon huomiota pukeminen on saanut jatkua normaalisti. En siis anna rääkyä tuntikaupalla vaan homma pitää saada jossain vaiheessa poikki.

 

Mul on samat periaatteet ollu aina mun lasten kans (nyt 6 ja 4,5). Aikuiset sanoo koska lähdetään (puetaan), koska syödään jne. Toki aina uhmien ollessa päällä he protestoi, mut huutamalla, kiukuttelemalla ei saa mitään. Ei kaupassa eikä missään.
Nyt ku meil on uusioperhe, jossa mukana nyt miehen hiukka nuorempi lapsi, on mulla nimenomaan ollu hankala suhtautua/sopeutua siihen et tää laps on kasvatettu juurikin erilai... Hän on itse saanut päättää koska syö, koska on nälkä. Hän on saanut sanella kuka nyt pukee ku pihalle mennään, kuka ei kelpaa vessa avuksi ja kuka kelpaa jne.. Mies on onneksi mun kans samoil linjoilla ja ihan hyvin on tää nuorimmainenki nyt alkanut ymmärtään et meil on täällä säännöt, jotka koskee kaikkia.. Aina on se pari päivää meille tullessaan sellaista koettelua; äidin luona ku toimitaan ni erilailla, mut loppuviikkoa kohti asiat taas sujuu ja turhia vääntöjä ei ole sillai ku yhteiselon alkuun oli.
Jokainen kasvattaa lapsensa sillai ku itse kokee hyväksi, ja kuin elämä on lasten kanssa helpompaa. Itse esim tuon nukkumisen kanssa: en todellakaan ole koskaan osannut nukkua jos lapsi vieressä, kaikkien jaksamisen kannalta siis parempi et ovat oppineet siihen et öisin nukutaan omassa sängyssä, ja öisin ei "palvella" (sairaudet ja painajaiset tietysti eri asia). Toisille helpopi tapa on se et muksu saa tulla väliin, ei tarvitse sitä alun opettelua ja sen vuoksi ehkä valvomista ollenkaan. Kukin tyylillään, meillä aika lailla ap:n tyyli kans

 

Joo kyllä meilläkin tietysti huutoa välillä kuulunut Tyttö vain on ehkä oppinut, että jonkin aikaa saa purkaa harmitustaan, mutta esim. pukiessa jos on alkanut kiukutella, olen lopettanut homman hetkeksi ja antanut rääkyä. Hetken kuluttua kun en ole kiinnittänyt huutoon huomiota pukeminen on saanut jatkua normaalisti. En siis anna rääkyä tuntikaupalla vaan homma pitää saada jossain vaiheessa poikki.

Voisitko käydä meidän yläkerrassa opettamassa tuon? Siellä on äidillä tapana huutaa "nyt helvetin kakarat puette" noin 30-40min joka aamu. Huuto siis alkaa siinä 6:50.. ihanaa kuultavaa

 

[QUOTE="vieras";23408139]Voisitko käydä meidän yläkerrassa opettamassa tuon? Siellä on äidillä tapana huutaa "nyt helvetin kakarat puette" noin 30-40min joka aamu. Huuto siis alkaa siinä 6:50.. ihanaa kuultavaa[/QUOTE]

Kauheaa

 

Lapset on erilaisia ja reagoivat erilailla samaan kasvatukseen. Meillä on pehmeän tiukka linja ja tyttö on kiltti kuin mikä. Ja sitten on esikoinen...*huoh*... Uhmaiässä tulivat tutuksi uhmakohtaukset jotka kestivät helposti tunnin tai kaksi.

Kuulostaa ap siltä että sinulla on hyvä ote lapseesi. Älä kuitenkaan vedä kovin mustavalkoisia johtopäätöksiä muiden lapsista. Osalla on varmaan löysä ja rajaton kasvatus ja osalla lapsista on vaan tosi kova pää =)

 

Täällä on yksi samanlainen.. siis tiukka äiti Joten mun mielestä sun toimintatapasi on hyvä

 

En usko, että olet liian tiukka äiti, mutta en ole ihan samaa mieltä siitä, että kasvatuksen tiukkuus tai johdonmukaisuus aina johtaisi tiettyyn lopputulokseen. Omastakin mielestäni olen johdonmukainen ja tiukka äiti, mutta silti meillä ei todellakaan lapsi käyttäydy aina hyvin vaan kaupassa juoksentelu ja karkuun juokseminen pukiessa jne. on ihan arkipäivää. Toki meillä onkin uhmäikä juuri mutta muutenkin, kyllä se on aika paljon lapsen temperamentistakin kiinni, vaikka kuinka yrittäisi kasvattaa. Ja toisaalta olet oikeassa siinä "lapsinero" asiassa, että kaikki lapset eivät ymmärrä puhetta samalla tavalla samassa vaiheessa.