oletko liftannut joskus, ja minkälaisia kokemuksia on

joskus nuorena tyttönä liftattiin, joskus ihan huvin vuoksi, joskus päästäksemme paikasta toiseen. kerran tyttökaverin kans liftattiin, ja oli sellainen auto, että siinä ei ollut takaovia, vaan etuistuin nostettiin ja siitä pääsi takapenkille. tyttökaverini meni etupenkille rohkeampana ja puheliaampana. ukko oli joku myynti mies, ja alko houkutella meitä ensin kämpilleen ryyppäämään ja sitä rataa ja kun ei suostuttu, aikoi raiskata meidät. mä jo itkua väänsin takapenkillä, mutta tyttöystävääni vain nauratti. kun mies sitten pysäytti auton, niin tuupin ystävääni etupenkillä että painu äkkiä ulos, kun näytti, että se jää siihen vain hekotelemaan ukon jutuille, päästiin sitten kunniallisesti ulos. luultavasti ukko vaan pelotteli meitä. mutta meni liftaushalut vähäksi aikaa

 

Olen liftannut nuorena mm. poikaystävää katsomaan vankilaan. Kyllä se aina vähän pelotti, mut eipä oikein ollut vaihtoehtojakaan rahattomana.

 

Nuorempana liftattiin aika pljon. Se oli "luonnollinen" tapa kulkea.
Lasten syntymä turvaistuimineen asetti hommalle stopin - vaikka hätätapauksessa toki saattoi silloinkin siihen turvautua.

Itse otan aina liftarin kyytiin, jos siis moisen näen ja auton mahtuu.

 

Olen liftannut mutta aina kaverin kanssa . Ja varsin hyviä muistoja niistä matkoista, meidän kohdalle osui aina - onneksi! - mukavia puheliaita ihmisiä niille pienille etapeillemme. Kaikista herttaisin oli se mummotäti- ihminen, joka otti meidät kyytiinsä ja piti ihanan hellän puhuttelun liftaamisen vaaroista ja painotti meitä kumpaakin aina kulkemaan pareittain ja aina kattomaan, mimmosen kuljettajan kyytiin mennä... Sitten tuli onneksi se järki päähän ja se jonkinlainen jännityksen haku liftauksen muodossa poistui.