Oletteko huomanneet saman (liittyy ihmissuhteisiin)?

Että mitä enemmän vuosia kuluu niin vähemmän välittää minkälainen on toisten silmissä tai että elääkö elämää niin kun "pitäisi"? Nykyään mulla on ihan sama jos huudan kämppikselle kun ikkuna on täysin auki tai jos joku haukkuu mun poikaystävää tms. Toivottavasti tämä jatkuu näin niin kolmikymppisenä en välitä varmaan enää mistään, nauran vaan korkeintaan

 

Ihan tervettä että ei ajattele niin paljon mitä muut ajattelee, mutta kai sitä sentään jotain käytöstapoja pitäis olla.

 

Ihan tervettä että ei ajattele niin paljon mitä muut ajattelee, mutta kai sitä sentään jotain käytöstapoja pitäis olla.

Niinpä, ja ehkä eräänlaista kypsymistä sekin? Yksin jokainen täällä maailmassa loppujen lopuksi on ja on helpoin olla onnellinen kun aina oikeassa.
Juu on tietysti julkisilla paikoilla

 

Mulla on vuosia jo 42, eli hitusen enemmän kuin sulla ap. En ole aikoihin välittänyt, mitä muut mahtavat musta tai valinnoistani ajatella. Todennäköisesti eivät ajattele paljon mitään, koska ihmisellä on taipumus keskittyä lähinnä omiin asioihinsa ja ongelmiinsa.

Ulkonäköseikoista en myöskään välitä. Voin helposti käydä kaupassa suoraan jumpan jälkeen punaisena ja hikisenä, tai kumisaappaat ja verkkarit jalassa. Elän omaa elämääni, itselleni. Tajuan, että elämä on rajallinen ja voi loppua koska vaan. Näen tätä työssäni joka päivä. Pyrin nauttimaan kaikesta, mitä teen. En halua hukata elämääni

 

Ehkä hiukan on helpottanut, mutta edelleen keski-ikäisenä olen herkkä muiden sanomisille...mietin mitä joku tarkoittaa ja ärsyynnyn jos minut käsitetään väärin.

 

Ihan tervettä että ei ajattele niin paljon mitä muut ajattelee, mutta kai sitä sentään jotain käytöstapoja pitäis olla.

Ka, se onkin Lispetti. :wave:

 

Mä en oo ikinä ollut kiinnostunut siitä, mitä muut minusta ajattelee. Ja tiedän, että niitä mielipiteitä on monia. Mutta ei nappaa, ei sitten yhtään.

 

Ehkä hiukan on helpottanut, mutta edelleen keski-ikäisenä olen herkkä muiden sanomisille...mietin mitä joku tarkoittaa ja ärsyynnyn jos minut käsitetään väärin.

:hug: Kannattaa opetella siihen ettei vaan välitä. Jos joku ei kestä sua silloin kun olet huonoimmillaan niin ei hän ansaitse sua silloin kun olet parhaimmillasi. =)

 

Ei päde ainakaan minuun. Mutta en olekaan koskaan erityisesti murehtinut, mitä muut minusta ajattelee. Tai joskus jos on pahemmin tullut mokattua, mutta samalla tavalla kuin nuorempana, ei eroa suuntaan tai toiseen.

 

Ka, se onkin Lispetti. :wave:

Ei täältä lähe kulumallakaan.|O

 

Ei täältä lähe kulumallakaan.|O

Täällä me pyöritään, vielä kunnalliskodissakin asuessa. :snotty:

 

Niinpä, ja ehkä eräänlaista kypsymistä sekin? Yksin jokainen täällä maailmassa loppujen lopuksi on ja on helpoin olla onnellinen kun aina oikeassa.
Juu on tietysti julkisilla paikoilla

Kyllä se varmaan niin menee että vuosi vuodelta tulee itsetietoisemmaksi.

Nuo huutelot sun muut; sehän on ihan luonnekysymyskin, jotkut on räiskyvämpiä kuin toiset, anna mennä vaan.
Empä se minäkään ole koskaan oikein osannut käyttäytyä, parasta on olla oma ittensä.
Ja pääasia että on onnellinen eikä sivullisille koidu siitä mittavaa vahinkoa.
Muutamat kakkikepposet on aina sallittuja kuitenkin halusivat tai eivät.

Suomessa ollaan muutenkin liian hillittyjä. (ainakin selvinpäin) En aina oikein tunne kuuluvani tähän joukkoon, mutta eipä se mun onnellisuutta ole vähentänyt ja täällä mä olen vieläkin.

 

Kyllä se varmaan niin menee että vuosi vuodelta tulee itsetietoisemmaksi.

Nuo huutelot sun muut; sehän on ihan luonnekysymyskin, jotkut on räiskyvämpiä kuin toiset, anna mennä vaan.
Empä se minäkään ole koskaan oikein osannut käyttäytyä, parasta on olla oma ittensä.
Ja pääasia että on onnellinen eikä sivullisille koidu siitä mittavaa vahinkoa.
Muutamat kakkikepposet on aina sallittuja kuitenkin halusivat tai eivät.

Suomessa ollaan muutenkin liian hillittyjä. (ainakin selvinpäin) En aina oikein tunne kuuluvani tähän joukkoon, mutta eipä se mun onnellisuutta ole vähentänyt ja täällä mä olen vieläkin.

:|

 

:hug: Kannattaa opetella siihen ettei vaan välitä. Jos joku ei kestä sua silloin kun olet huonoimmillaan niin ei hän ansaitse sua silloin kun olet parhaimmillasi. =)

Vau, upean filosofisen aforismin oot kexinyt :heart:

 

Olen niin vanha, että varmaan olen unohtanut jo sen millaista edes on ollut, jos olen joskus miettinyt millainen olen toisten silmissä. En ole semmoista juuri miettinyt vuosikausiin.

Mutta vanhetessa kyllä aina enemmän huomaan miettiväni miltä kustakin ihmisestä tuntuu joka tilanne, ja miten voisin omalla menettelylläni ja toiminnallani vaikuttaa siihen, että toisella/toisilla on hyvä olo, tai ainakaan ei ole minun takiani huono olo.

Tästä tietysti seuraa joskus hassua logiikkaa. Esimerkiksi jos olen jossain tilaisuudessa selkeästi yli- tai alipukeutunut, voin ajatella, että hyvä puoli on siinä, että toiset saavat tuntea tyytyväisyyttä omista asuvalinnoistaan.

 

Alkuperäiseen kysymykseen: Se rentous on niitä ainoita hyviä puolia joita lähestyvä neljänkympin ikä tuo tullessaan. Muut hyvät puolet...ööö...(ei kai mulla ole ikäkriisiä?)

 

Joo-o. Kyllä se oli vielä pari vuotta sitten hurjan tärkeää, miltä näyttää muille niin ulkoisesti, kuin "paperilla" valintoineen yms. Piti olla hillitympi ja pyrkiä olemaan kaikkien kaveri.

Mutta ehkä se on sellainen luonnollinen teini-iän ylittämisen juttu, että tajuaa ettei kaikki ole niin justiinsa. Ja oma itsensä voi olla mihin meneekin, kuitenkin muistaen yleiset hyvät käytöstavat.

 

Kyllä se varmaan niin menee että vuosi vuodelta tulee itsetietoisemmaksi.

Nuo huutelot sun muut; sehän on ihan luonnekysymyskin, jotkut on räiskyvämpiä kuin toiset, anna mennä vaan.
Empä se minäkään ole koskaan oikein osannut käyttäytyä, parasta on olla oma ittensä.
Ja pääasia että on onnellinen eikä sivullisille koidu siitä mittavaa vahinkoa.
Muutamat kakkikepposet on aina sallittuja kuitenkin halusivat tai eivät.

Suomessa ollaan muutenkin liian hillittyjä. (ainakin selvinpäin) En aina oikein tunne kuuluvani tähän joukkoon, mutta eipä se mun onnellisuutta ole vähentänyt ja täällä mä olen vieläkin.

No elä muuta sano! Kuka siitä tulee "sakottamaan" jos sattuu huutamaan tai olemaan muuten epäkorrekti kun jos ei tosiaan välitä..? oon ihan vitun kyllästynyt suoraan sanoen kaikenmaailman vaatimuksiin ja ainakin myönnän että ei minusta ole kaikkeen. Esimerkiksi koulu. Pitäisi olla motivoitunut ja sitä ja tätä ja tuota mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Suomessa meidän ihmisten pitäisi olla samasta muotista, juuri kuten sanoit. :/

 

Että mitä enemmän vuosia kuluu niin vähemmän välittää minkälainen on toisten silmissä tai että elääkö elämää niin kun "pitäisi"? Nykyään mulla on ihan sama jos huudan kämppikselle kun ikkuna on täysin auki tai jos joku haukkuu mun poikaystävää tms. Toivottavasti tämä jatkuu näin niin kolmikymppisenä en välitä varmaan enää mistään, nauran vaan korkeintaan

 

No elä muuta sano! Kuka siitä tulee "sakottamaan" jos sattuu huutamaan tai olemaan muuten epäkorrekti kun jos ei tosiaan välitä..? oon ihan vitun kyllästynyt suoraan sanoen kaikenmaailman vaatimuksiin ja ainakin myönnän että ei minusta ole kaikkeen. Esimerkiksi koulu. Pitäisi olla motivoitunut ja sitä ja tätä ja tuota mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Suomessa meidän ihmisten pitäisi olla samasta muotista, juuri kuten sanoit. :/

Milloin noin pääs käymään että kiinnostus lopahti? Etkös sä ollut aika tohkeissas koulusta tuossa joku aika sitten? Mitäs on tapahtunu?

 

En ole yhtään huomannut tuollaista. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän haluaa ottaa muita ihmisiä huomioon ja se oma napa kiinnostaa vähemmän.

 

Milloin noin pääs käymään että kiinnostus lopahti? Etkös sä ollut aika tohkeissas koulusta tuossa joku aika sitten? Mitäs on tapahtunu?

Ei musta vaan ole siihen. En saa enää kursseja läpi ja se tehokkuus on jotenkin opiskelusta jäänyt, mielenkiinto ei pysy yllä tai niin on ollut jo pidempään. Töissä ei tarvitse esittää mtn, mutta omalle lähipiirille kyllä mikä onkin raskainta.. Nyt päätin että sanon suoraan poikaystävälle ettei minusta kandia tule, ota tai jätä. Jos se on ihmisarvon mitta tässä ihanassa sivistysmaassa niin selvä =)

 

No elä muuta sano! Kuka siitä tulee "sakottamaan" jos sattuu huutamaan tai olemaan muuten epäkorrekti kun jos ei tosiaan välitä..? oon ihan vitun kyllästynyt suoraan sanoen kaikenmaailman vaatimuksiin ja ainakin myönnän että ei minusta ole kaikkeen. Esimerkiksi koulu. Pitäisi olla motivoitunut ja sitä ja tätä ja tuota mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Suomessa meidän ihmisten pitäisi olla samasta muotista, juuri kuten sanoit. :/

No nyt kyllä on pakko sanoa, että kuulostaa enemmän yläkouluikäisen teiniangstilta kuin kypsymiseltä ja aikuistumiselta tuo.

 

Btw, ihanaa et Lissu olet täällä taas! Ehkä itsekin alkaa enemmän viihtymään palstalla :kiss:

 

Juu olen huomannut. Ja olen myös sallivampi itselleni, että jos suutahdan miehelle ja naapurin sen kuulee niin mietin, että elämä on.

Siksi ihmettelenkin suuresti jos joku minua vanhempi ei kehtaa tehdä jotain tai ei vaikka kehtaa mennä viemään roskia ilman meikkiä. Mietin, että mitä ihmeen väliä sillä ulkonäöllä on jossain roskakatoksessa?