Oletteko sitä mieltä että lasten kanssa kotona oleva äiti ei saa valittaa väsymystä?

Niin siinäpä kysymys. Eli jos on lapsia tehnyt niin turha valittaa ja verrata sitä "työhön". Mä en ole samaa mieltä.

 

Heh.
Eiköhän se ihminen väsy jos liikaa tekee ja liian vähän nukkuu, oli sitten lapsia tai ei.

 

Saako töissäkäyvä äiti valittaa väsymystään, kun on illat lapsen kanssa kahdestaan? Kuulemma minulla pitäisi olla helppoa, kun saan tyrkätä lapsen päiväksi päiväkotiin muiden huoleksi.

Alkuperäiseen kysymykseen, kyllä saa jos, elämä on tosiaan pelkkää lasten kanssa kotonaoloa. Mutta minusta valittaminen on silloin vturhaa, jos vain valittaa, eikä pyri tekemään mitään asioiden parantumiseksi. Väsyä kuitenkin voi hetkittäin ja sen saa sanoa ääneen.

 

Kyllä saa valittaa väsymystä. Kotona oleminen on joskus rankempaa kuin ns. oikeissa töissä oleminen. Itse aikanaan 3 lapsen kotiäitinä kävin joskus viikonloppuisin töissä huilaamassa ja mies ihmetteli näiden päivien jälkeen, että miten ehdin hoitaa kaikki päivisin kotona ollessa... Hän oli ihan poikki näiden päivien jälkeen ja arvosti minun "kotona olemista" ihan eri tavalla.

 

Miksi ei saisi väsyä?? Eikö vihdoinkin työtä saanut työtön saa valittaa uupumusta työssä?

 

Jokainen saa valittaa, mutta kenenkään valitusta ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella.

 

Heh.
Eiköhän se ihminen väsy jos liikaa tekee ja liian vähän nukkuu, oli sitten lapsia tai ei.

Tässähän se totuus tulikin,peesi Ihan sama ootko kotona vai töissä,mutta jos et saa lepoa riittävästi työmäärääsi nähden,niin väsyhän siinä tulee. Se on ihan biologinen fakta =)

 

Siis tämmöisen jutun kuulin että lasten kanssa on niin helppoo, että kun tulee töistä kotiin niin sitten voi vaan rentoutua lasten kanssa koko illan. Eli että pitää mennä töihin jos kotona ei jaksa, ja sitten tulla töistä kotiin "lepäämään" lasten kanssa.

 

Tässähän se totuus tulikin,peesi Ihan sama ootko kotona vai töissä,mutta jos et saa lepoa riittävästi työmäärääsi nähden,niin väsyhän siinä tulee. Se on ihan biologinen fakta =)

Muuta jos väittämä on että kotona olo on lepoa itsessään?

 

Siis mutta*
Eli kotona tehtävää "työtä" ei lasketa työksi ollenkaan. Se on pelkkää lepoa. Eli mistä sä muka väsyt, mihin sä muka tarviisit lepoa? Ei sulla kotona ole "työmäärää".

 

Muuta jos väittämä on että kotona olo on lepoa itsessään?

Mitä säkin otat nokkiisi jotain noin älytöntä. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos kaikki typerät jutut mitä kuulee. Niin mä teen!

 

Mä olen miehelle useasti konahtanut kun on puhe ollu työ vs. kotona olo et vaihtaisin tän kotona olemisen millon tahansa sen 14h työpäiviin, se kun lyö rekan oven kiinni, se on siinä, mä olen töissä täällä 24/7, ei vapaata.
Mä koen kotona olemisen rankemmaks kuin ykskään työ mitä tehny olen.

 

Siis tämmöisen jutun kuulin että lasten kanssa on niin helppoo, että kun tulee töistä kotiin niin sitten voi vaan rentoutua lasten kanssa koko illan. Eli että pitää mennä töihin jos kotona ei jaksa, ja sitten tulla töistä kotiin "lepäämään" lasten kanssa.

Tuo kai kovin yksilöllistä. Minä ainakin koen, että kodin ulkopuolisissa töissä on useimmiten "helpompaa". Tosin kotona sitten vastaavasti antoisampaa ...
Kumpaakin tarvitsen voidakseni hyvin ja pystyäkseni antamaan kunnon panoksen molemmissa.

 

Ja mun mielestä koton aoleminen ei edes ole kovin rankkaa. Mulla on iso ikäero lapsilla, ja niitä on vain kaksi. Molemmat terveitä ja rauhallisia. Mies osallistuu ihan käsittämättömän paljon sekä kotitöihin että lastenhoitoon, työnsä ohella. Mun on vaan erittäin vaikea kuvitella että joku suuttuisi siitä että kotiäidit joskus valittaa, ja varsinkin kun tällä henkilöllä ei itsellä kai ole lapsia.

 

Outo maailma. Töissä pitkää päivää tekevät lapsettomat uupuvat työtaakkansa alle, ja lapsiperheiden äidit kehuvat, miten menevät töihin "lepäämään" kun kotona on liian rankkaa.

Varmasti on monenlaisia aloja ja työpaikkoja, mutta on myös monenlaisella motivaatiolla varustettuja työntekijöitä. Kotona oleminen lasten kanssa ei todellakaan ole lepäämistä, mutta myöskään työpaikan ei pitäisi olla kenenkään lepoa varten. Se on epäreilua muita työntekijöitä kohtaan.

 

Siis tämmöisen jutun kuulin että lasten kanssa on niin helppoo, että kun tulee töistä kotiin niin sitten voi vaan rentoutua lasten kanssa koko illan. Eli että pitää mennä töihin jos kotona ei jaksa, ja sitten tulla töistä kotiin "lepäämään" lasten kanssa.

Minun kohdallani se on noin. Koen koulupäivät ja harjoittelupäivät aika raskaiksi joskus, ja kotonaolo lasten kanssa tuntuu ihan lomalta esim. viikonloppuisin. Ei minulta kotona vaadita samanlaista tarkkuutta, aivojen käyttöä, skarppina olemista ja aikataulujen noudattamista mitä koulussa ja/tai harjoittelussa.

Mutta en mä näin ajatellut ollessani kotiäiti. Silloin mä olin joka päivä lasten kanssa kotona, ja vaihtelu tunnetusti virkistää...ja silloin esim. kotityöt oli enemmän mun harteilla mitä ne on nyt.

 

Outo maailma. Töissä pitkää päivää tekevät lapsettomat uupuvat työtaakkansa alle, ja lapsiperheiden äidit kehuvat, miten menevät töihin "lepäämään" kun kotona on liian rankkaa.

Varmasti on monenlaisia aloja ja työpaikkoja, mutta on myös monenlaisella motivaatiolla varustettuja työntekijöitä. Kotona oleminen lasten kanssa ei todellakaan ole lepäämistä, mutta myöskään työpaikan ei pitäisi olla kenenkään lepoa varten. Se on epäreilua muita työntekijöitä kohtaan.

Hmm. Omissa työpaikoissani on ollut työntekijöitä jotka kokevat nuo samat työtehtävät niin raskaiksi että päivä on jatkuvaa valittamista. Itse taas olen monesti kokenut pääseväni sinne "lepäämään". Teen siis kyllä samat tehtävät vähintään yhtä hyvin enkä valita, en tiedä onko se sitten väärin muita työkavereita, asukkaita tai työnantajaa kohtaan?

Minsuta se että se työssäkäynti tuntuu levolta taas kertoo lähinnä siitä että ihminen viihtyy työssään. Toki kotonakin viihtyy, mutta omalla tavallaan se työssäkäynti on sitä vaihtelua ja vapaata lapsista ja näiden tarpeista minkä takia helposti tuntuu levolta.

 

Niih. mulla vaan yksi lapsi mutta kotihommia sitten on sen verran että ei tässä persuuksillaan tarvii istuu koko aikaa. Tarkoitan kotihommilla myös muuta kuin siivousta, ruuanlaittoo etc...En viitsi nyt mainostaa tässä mitä muuta.
Mutta pointti oli että kun mies hoiteli kaikkea täällä parin viikon ajan, niin hän sanoi että kyllä on kovaa homaa ja menee mielellään takasin töihin. itse en koe pelkästään lapsen hoitoa työnä tai väsyttävänä vaan ysiysinä menee kivaan ja mukavan piikkiin mutta elämä on muutakin. Se muu tässä rasittaa ja väsyttää välillä. Ja ihminen saakin väsyä. Ja jokainenhan on yksilö. Toinen tykkää että voisi olla kymmenen lapsen kanssa ja se vaan piristää mutta toinen kokee että ei jaksaisi koskaan olla edes yhden lapsen kanssa (ja useimmiten ei hankkikaan, I hope )...ollaan erillaisia ja koetaan eri asiat eri lailla.
Oli vähän kärjistettynä tämä nyt esitetty.
Meni vähän sekavaksi mutta...

 

Outo maailma. Töissä pitkää päivää tekevät lapsettomat uupuvat työtaakkansa alle, ja lapsiperheiden äidit kehuvat, miten menevät töihin "lepäämään" kun kotona on liian rankkaa.

Varmasti on monenlaisia aloja ja työpaikkoja, mutta on myös monenlaisella motivaatiolla varustettuja työntekijöitä. Kotona oleminen lasten kanssa ei todellakaan ole lepäämistä, mutta myöskään työpaikan ei pitäisi olla kenenkään lepoa varten. Se on epäreilua muita työntekijöitä kohtaan.

Mä koen työn levoksi ja miksi? En todellakaan laiskottele siellä, päinvastoin, mutta "levon" siitä tekee se että saan keskittyä siihen täyspainoisesti. Kotona oleminen on yleensä sellaista monen asian välillä tempomista. Ruokaa esim. olisi tehtävä ja samalla ehdittävä kahden taapero kaksosen ja yhden leikki-ikäisen perään katsomaan...Keskittyminen on kokoajan sellaista puolinaista koska "lapsitutka" on kokoajan päällä. Se rasittaa minua. Töissäni saan keskittyä siihen mitä teen eikä minua häiritä kun teen sitä. Se että sanon työn olevan minulle lepoa, pitää paikkansa EIKÄ ole kuitenkaan muilta työntekijöiltä mitenkään pois.

 

Mä itse koen, että kotivanhemmuus on ihanan rentoa ja ainutlaatuinen tilaisuus ottaa rauhallisesti ja nauttia kiireettömyydestä. Mun mielestä työssäolo ja arjen pyörittäminen on todella, todella paljon raskaampaa.

Olen viikon päästä palaamassa työelämään ja olen todella kiitollinen tästä ajasta jonka olen kotiäitinä saanut viettää. Vaikka olen rempannut, myynyt asunnon, muuttanut, raksannut ja hoitanut paria sukulaispoikaa tässä ohessa. Niin ja välillä tehnyt keikkahommaa, pyörittänyt kesäkahvilaa, tehnyt pihaa, maalannut taloa... ohjelmaa on riittänyt, mutta siitä huolimatta tunnen että todellakin olen saanut levätä ja rentoutua.

Viikon päästä mieheni jää lomautettuna kotiin ja olen oikein onnellinen että hänkin saa nauttia koti-isyydestä. Ei tarvi painaa pitkää työpäivää, eikä herätä laittoman aikaisin. Saa puuhastella rauhassa kotiaskareet, touhuta lasten kanssa, samoilla metsissä jne. jne. Mun mielestä mieheni on sen todellakin ansainnut siinä missä minäkin .

 

Ehkä maaseudulla kotona oleminen olisi ihan kivaa, voisi olla pihalla ja käydä metsässä rauhassa muksujen kanssa. Kaupungissa on ihan syvältä... käyt puistossa joissa saat kokoajan vahtia muksujen tekemisiä ja kuunnella jonkun kusipään kertomuksia kuinka ne on hankkinut sitä sun tätä plaah plaah... Onneksi olen illat töissä, kun aamupäivistä selviää joten kuten pääsee ihmisten seuraan edes illaksi.