Oliko lastenhankinta sinulle itsestäänselvyys?

Vai harkitsitko myös sitä toista vaihtoehtoa eli vapaaehtoista lapsettomuutta?

 

Ollut selvä asia jo nuoresta lähtien, että jossain vaiheessa sitä yrittää.

 

Kyllä oli aivan ehdoton asia.

 

Mie oon aina tykännyt lapsista, ja jollain tavalla se oli itsestäänselvyys että edes yritetään. Onneks saatiin nuo kullanmurut, en enää vois kuvitella elämää ilman niitä. Vaikka ne välillä hermoja koetteleekin.

 

Halusin 16-vuotiaasta asti lapsia, mutta sain vasta 36-vuotiaana, en tosin vapaaehtoisesti vasta niin myöhään.

 

Lapsia ei mielestäni hankita eikä tämä yksi ollut mikään itsestäänselvyys. Ehdin jo tottua siihenkin ajatukseen etten äiti ehkä koskaan ole.

 

On. En haluaisi jäädä lapsettomaksi.

 

Ei todellakaan. En voinut kuvitella ikinä tulevani äidiksi. Nyt olen kolminkertainen .

 

On ollut itsestäänselvyys, kyllä lapset ja äitiys ovat olleet se ykköshaave jo nuoresta asti.

 

Lapsesta asti haaveillut omista lapsista.

 

Kyl sitä paljon pohti että onko se niin tärkeä asia vai ei. Yhden lapsen halusin ja kaksi sain

 

On ollut "itsestäänselvää". Äitiys on ollut toinen elämäni kahdesta suuresta unelmasta.

 

parhaillaan harkitsen asiaa. tavallaan ois kiva saada lapsia, mutta en tiedä tahdonko sitä äitiyttä niin paljoa. luulen että lapset ei kyllä sopisi meidän elämään, ja en tahdo saattaa tähän maailmaan lisää ihmisiä vain koska "täytyy" tai että ehkä mahdollisesti kun ollaan vanhoja ois joku jonka ns. täytyis huolehtia. mutta kun sekään ei ois varmaa ja ei lapsen velvollisuus niin. saa nähdä.

ei nyt ihan vastaa kysymykseen, kun lapsia siis ei vielä ole.

 

Oli, en voisi kuvitellakkaan elämääni ilman omia lapsia.

 

vauvakuume tuli ja vei mennessään

 

Ihan itsestään selvyys on ollut pienestä pitäen, että haluan äidiksi. Olisi ollut äärettömän kova paikka jos lapsia en olisi voinut saada. Onneksi ei ole tarvinnut miettiä sitä vaihtoehtoa vaan olen kolmen lapsen äiti ja olen niin onnellinen.

 

Siinä vaiheessa kun tuon miehen tapasin, oli aivan itsestään selvää että lapsia hankitaan <3 Sitä ennen olin valmis jäämään vaikka lapsettomaksi.

 

Ihan teinistä saakka olen omia halunnut. Asian kruunas mies, joka löytyi heti 18v päivien jälkeen

 

Oli itsestäänselvyys, tahaton lapsettomuus olisi ollut maailmanloppu, vapaaehtoista lapsettomuutta en olisi osannut kuvitellakaan...

 

Oli.
Ei pakkomielle, ei elämän tarkoitus, mutta itsestäänselvyys silti.

 

Ehkä silloin nuorempana en harkinnut lasten hankkimista... (alle 16 vuotiaana). Ajatusmaailma järkkyi kuitenkin, kun 16vuotiaana tajusin olevani raskaana. Varsinkin keskenmenon jälkeen minulle oli hyvin selvää, että lapsia haluan. Nyt (19v) kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen ei ole tärpännyt.

 

Siinä vaiheessa kun tuon miehen tapasin, oli aivan itsestään selvää että lapsia hankitaan <3 Sitä ennen olin valmis jäämään vaikka lapsettomaksi.

sama meillä, ennen lasteni isää en lapsia ollut ikinä halunnut ja 'tavoitteena' oli itsekäs lapseton elämä. Esikoinen syntyi kun olin 36 v.

 

Ei ollut. Olin pitkään sitä mieltä, ettei lapsia minulle. Ex oli alkuun samaa mieltä, mutta sitten ystävänsä alkoivat saada lapsia ja vauvakuume iski ensin häneen Sai mut sitten puhuttua ympäri. Saimme kaksi lasta ja erosimme sittemmin. Nyt olen uudessa (vanhassa) suhteessa ja odotamme toista yhteistä lastamme.

 

Selvaa oli, etta lapsia haluan. 2:sta ensimmaista raskaudesta ei tullut mitaan, kohtukuolema seka keskenmeno). Pelkasin jo , etten koskaan onnistu aidiksi tulemisessa.

 

On ollut itsestäänselvyys, kyllä lapset ja äitiys ovat olleet se ykköshaave jo nuoresta asti.

Minun taas on vaikea ymmärtää naisia, jotka jo lapsesta saakka ovat halunneet tulla äideiksi. Mitkäköhän seikat saavat ihmiset ajattelemaan näin eri tavoin?