Oliko synnyttäminen "kivaa"?

...ja miksi??

OLi, ehdottomasti. Sattuihan se aivan tajuttomasti, mutta siinä oli se ihme fiiilis, mitä jäi ikävä Kaikki ponnistusvaiheeseen saakka oli "kivaa"

 

Oli suhteellisen kivaa siihen asti, että piti ruveta ponnistamaan. Siitä eteenpäin oli niin infernaalisen tuskaisa olo, että ei "hip-hurraa"-huudot raikunu.

 

ei ollu, mitenkään päin muistellessa.. se tunne tosin kun lapsi oli ulkona, oli aika kiva. kun tiesi että se on nyt ohi, synnytys meinaan.

 

Kivaa oli sen jälkeen kun lapsi oli turvallisesti sylissä!

 

Ekan synnytys oli "kiva". Selvisin pelkällä ilokaasulla ja oli jotenki helpompi homma kun mitä olin pelänny. Sen jälkeen oli sellanen fiilis, et tänhän vois tehä uudestaanki. =)
Toka synnytys ei ollukkaan kiva. Supparit oli paljo kipeempiä ja ilokaasusta ei ollu apua. Enkä kerenny saada spinaalia, pelkän kohdunkaulanpuudutteen, minkä laittaminen oli tuskaa eikä siitä ollu mitään apua. :x Sen jälkeen tuli fiilis ettei enää ikinä!! :$

 

Oli =) Oli aika mahtava olo, semmonen vahva ja kaikkivoipa. Ei se oikeastaan paljoa sattunut silloin ku sai ja jaksoi keskittyä siihen touhuun. Ponnistusvaihe oli helpotus, aloin avautumisessa jo vähän väsyä; ponnistaminen ei sattunu yhtään, mutta kyllä se aika kovaa työtä oli, hiki tuli ja kunnolla. Ja kun sen lapsen sai sieltä syliin.... :heart:

 

Olihan se!Seitsemättä kertaa menossa,kai se jotain kertoo
Kipeää teki mutta se euforinen tunne lapsen synnyttyä.... :heart:

 

Ei ollut, elämäni kamalin päivä. Lopputulos tosin elämäni paras asia :heart:

 

Lyhyt vastaus ei ollut kivaa, lopputulos korvasi kaiken.

 

Oli kivaa, vaikka kipeetä tekikin
Se jännitys ja kaikki odottelu sekä se kuinka ajantaju lähti ja keskitty vaan niin siihen mitä oli tapahtumassa/tekemässä. Ponnistusvaihe oli helpottava kun ponnistaminen vei kipua pois.
Loppujenlopuks yksi hienoimmista kokemuksista!

 

Oli, ihan ehdottomasti! Joka kerta. :heart:
Siitäkin huolimatta, että koskaan en ole kerennyt puudutteita saamaan. On siinä jotain niin upeeta ja ihanaa. Kivuista huolimatta. =)

 

Joo oli se sillai ihanaa että ehdottomasti tahon synnyttää tämän kolmannenki Hyvät muistot on ja jotenkin sitä miettii haikein mielin aina jälkeen päin....se on niin ihana hetki elämässä vaikka ei niin mukavalta tunnukkaan :heart:

 

Ei todellakaan ollut! Tai no ponnistamiseen asti oli ihan ok. Mutta toisaalta, nyt sitä haluaisi mennä aina vaan uudelleen. Oli se kuitenkin jotenkin ihanaa ja ainutkertaista. :heart:

 

Tavallaan tykkäsin =)
Siinä vaan oli sellanen ihan ihmeellinen fiilis. Vaikka sattui ja yhdessä vaiheessa vähän pelottikin, hämmensi. Hämmästyin myös oman kehoni voimaa ja suorituskykyä sen kaiken keskellä. Kipu ei ollut kivaa, mutta se kipu olikin vain välttämätön sivuseikka koko hommassa

Ehdottomasti haluan kokea synnytyksen vielä uudelleen!

 

Ehdottomasti yksi elämän parhaista kokemuksista, ellei paras. Olen siitä asti fiilistellyt, että koskahan sitä pääsisi uudelleen.

 

eioo

 

Ehdottomasti yksi elämän parhaista kokemuksista, ellei paras. Olen siitä asti fiilistellyt, että koskahan sitä pääsisi uudelleen.

Samaa mie mietin, koskakohan sitö ois kakkosen vuoro päästä alulle, ni pääsis taas hommiin

 

No en mä sitä ihan huvikseni menis tekeen, ei se niin kivaa ollu. mutta ei mitään aivan kamalaakaan. keksisin kyllä parempia tapoja viettää päiväni ellei se nyt sattuis olemaan ainoa keino (synnytys kun synnytys) saada biologisia lapsia.

 

No onhan siinä sitä fiilistä enemmän kuin juuri missään muussa hommassa... Mutta kivaa.. No, se on niin suhteellista =) Hienoa se ainakin on! Synnytys kuin synnytys.

 

Tietyllä tavalla oli =)
Vaikka se sattuikin, mutta jotenkin siinä oli sellanen jännitys että nyt se tapahtuu eikä paluuta ole

Monesti olen miettinyt että haluaisin päästä synnyttämään vaikken raskaana ollutkaan - noh, nyt olen alkumetreillä joten toiv. pääsen sitten ensi heinäkuussa saliin

 

Joo siinä vaiheessa oli kivaa ku vauva oli ulkona

 

oli molemmilla kerroilla vaikka sattuihan se kovaa.
toisen jälkeen haaveilin uudesta synnytyksestä jo varmaan siellä sairaalan osastolla maatessa. ja edelleen menisin milloin vain synnyttään uudelleen, kuopus 7kk joten ihan heti ei vielä pääse...

 

Mun mielestä oli myös kivaa, se jännitys kun kunnon supistukset alkoi, sitten niitten kanssa kärvistely ja odotellen, millon se tulee ulos Kipu oli hirveää, mutta tunnelma miellyttävä

 

olihan se kivaa, 2 kertaa kokeneena, ensimmäinen synnytys varsinkin oli mukava kun kesti noin 9-10 tuntia, kerkesi mukaan supistuksiin ja poika oli pieni, 3310g...

Siskonsa tuli 4.5 tunnissa ja supistuksiin ei meinannut päästä mukaan ja isompi oli, 4030g, mutta se tunne ja se tieto että sen kivun kun kestää niin saa mitä parhaimman palkinnon...haluaisin kokea sen vielä monen monta kertaa, mutta mies ei taida olla suostuvainen, pitää varmaan vaihtaa miestä jotta saa lisää lapsia

 

Ehdottomasti yksi elämän parhaista kokemuksista, ellei paras. Olen siitä asti fiilistellyt, että koskahan sitä pääsisi uudelleen.

Samaa mie mietin, koskakohan sitö ois kakkosen vuoro päästä alulle, ni pääsis taas hommiin

Mä pääsen kesä-/heinäkuussa! :heart: