Olitko naimisiin mennessäsi tosissasi?

  • Viestiketjun aloittaja "anna-kaisa"
  • Ensimmäinen viesti
nnnn
[QUOTE="anna-kaisa";25513945]Tarkoititko todella kun lupasit rakastaa kumppaniasi myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa? Entä jos kumppanisi pettäisi tai käyttäytyisi sinua kohtaan väkivaltaisesti? Rakastaisitko tälläisissa vastoinkäymisissäkin?[/QUOTE]

Olin tosissani. Mutta itseäni rakastastan sen verran että jos puoliso hakkaisi tai pettäisi toistuvasti niin sitten rakastaisin sellaista puolisoa kauempaa. Tuskin etsisin uutta itselleni, sellaiseen mielestäni sitouduin.
 
En minäkään ole mitään luvannut, enkä lupaa. Olen sanonut tahtovani, ja tähän asti tahtonutkin.
Mitään suuria dramaattisia käänteitä ei liitossamme ole toistaikseksi ollut, ei pettämisiä ( ainkaan tiettäkseni) ei väkivaltaa jne.
Enenmmänkin sellaista arjen ja aikapulan alle jäämistä, joka on välillä koetellut tuota tahtoa.
Mutta tahdolla tahtoa, olen taas tahtonut tahtoa.

Väkivalta ja pettäminen, eivät ehkä ihan sammuttaisi rakkautta, tunteet tulisivat järjen jälkijunassa
Mutta tuollaisissa tilanteissa, en taas enää tahtoisi tahtoa.
 
Meidän vihkikaavassa oli sanat "hyvinä ja pahoina päivinä". Siinä yhteydessä ei tietysti tule mieleen, että kukaan ei lupaa, kuin paljon on hyviä päiviä vs. pahoja päiviä. Mutta Saarijärven Paavo on hyvä ohje elämän polulle...

Tosissani olin, kun lupasin tahtoa. Kovasti se tahto on välillä ollut koetuksella, mutta kyllä siitä yli pääsee. Kun vain tahtoo tarpeeksi.
 
Khimaira
Kyllä mä ymmärtäisin sen " myötä- ja vastoinkäymisissä" niin että jos tulee vaikka sairaus, työkyvyttömyyttä, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, tai lievempiä parisuhdeongelmia jotka pystytään selvittämään niin silloin ollaan toisen tukena eikä lähdetä kalppimaan ekasta ongelmasta.
Tuskin kovinkaan moni vihkivalaa vannoo sillä periaatteella että tässä ollaan ja pysytään vaikka mitä tulisi.
 
Olin tosissani ja olen tosissani edelleen :)
18v:nä menin naimisiin ja tänä vuonna tulee 12 aviovuotta täyteen :)
Väkivaltaa en hyväksy enkä pettämistä ja se oli molemmin puolin selvää että lusikat jakoon jos toinen käy toiseen käsiks tahi pettää.
 
Mekin tahdoimme, emme luvanneet. Tahdoin ja tahdon edelleen rakastaa niin myötä- ja vastoinkäymisissä. Me myös tahdoimme/tahdomme kunnioittaa toista, ja siihen lasken kuuluvaksi sen, että toista ei petetä eikä muutenkaan loukata henkisesti eikä fyysisesti.
 
[QUOTE="Mummeli";25517937]Tositarkoituksella avioliittoon menin. Helluntaina 43 vuotta tulee täyteen. Päivääkään en ole joutunut katumaan. Meillä on ollut hyvä yhdessä.[/QUOTE]

:heart: onnea :) Täti vainaa kerkes olemaan miehensä kanssa naimisissa 49vuotta :) teineinä 15v tapasivat ja siitä asti olivat yhdessä kunnes kuolema erotti(niinkuin vihkivalassa sanotaan?)
 
Jep kyllä olin. Mä en koe ettei ihminen saa koskaan erehtyä missään asiassa. Voisin todennäköisesti antaa pettämisen anteeksi, tai ainakin koen nyt niin. Elämä on niin lyhyt etten voi vaatia 100% uskollisuutta kaikessa. Jos mies haluaa kokeilla millaista on ruoho aidan toisella puolella niin salllittakoon se, mut mieluummin en tiedä asiasta. En mä ekasta öyönnistäkään käveleen lähtis heti. Mun mielestä nykyisin luovutetaan liian helpolla ja unohdetaan se et vuosien varrella voi tapahtua ja sattua paljon ja kaikki ei aina mene kuten kuvittelee. Mut kuten sanottu niin tapauskohtaisia asioita, murehditaan sit kun tulee vastaan niitä pahoja vastoin käymisiä.

Miehen kans on todettu et sitten kun toinen meistä nukkuu sohvalla riidan vuoksi niin sit asiat on huonosti. 10 vuotta on oltu yhdessä ja aina samaan sänkyyn menty nukkumaan eli ei ole pahemmin tarttenut riidellä tms.
 
"anna-kaisa"
Onpas tänne tullut paljon vastauksia, kiitos kaikille vastanneille :)

Tosiaan kun en ole koskaan naimissisa ollut niin en myöskään vihkikaavan yksityiskohdista ollut perillä mutta jostain on jäänyt käsitys että naimisiin mennessä luvattaisi rakastaa toista, mutta hyvä että korjasitte tämän harhaluulon!

Itse silti koen ja tunnen että naimisiinmennessä pitäis olla valmis lupautumaan kaikkeen mitä tulevaisuus tuo, enkä siksi usko että voisin mennä naimisiin koska tiedän että on paljon asioita mitä en hyväksyisi tai antaisi anteeksi.

Tietääkö muuten kukaan onko kirkon ja maistraatin vihkimisessä/vihkikaavassa kuinka suuria eroja?
 
"vieras1234"
[QUOTE="anna-kaisa";25518816]Onpas tänne tullut paljon vastauksia, kiitos kaikille vastanneille :)

Tosiaan kun en ole koskaan naimissisa ollut niin en myöskään vihkikaavan yksityiskohdista ollut perillä mutta jostain on jäänyt käsitys että naimisiin mennessä luvattaisi rakastaa toista, mutta hyvä että korjasitte tämän harhaluulon!

Itse silti koen ja tunnen että naimisiinmennessä pitäis olla valmis lupautumaan kaikkeen mitä tulevaisuus tuo, enkä siksi usko että voisin mennä naimisiin koska tiedän että on paljon asioita mitä en hyväksyisi tai antaisi anteeksi.

Tietääkö muuten kukaan onko kirkon ja maistraatin vihkimisessä/vihkikaavassa kuinka suuria eroja?[/QUOTE]

maistraatissa ei puhuta yhtään uskonnolisia asioita ja se kestää huimat 3min koko toimitus.
 
Minä lupasin rakastaa ja kunnioittaa niin myötä- kuin vastamäessä. Niin lupasi mieskin. Hän rikkoi lupauksen joten minä päätin ettei minunkaan tarvitse sitä pitää ja otin eron. Miksi minun olisi pitänyt pitää lupaus kun toinen sen rikkoi, heti seuraavana päivänä?
 
En mä luvannut mitään - vastasin vain "kyllä" kun multa kysyttiin että haluanko solmia avioliiton.

Sillä mielellä mä naimisiin menin, että yhdessä ollaan niin kauan kun se on kivaa edes enimmäkseen. Ei mitään ikuisuuksia, jos homma menee kituuttamiseksi ja siihen että hädintuskin toista sietää.
Ihana vastaus :D

Itse olin kyllä niin tosissani kun vain tosissaan voi olla, hurjan rakastunut ja uskoin täysillä siihen, ettei mitään vaikeuksia tai ongelmia ikinä voisi tullakaan.

Ja kyllä mä edelleen tosissani olen, ehkä hieman realistisemmin kuitenkin. Väkivaltaa tai pettämistä en ole joutunut pohtimaa, joten vaikea sanoa miten sellaisessa tilanteessa toimisin.
 
"Mummeli"
[QUOTE="anna-kaisa";25518816]Onpas tänne tullut paljon vastauksia, kiitos kaikille vastanneille :)

Tosiaan kun en ole koskaan naimissisa ollut niin en myöskään vihkikaavan yksityiskohdista ollut perillä mutta jostain on jäänyt käsitys että naimisiin mennessä luvattaisi rakastaa toista, mutta hyvä että korjasitte tämän harhaluulon!

Itse silti koen ja tunnen että naimisiinmennessä pitäis olla valmis lupautumaan kaikkeen mitä tulevaisuus tuo, enkä siksi usko että voisin mennä naimisiin koska tiedän että on paljon asioita mitä en hyväksyisi tai antaisi anteeksi.

Tietääkö muuten kukaan onko kirkon ja maistraatin vihkimisessä/vihkikaavassa kuinka suuria eroja?[/QUOTE]

On eroa. Yleensä notaari ei tunteile, hoitaa koruttomasti asiansa ja piste. Pappi puolestaan VOI tehdä vihkitilaisuudesta sanomattoman mieliinpainuvan, niin ihanan, että kutsuimme hänet itse hääjuhlaankin. Lämmöllä muistamme Ilmo Launista.
 
Tosissaan oltiin molemmat, ei kai sitä muuten naimisiin olisi mentykään.. Me tosin luvattiin käsittääkseni olla toisillemme uskollisia ja pitää toisesta huolta. Se sulkee pettämisen ja väkivallan pois.. Molemmille on aika selvää, että jos toinen törppöilisi ja satuttaisi toista henkisesti tai fyysisesti, niin kaikki yhteinen häviäisi..
 

Yhteistyössä