Ollaanko Suomessa auringon suhteen ylivarovaisia?

Tuli mieleen, kun tälläkin palstalla on nyt näitä auringonsuojausvinkkejä ja -vaahtoamisia, että ollaanko täällä ylivarovaisia asian suhteen, kun ei muiden maiden lapsia suojata samalla tavalla.

Ollaan paljonkin matkusteltu ja esim. hattua ei pahemmin muiden maiden lapsilla näy uimarannoilla tai muuallakaan ja pitkähihaisia ei senkään vertaa, jos on lämmin päivä. Joku tähän sanoisi, että ne lapset onkin sitten ihan palaneita, niin eipä niitäkään ole juurikaan näkynyt, ne on aika harvassa.

Meillä on kyllä lippikset tai vastaavat päässä kesällä, mutta en minä kohtausta saa, jos lapsi joskus juoksenteleekin ilman hattua. Lämpimänä päivänä kuljetaan lyhythihaisissa ja Suomessa ne juurikaan aurinkorasvaa käytä, vain silloin jos ollaan tietoisesti koko päivä ulkona, mutta normipäivänä ei käytetä.

Etelänlomilla ollaan laitettu aamulla lapsille aurinkorasvaa, mutta ei sitä päivänmittaan ole lisäilty, tosin noi lapset eivät ole vielä oikein vedessä lotrailleet pitkin päivää.

 

Itse käytän hellepäivinä aurinkorasvaa niin itsellä kuin taaperollakin. Mitään pitkähihaisia en todellakaan kuumalla ilmalla lapselle pue, itsellekin olisi tuskallista olla sellaisessa huhhuh.. Uv vaatteet taas on kalliita.

Hattua käytetään ulkoillessa kyllä. En seuraa mitenkään neuroottisesti onko se hattu päässä jatkuvasti, mutta hyvin se pysyy seuraamattakin ja lapsi itsekin tykkää hattua käyttää mitä pidempiä aikoja ulkona vietetään suorassa paisteessa, sitä tärkeämpää se suojautuminen on, palaminen tapahtuu ihan vaivihkaa jos ei mitään suojausta käytä.. Juominen on kuitenkin se mistä monesti itse huolehdin kaikkein eniten helteellä.

Suomessa monella on vaaleampi iho kuin keski- tai eteläeuroopassa ja moni palaa herkemmin juuri siksi. Kaikilla ei näin ole, mutta he sitten monesti tiedostavat sen siinä pukeutumisessa ja suojaamisessa itsekin. On niitä vaaleita muuallakin kyllä (esim briteissä).

 

Suomalainen ihotyyppi sattuu olevan sellainen joka palaa hiukka herkemmin kuin esim. keski-eurooppalainen. Ruottalaisetkin tuntuu ennemmin ruskettuvan kuin palavan. Meillä on niin pitkä auringoton aikakin, et iho joutuu totutteleen joka kesä uudelleen aurinkoon muodostamalla pigmenttiä. Joku saksalainen muksu on jo kesäkuussa ihan ruskea = ei pala, kun suomalaisen muksun vitivalkea iho saa tyyliin ensimmäiset uv:t siellä välimeren rannalla.

 

Eri ihotyypit kestävät aurinkoa eri tavoin. Yleensä lämpimissä maissa asuvilla paremmin kuin pohjoisen pallonpuoliskon asukkailla. Poikkeuksena Australia, jossa valtaosa väestöstä on brittiläistä alkuperää. Ja Australiassahan on tehty tutkimuksiakin, joiden mukaan ihosyöpiä esiintyy yhä enemmän ja yhä nuoremmilla.

Voi olla, että suomalaiset ovat turhankin varovaisia asiassa. Ilmakehässä on kuitenkin tapahtunut muutoksia vuosikymmenten aikana ja vielä ei ole olemassa riittävästi tutkimuksia, miten meidän ihotyyppimme näihin muutoksiin suhtautuu. Joten kun emme tiedä, ajattelemme, että ei vara venettä kaada.

 

Ollaan, mutta tosiasiahan on se että toiset kestää aurinkoa paremmin kuin toiset eli sallittanee hysteria nämä pari päivää mitä arska porottaa.

 

Ystäväni kuoli luomesta levinneeseen melanoomaan 30-vuotiaana kolmisen vuotta sitten.
Lähiomaiseni sai melanooma-diagnoosin joulukuussa 2012 30-vuotiaana. Melanooma oli luomessa. Kainaloiden vartijaimusolmukkeet poistettiin ja melanooman ympäriltä ihoa leikattiin kolmenkymmenen sentin mittaisena nauhana. Onneksi syöpä ei ollut levinnyt. Seuraavat kaksi vuotta kontrolloidaan puolen vuoden välein.
Tädiltäni poistettiin kasvoista basaliooma kaksi vuotta sitten. Korjausleikkauksessa siirrettiin ihoa toisaalta.

Kaikkien näiden yhteinen aiheuttaja on aurinko. Iholla on muisti. Jokainen tekee, niin
kuin haluaa. Minä suojaudun auringolta. Olen nyt nähnyt nuoren aikuisen kuolevan ihosyöpään, saan seurata sivusta kahta ihosyövästä selvinnyttä ja en koe keväisin alkavaa aurinkovouhotusta liioiteltuna. Ihosyöpä on eniten lisääntyvä syöpä.

 

Minä palan aina kun olen yli tunnin auringossa.

 

Ota ap huomioon meidän suomalaisten ihon kalpeus.

 

Mielestäni suomalaiset ovat vähän turhan varovaisia lasten suhteen. Jos lapsen aurinkoaltistuksen aloittaa aikaisin keväällä ja se lisääntyy itsestään pikkuhiljaa, niin aurinkorasvoja ei juuri tarvita. Hattuahan olisi hyvä käyttää aina.
Toki jos lapsella on jotenkin erityisen herkkä iho palamiselle,niin rasvaaminen on tarpeen.

 

Mä muista tiedä mutta itse suojelen erittäin valkoista ihoani. En halua siihen väriä. Pisämät riittää ei muuta.

 

Mä palan etelän auringossa ilman rasvoja 15 minuutissa. Samoin käy vaaleimmalle lapselleni. Esikoinen ei pala helposti vaan ruskettuu. Kuopus on outo yhdistelmä, hänellä on punatukkaisten pigmenttiä, esim. tukka ollut pienenä vähän punertava, ja pisamia. Silti hän ei pala niin herkästi kuin keskimmäinen.

Keskimmäinen on kuten minä, hän ei myöskään juurikaan rusketu. Tai kyllähän me molemmat saadaan väriä ihoomme, mutta sitä ei juuri tajua kun vierellä on esikoinen tai mun mies, jotka on ihan eri värisiä kuin me.

Meillä on ihan itsestään selvää, että rasvataan ja rasvaa lisätään. Suomessa sitä käytetään jos ulkoillaan paljon, muutoin ei. Mutta esim. rannalla aina myös Suomessa. Lippiksiä käytetään. Mulle se ei oikein sovi, mutta jotain on tosi aurinkoisessa on pakko käyttää. Mulla on kerran palanut päänahka jakauksen kohdalta, ja se oli tosi kelju, kun sitä ei pystynyt edes oikein rasvaamaan.

 

Eikö se ole kuitenkin niin että ei se pelkkä palaminen ole vaarallista? Kun sekin että ruskettuu koko kesän ihan pavuksi ilman mitään suojaa, iho saa liikaa sitä huonoa uv-säteilyä joka taas lisää todella paljon ihosyövän riskiä ja ihon vanhenemista ennenaikaisesti.

Auringostahan saa paljon hyvääkin mutta nykyään kun otsonikerros on paljon ohuempi niin eikö se ole aikamoista riskin ottoa olla ilman mitään suojaa vaikka ei niin helposti palaisi. Varsinkin kun jo vuosia ollaan saatu tietoa ihosyövistä jne.

Kun kyllähän se iho ottaa vastaan ne haitalliset säteet vaikka ei palaisikaan ja iho "muistaa" kaiken. Vaikka lapsen ihossa ei nyt ole mitään niin aikuisena se joka kesäinen auringon saaminen ilman suojaa alkaa näkyä, varsinkin näillä uv-säteillä mitä on nykyään.

 

Kyllä joillakin se rasvaaminen ja suojaaminen on varmasti tarpeen, mutta suurimmalta osin se on kyllä aikamoista ylireagoimista se pelleilly aurinkorasvojen ja hattujen kanssa.
Meillä käytetään aurinkorasvaa ja suojaudutaan vaan etelänmatkoilla, enkä ole kyllä kertaakaan Suomessa palanut eikä ole kukaan muukaan perheestä.

 

Auringon valo on säteilyä. En halua lapsilleni syöpää. Jokainen hatuton ihminen saa oloni tukalaksi, koska ns.auringonpistoskaan ei mukava ole.

 

Auringon valo on säteilyä. En halua lapsilleni syöpää. Jokainen hatuton ihminen saa oloni tukalaksi, koska ns.auringonpistoskaan ei mukava ole.

Lämpökin on säteilyä, infrapunasäteilyä. Miten sitä uskaltaa enää saunaankaan mennä :,(

No ei, oli sulla ihan pointtikin

 

En osaa sanoa, että onko suomalaiset liian hysteerisiä vai muut liian välinpitämättömiä, mutta saman olen huomannut, kuin AP. Esimerkiksi Yhdysvalloissa aika harvalla lapsella pidettiin hattua päässä ja heistä kuitenkin osa on ihan yhtä vaaleita kuin suomalaiset. Myös ihan pikkuvauvoja näki paljon ilman hattua.

Itse en kyllä koskaan käytä hattua. En Suomessa enkä ulkomailla. En vaan ole tottunut käyttämään niitä ja sama juttu esim. aurinkolasien kanssa.

 

Minun entinen naisystäväni palvoi aina heti keväällä ja koko kesän aurinkoa niin paljon kuin pystyi ilman mitään aurinkosuojia, kuoli ihosyöpään 34-vuotiaana 2006.

 

Mun äitini ei ota aurinkoa lainkaan. Palelee myös kesäisin, eli käyttää yleensä pitkiä housuja. Silti hänellä on ollut ihosyöpä, joka kuitenkin on hoidettu.

Eli mikään leikin asia tämä ei ole. Lääkärien mukaan äitini olisi pitänyt palaa useita kertoja auringossa, hän itse ei muista sellaista tapahtuneen.

 

me ei koskaan käytetä mitään aurinkorasvoja, ei lapset, eikä aikuiset. kukaan ei ole koskaan palanut. osataan kyllä mennä varjoon, jos näyttää siltä, että on palamisvaara

 

Ei todellakaan olla liian varovaisia. Ihmetyttää todella se kun rannalla maataan vaan lisää, vaikka iho on jo aivan kirkkaan punainen. Ja näitä näkee paljon.

 

Joskus lapsena olen polttanut itseni pahasti ja se on ihan helvetin kivuliasta. Omien lasteni ei tarvitse kokea samaa.

 

Ei olla ylivarovaisia ei! Ota ap huomioon, että esim. etelässä ihmiset viettää siestaa keskipäivällä ja pitävät lapsetkin sisätiloissa päivän kuumimpaan aikaan!

Toistaalta minuu hirvittää yletön läträäminen aurinkovoiteidenkin kanssa. Pari päivää sitten joku åalstalla vaahtosi dödön käytöstä. Luulisi aurinkovoiteen kemikaalien niidenkin altistavan jollekin. Sitä vaan on vaikeampi todeta.

 

mielestäni uv säteily on voimakkaampaa kuin omassa lapsuudessa. Suojaan poikani vaatteilla ja niskasuoja uv lippiksellä . Pojan rytmi on aikainen eli siestaa vietämme puoli 12-16...tosin uv-indeksit on muistaakseni voimakkaita vielä klo 18 saakka eli mahd silloin ja aina veden ääressä aurinkorasvailen.

 

Mun äitini ei ota aurinkoa lainkaan. Palelee myös kesäisin, eli käyttää yleensä pitkiä housuja. Silti hänellä on ollut ihosyöpä, joka kuitenkin on hoidettu.

Eli mikään leikin asia tämä ei ole. Lääkärien mukaan äitini olisi pitänyt palaa useita kertoja auringossa, hän itse ei muista sellaista tapahtuneen.

En minäkään ole koskaan palanut ja silti sairastuin 27-vuotiaana melanoomaan. Lapsena olin kesäisin aina hurjan ruskea. Silloin ei kai kunnollisia aurinkovoiteita ollutkaan, 60- ja 70-luvulla. Ihoni ruskettuu helposti eikä pala. Lääkäri kyllä sanoikin mulle, että ei melanooman syntymiseen aina palamista tarvita.

 

En minäkään ole koskaan palanut ja silti sairastuin 27-vuotiaana melanoomaan. Lapsena olin kesäisin aina hurjan ruskea. Silloin ei kai kunnollisia aurinkovoiteita ollutkaan, 60- ja 70-luvulla. Ihoni ruskettuu helposti eikä pala. Lääkäri kyllä sanoikin mulle, että ei melanooman syntymiseen aina palamista tarvita.

Mun äitini on syntynyt 40-luvulla, jolloin todellakaan ei mitään rasvoja ollut. Mutta hän on vaaleaihoinen kutenkin, ja ihan samalla lailla kuin minä, ei rusketu. Hän ei ole mikään auringon palvoja, mutta on kyllä tehnyt ulkona todella paljon töitä. Omituista on se, että ihosyöpä oli hänellä molemmissa säärissä, ja äitini käyttää todella paljon pitkiä housuja kesäisin, koska kuten sanoin hän palelee helposti.

Aurinkoaltistusta on siis äidilläni ollut huomattavasti tavallisia tallaajia vähemmän. Äitini ei myöskään osaa uida, joten rannoilla hän on oleillut todella vähän. Meidän lasten kanssa muutaman kerran kesässä.