Oma aika-> huono omatunto

Olen lapsen kanssa kotona hoitovapaalla, mies tekee ympäripyöreitä päiviä omasta halustaan, ei pakosta. Silti joka kerta kun minulle hetki omaa aikaa en osaa nauttia siitä vaan koen huonoa omaatuntoa, varsinkin jos se oma aika kustantaa jotain, koska en niitä rahoja tienaa. Suihkussakin käyn pikapikaa, vaikka miehelle se olisi ihan ok vaikka olisin siellä tunnin. Mutta omatuntoni ei anna periksi, lapsen hoito kun on mun ainoa duuni, josta tunnen itseni hyödylliseksi, eikä laiskaksi paskaksi joka istuu kotona kaiket päivät kun muut käy töissä... Miehelle on siis ok että olen kotona ja on ollut oma päätökseni olla kotona ensimmäiset 3vuotta lapsen kanssa.

 

Eli vika on sun korvien välissä, miestä ei ainakaan tällä kertaa voi syyttää .

 

Tuttu tunne... Mulla taustalla saattaa olla kotikasvatus. Siellä ajatusmaailma oli "vain työtätekemällä olet arvokas" (noin kärjistetysti). Vaikka oma äitinikin oli kotona siihen asti, että täytin kolme. Nyt sitten olen puun ja kuoren välissä, kun haluaisin pitää lapsen kotona kolmevuotiaaksi ja toisaalta ahdistaa elää miehen rahoilla. Vaikka tämäkin on ihan yhteinen sopimus eikä meillä ole edes hirveän tiukkaa rahoista.

 

Kyllä sun pitää sallia lapselle ja isälle kahdenkeskistä aikaa että saavat kehittää omaa suhdettaan. Lähe vaan pois jaloista pyörimästä.

 

[QUOTE="Vieras";27448693]Kyllä sun pitää sallia lapselle ja isälle kahdenkeskistä aikaa että saavat kehittää omaa suhdettaan. Lähe vaan pois jaloista pyörimästä.[/QUOTE]

Olet aivan oikeastaan, tota en ole edes tullut ajatelleeksi! Kiitos, ehkä mä nyt voin ottaa suihkuun rauhassa.

 

[QUOTE="Vieras";27448693]Kyllä sun pitää sallia lapselle ja isälle kahdenkeskistä aikaa että saavat kehittää omaa suhdettaan. Lähe vaan pois jaloista pyörimästä.[/QUOTE]

Juu, totta kai, olet ihan oikeassa... Mutta sitten tällaista kroonisesti huonosta omastatunnosta kärsivä alkaa miettimään, että pitkän päivän töissä tehnyt mies "joutuu" vielä illallakin/viikonloppuna huolehtimaan lapsesta kun äiti on lenkillä/kaupoilla/kaverilla kahvilla/mitä tahansa...

Ja kyllä, tällainen ajattelu on aivan täysin älytöntä!

 

Nykyajan naisen on vaikea liittoutua miehen kanssa. Pitää olla omat rahat ja työt. Jos sinä huolehdit miehesi siittämistä lapsista, kai hän voi huolehtia taloudellisesti sinusta ja lapsista. Ei se ole ikuinen ratkaisu. Lojaalisuutta puolin ja toisin.

 

[QUOTE="Sofia";27448816]Nykyajan naisen on vaikea liittoutua miehen kanssa. Pitää olla omat rahat ja työt. Jos sinä huolehdit miehesi siittämistä lapsista, kai hän voi huolehtia taloudellisesti sinusta ja lapsista. Ei se ole ikuinen ratkaisu. Lojaalisuutta puolin ja toisin.[/QUOTE]

Ongelma onkin Mun omassa päässäni, mies ei ole koskaan valittanut ja kannustaa ottamaan omaa aikaa jne, mutta en vaan osaa. Tunnen itseni ihan turhaksi vaikka tiedän ettei asia ole näin.

 

Luterilainen kotikasvatus, siinä vika.