Onko Facebook vaarallisempi tytoille vai pojille?

Sanotaanko etta kohderyhmana olisi tuo 13-16 vuotiaitten joukko.

Itsellani on 13v poika jolla on fb, ja 11v tytar jolla ei ole. Ja olen tassa seurannut pojan poikapuolisten ystavien fb paivityksia, valokuvia, kyselyja sun muita ja pojan tyttopuolisten ystavien fb paivityksia, valokuvia, etc etc ja niissa on kylla eroa kuin yolla ja paivalla.

Kotona olemme kylla keskustelleet fb'sta ja siita mita siella on, mita sinne kandee laittaa, ja mita ei...

Se mika on minua pistanyt silmaan on se, etta tytot laittavat jatkuvalla syotolla valokuvia itsestaan ja kyselevat etta olenko kaunis, olenko kiva, olenko lihava/laiha/tyhma/cool/tavis,,, jne jne jne

Samoin kaikki tyttojen laittamat kyselyt ovat tata samaa itsensa peilaamista muitten silmien kautta. Mina-kuva on kehittymassa kovaa vauhtia, ja etsitaan sita omaa paikkaa yhteisossa. Mutta on minusta aika kauheaa etta se mina-kuvan perusta on fb-kommenttien sanelema, ainakin jossain maarin. Vaarallista touhua minun mielesta - joku heittaa sinne lappana etta joo olet ruma/tyhma/laski ja olen varma etta tammoinen kommentti satuttaa kovasti sita vasta kehittyvaa mina-kuvaa. Vaikka se olisikin vaan vitsi..

Katselin kauhulla kun 13v-tytto oli laittanut itsestaan poseerauskuvia bikineissa ja kyseli sitten ihmisten mielipiteita. Ja kommenttia tuli juuri laidasta laitaa.. Samalla ihmettelin etta mita mielta tyton vanhemmat tasta.

Ajatuksia?

 

On se. Tee fb-ilmoitus.

 

On se. Tee fb-ilmoitus.

Mista syysta?

 

Maailma on vaarallisempi paikka pojille. Tytöt herutttaa ja houkuttelee viattomia poikia luokseen, pamahtavat paksuiksi ja tekevät pojista elarivankeja.

 

mun mielestä fb ei muutenkaan ole 13 vuotiaiden lasten paikka

 

Mä olen nähnyt vain kehuja omien lasten ja heidän kavereiden fb:issa =)

Ja sitä paitsi: Facebookin ulkopuolelle jättäytyminen epäilyttää: Normaali vai ei? | Digiuutiset | Iltalehti.fi

 

Mista syysta?

Miksi teille aina pitää selittää sarkasmi? No, selitän silti: FB on aivan hevonhumppa, teinit löytävät kyllä netistä paikkansa - tavalla tai toisella.

 

Jatkovastaus muillekin ällistelijöille: jos kuvittelette voivanne rajoittaa lapsenne puuhasteluja netissä, kieltäkää netin käyttö. Tosin siitä ei ole juurikaan hyötyä. Kaverilta, koulussa tai kirjastossa pääsee nettiin.

Ainoa keino suojata lapsi netin pahuudelta on sulkea lapsi kellariin.

 

dah- tunnistamattoman sarkasmin uhallakin sanon etta kaikessa kulkee kultainen keskitie - vaihtoehdot eivat ole 'internet/ei internet' vaan sen siella olevan tavaran tulkitseminen. Kellarin ollessa melko mahdoton vaihtoehto, eiko se parempi vaihtoehto olisi keskustelun kaynti siita kuinka siella netissa 'kayttaydytaan' ja kuinka sielta saatavaa tietoa/vastakaikua kasitellaan, ja sen 'totuudellisuus'.

 

Minulla ei ole poikia, eivätkä tyttäreni ainakaan vielä ole facebookissa.( Tosin kohta 12v on hyvin katkera siitäm etten ole lupaa vielä antanut) poikien fb elämästä en tiedä, mutta se elämä jota olen tytön irl kaverwittwn sivuilta joskus satunnaisesti nähnyt ei kyllä yhtään anna sellaista kuvaa, että haluaisin oman tyttäreni sille maailmalle altistaa.
Toki sellainen nuoren epävarmuus ja tietynlainen omanapaisuus on osa kipeää kasvua ja tärkeälkin kasvuvihae, mutta jotenkin vähän hirvittää millaisia asioita netti voikaan kasvukipuilevassa vahvistaa..

 

dah- tunnistamattoman sarkasmin uhallakin sanon etta kaikessa kulkee kultainen keskitie - vaihtoehdot eivat ole 'internet/ei internet' vaan sen siella olevan tavaran tulkitseminen. Kellarin ollessa melko mahdoton vaihtoehto, eiko se parempi vaihtoehto olisi keskustelun kaynti siita kuinka siella netissa 'kayttaydytaan' ja kuinka sielta saatavaa tietoa/vastakaikua kasitellaan, ja sen 'totuudellisuus'.

Sanomani tiivistettynä: niin paljon kuin sitä haluaisikin lastaan suojella, ei niitä keinoja oikein ole tänä päivänä.

 

Minusta on tärkeintä opettaa lapsille netin käyttöä. Lapsia ei voi pitää pois netistä, joten on tärkeää, että lapset tietävät mitä siellä saa tehdä, mitä ei ja millaisia mahdollisia vaaroja siellä on. Lapsille pitää opettaa myös kriittistä ajattelua, että he oppivat itse arvioimaan vaikkapa juuri näitä FB-kommentteja tai muuta vastaantulevaa eivätkä usko kaikkea sinisilmäisesti.

 

Jatkovastaus muillekin ällistelijöille: jos kuvittelette voivanne rajoittaa lapsenne puuhasteluja netissä, kieltäkää netin käyttö. Tosin siitä ei ole juurikaan hyötyä. Kaverilta, koulussa tai kirjastossa pääsee nettiin.

Ainoa keino suojata lapsi netin pahuudelta on sulkea lapsi kellariin.

Höpsistä ainoa keino suojata lasta netissä on pitää lapseen hyvä ja avoin keskustelusuhde, sekä valistaa avoimuuden vaaroista sosiaalisessa mediassa.

 

Välihuomautus, en ole humalassa, vaikka teen kirjoitusvirheitä.
Pitäisi ehkä joskus esikatsella, ennenkuin lähettää.....

 

Minulla ei ole poikia, eivätkä tyttäreni ainakaan vielä ole facebookissa.( Tosin kohta 12v on hyvin katkera siitäm etten ole lupaa vielä antanut) poikien fb elämästä en tiedä, mutta se elämä jota olen tytön irl kaverwittwn sivuilta joskus satunnaisesti nähnyt ei kyllä yhtään anna sellaista kuvaa, että haluaisin oman tyttäreni sille maailmalle altistaa.
Toki sellainen nuoren epävarmuus ja tietynlainen omanapaisuus on osa kipeää kasvua ja tärkeälkin kasvuvihae, mutta jotenkin vähän hirvittää millaisia asioita netti voikaan kasvukipuilevassa vahvistaa..

Tata juuri ajoin takaa aloituksessa - esim. se bikini kuvan oli tytto otsikoinut "kamala maha" eika siina kuvassa tietysti mitaan mahaa ollut. Kommentit olivat sitten laidasta laitaan - ei mahaa - olet kaunis - kauhea maha - panisin - etc etc. Ja miten todesta niita kommentteja sitten otetaan - riippuu ihan ihmisesta - mutta hatara se on tuon ikaisen omakuva. Tama on minusta niin uusi tapa hakea sita vahvistusta itselleen, seka saada todella negatiivista palautetta verrattuna aikaan ennen sosiaalista mediaa. Eipa moni mene kasvotusten kyselemaan sadoilta ihmisilta etta hei olenko kaunis/lihava/kiva/ilkea/ etc etc. Mina olen kaynyt naita keskusteluja omieni kanssa - esimerkkeja nayttaen siita mika on 'hyvaksyttavaa' nettikayttaytymista ja mika ei - sormet ristissa toivon etta edes jotain on mennyt perille.

 

Meillä on kanssa keskuteltu netiketistä ( tai nettietiketistä) ja olen pyrkinyt kasvattamaan lapsia siten, että he eivät olisi niin riippuvaisia toisten palautteesta, etteivät he rakentaisi minäkuvaansa muilta saamansa palautteen varaan. Mutta en kai voi sellaista täysin estääkään..