Onko kaikkien 5-6 vuotiaiden elämä toisinaan näin hirveän vaikeaa?

Tuntuu että joka asiasta saa aikaan nitinän ja keksii jotain vastaan väitettävää.
Milloin xylitol-pastilli purkki on väärässä paikassa, millon äiti toi väärän väriset sukat aamuksi valmiiksi. Milloin täytyisi olla juustoa leivän päälle, milloin sitä ei missään tapauksessa olisi saanut laittaa. Toisinaan juusto on jopa väärän laatuista

Huh!

Ja tyttö kyseessä

 

Kauheen tutulta kuulostaa. Meillä 6v. tyttö...

Sillä on nyt varmaan reilu puoli vuotta ollu just noin vaikeeta.
Ja ihan kaikki on pikkusiskojen vika.
Ja kun siivota pitäisi, niin hän ei vaan jaksa, mutta jos jotain kivaa on tiedossa, niin jaksaakin ihan kummasti...

Kai se siitä ohi menee.

 

Kauheen tutulta kuulostaa. Meillä 6v. tyttö...

Sillä on nyt varmaan reilu puoli vuotta ollu just noin vaikeeta.
Ja ihan kaikki on pikkusiskojen vika.
Ja kun siivota pitäisi, niin hän ei vaan jaksa, mutta jos jotain kivaa on tiedossa, niin jaksaakin ihan kummasti...

Kai se siitä ohi menee.

Joo, meilläkin usein siivoushetkellä on "käsistä voimat loppu"
Hyvin on voimaa kiipeillä lumikasoissa ja puissa kuitenkin

Joskus melkein itseäni hymyilyttää tuo jatkuva narina mutta ei se aina jaksa hymyilyttääkään. Välillä oikeasti ärsyttää kun ei ole hyvää sanottavaa mistään.
"mitä ruokaa?"
"Makaronilaatikkoa"
"EIIIIII, mä en haluuuuuuu sitä"

 

Meillä ainakin on kaikki vaikeeta :wave: tyttö 5v...
kuulostaa niin tututulta!!!!

 

Meillä ihan samanlaista. ja kaiken lisäksi lyö aina kun sopiva tilaisuus. Lyö siis pienempiä sisaruksia. Ja Eskarin aloitettua osaa myös hienosti valehdella. Välillä tuntuu etten tahdo jaksaa tuota lasta. =(

 

Meillä ihan samanlaista. ja kaiken lisäksi lyö aina kun sopiva tilaisuus. Lyö siis pienempiä sisaruksia. Ja Eskarin aloitettua osaa myös hienosti valehdella. Välillä tuntuu etten tahdo jaksaa tuota lasta. =(

Meillä on muuten kanssa tässä viime aikoina muodostunut pienimuotoiseksi ongelmaksi tuo jatkuva mätkiminen.

Kaiken muun jaksan vielä ihan ok, mutta se että sisko vaan sanoo jotain, mikä häntä ärsyttää (ja se voi siis olla ihan vaan jotain, että 3v. tulee vaikka kertomaan,e ttä meillä on iltapalaksi pannaria, mutta isompaa vaan sill hetkellä ärsyttää se), niin samanatien pitää läpsäistä, nipistää tai puristaa käsivarresta tms.

Sitä on nyt tavalla ja toisella ja kolmannella koitettu kitkeä...

 

Meillä esikoinen täyttää nyt toukokuussa 6-v. ja on poika ja kaikki on vaikeeta..siis ihan kaikki välillä.Joka asiaan on vastaus ei,en halua,en tuu ja esim.ruokauppaan ei suostu mukaan tulemaan kuin hirveen tappelun jälkeen.Pikkuveljen kiusaaminen ja härnääminen tuntuu olevan lempipuuhaa nyt..väliin äiti on tyhmä ja ovet paukkuu, |O Kai tää joskus helpottaa..

 

ihanaa huomata että on muitakin joilla samanlaista
ehkä tämä helpottaa joskus, viimeistää kun nämä muuttaa pois kotoonta

 

Meillä tytöllä alkoi tähän mennessä vaikein kausi kun täytti 5..Ja se tuntuu jatkuvan edelleen vaikka täytti jo 6. :headwall:

Välillä mikään ei ole hyvin ja kodin sääntöjä saa kerrata ahkerasti.Ja se tappalun määrä 4v pikkuveljen kanssa.. :headwall: :headwall:

 

:wave: Täältä löytyy samanlainen 5-vuotias.. Ja uhmaikäiset 3- ja 2-vuotiaat

 

:wave: Täältä löytyy samanlainen 5-vuotias.. Ja uhmaikäiset 3- ja 2-vuotiaat

Teillähän on lähes täysin sama setti, kuin meillä.
Paitsi, että banhin ehti tosiaan täyttää jo 6, mutta se nyt ei kyllä asiana näytä muuttavan mitään...

 

Meillä ei vielä tuota läpsimistä ole onneksi ilmennyt mutta muuten tuntuu välillä olevan liiankin vaikeaa tuo oleminen.
Helposti myös koettaa saada kaiken valmiina nenän eteen. Lahkeet kengän päälle, ei viitsisi kääntää oikein päin esim. housuja jos sattuu jäämään nurinpäin jne.
Eli se "minä itse" vaihe on kivasti ohitettu

Kovasti saa sanoa ja kannustaa tekemään asioita itse. Kun aloittaa syksyllä esikoulun ja olisi hyvä osata tehdäkin noita juttuja.
Nyt juuri suuri kiukku siitä että xylitol-pastillit on kuljettanu omaan huoneeseensa ja isänsä kanssa neuvottelee siitä että pitääkö ne tuoda keittiöön takaisin vai saako ne jäädä sinne lastenhuoneeseen. Kamala kiukkuhuuto menossa. :/

 

Samanlaista inttämistä täälläkin. Joka he...tin asiasta ihan älytön vääntö. Esim. nukkumaan meno on aina "joo, mä meen kohta...." ja toistuu ja toistuu.... Sama asia minne tahansa ollaan lähdössä. Syksyllä menee eskariin, joten josko sitten rauhoittuis ,-D

 

Meillä ei vielä tuota läpsimistä ole onneksi ilmennyt mutta muuten tuntuu välillä olevan liiankin vaikeaa tuo oleminen.
Helposti myös koettaa saada kaiken valmiina nenän eteen. Lahkeet kengän päälle, ei viitsisi kääntää oikein päin esim. housuja jos sattuu jäämään nurinpäin jne.
Eli se "minä itse" vaihe on kivasti ohitettu

Kovasti saa sanoa ja kannustaa tekemään asioita itse. Kun aloittaa syksyllä esikoulun ja olisi hyvä osata tehdäkin noita juttuja.
Nyt juuri suuri kiukku siitä että xylitol-pastillit on kuljettanu omaan huoneeseensa ja isänsä kanssa neuvottelee siitä että pitääkö ne tuoda keittiöön takaisin vai saako ne jäädä sinne lastenhuoneeseen. Kamala kiukkuhuuto menossa. :/

Niin tuttua.
Me väännettiin pyykeistä eilen.
Yritin selittää nätisti ja vähemmnä nätisti, että ne vaatteet ei varmaan tule pestyä, jos ne riisuu kamalalle kaheksikolle keskelle oman huoneen lattiaa.
Ensin tietysti vielä neuvoteltiin, että kuin hyvin mulla menee läpi, että syy on ihan varmasti toisen pikkusiskoista

Komentelunkin ihan unohdin listalta. Tyttö on aina ollut ja opetettu jotakuinkin peruskohteliaaksi. Nyt se heittelee ihan pokkana "Äiti, mene kauppaan!! Hae huomiseksi popcorneja ja jauhoja ja munia, koska isi paistaa lettuja."

On jotenkin päässyt vissiin unohtumaan, että nätisti pyytämällä voisi joskus jopa saada haluamansa.

 

Meillä ei vielä tuota läpsimistä ole onneksi ilmennyt mutta muuten tuntuu välillä olevan liiankin vaikeaa tuo oleminen.
Helposti myös koettaa saada kaiken valmiina nenän eteen. Lahkeet kengän päälle, ei viitsisi kääntää oikein päin esim. housuja jos sattuu jäämään nurinpäin jne.
Eli se "minä itse" vaihe on kivasti ohitettu

Kovasti saa sanoa ja kannustaa tekemään asioita itse. Kun aloittaa syksyllä esikoulun ja olisi hyvä osata tehdäkin noita juttuja.
Nyt juuri suuri kiukku siitä että xylitol-pastillit on kuljettanu omaan huoneeseensa ja isänsä kanssa neuvottelee siitä että pitääkö ne tuoda keittiöön takaisin vai saako ne jäädä sinne lastenhuoneeseen. Kamala kiukkuhuuto menossa. :/

Niin tuttua.
Me väännettiin pyykeistä eilen.
Yritin selittää nätisti ja vähemmnä nätisti, että ne vaatteet ei varmaan tule pestyä, jos ne riisuu kamalalle kaheksikolle keskelle oman huoneen lattiaa.
Ensin tietysti vielä neuvoteltiin, että kuin hyvin mulla menee läpi, että syy on ihan varmasti toisen pikkusiskoista

Komentelunkin ihan unohdin listalta. Tyttö on aina ollut ja opetettu jotakuinkin peruskohteliaaksi. Nyt se heittelee ihan pokkana "Äiti, mene kauppaan!! Hae huomiseksi popcorneja ja jauhoja ja munia, koska isi paistaa lettuja."

On jotenkin päässyt vissiin unohtumaan, että nätisti pyytämällä voisi joskus jopa saada haluamansa.

Hei, Meillä muuten tuon pyytämisen kanssa ihan sama juttu. Pienestä asti lapsia on opetettu siihen että esim. pöydässä saa maitoa kun pyytää nätisti. "Saisinko maitoa?" eikä tyyliin "MAITOA TÄNNE HETI"
Mutta nyt se on kyllä hyvin unohtunut.
"ÄITI MÄ HALUUUUUUUUN PORKKANAA"
"ISI TUO MULLE JOTAIN SYÖTÄVÄÄÄÄÄÄ".

Kaupassa tosin osaa käyttää sitä "äiti ostettaisko vesimelonia" systeemiä jolla tietää pehmittävänsä äidin parhaiten Kun oikein nätisti pyytää niin varmasti onnistuu
Tai jo maanantaina kaupassa käydessä "Äiti, ostetaanko valmiiksi ne karkkipäivän karkit jo?" ( Karkkipäivä perjantaisin )
Kaupassa ei siis ole onneksi vielä tullut mitään "mutta kun mä haluuuuuuuuuun" sotaa, toistaiseksi mutta en tosiaan yllättyisi vaikka kauppakäynneistäkin tulisi tuskaa kun kotona jo niin kovasti asioista vängätään vastaan.

Meillä myös 2 vuotias tyttö ja kolmas tulossa. Viimeisilläni olen raskaana ja minusta nyt kun 2 vuotiaan itkupotkuraivarit on jotenkin saatu hallintaan niin tuo esikoisen vastaanhankaaminen on pahentunut.


Mutta ehkä tää tosiaan menee ohi - joskus