Onko kateus normaalia?

Tässä mietin että oonko ihan idiootti, kun oon miehen veljelle ja sen vaimolle kateellinen niiden pari päivää sitten syntyneestä vauvasta, kesällä olleista häistä ja hienosta kodista... ovat 5-6v. vanhempia kuin minä mutta silti. Anopin mukaan niin tasapainoisia ja valmiita elämään, josta sitten vedän herneen että ai niin, minä olen vasta 23, epäkypsä ja tasapainoton opiskelija mrrhh... Ja mies/poikaystävä huomaa tämän ja väittää sitä sairaaksi toiminnaksi. Plus että eilen erehdyin ääneen anoppilassa myöntämään tämän kateuden.. ettäs niin.. meneekö ohi kun itse saa tehtyä haaveistaan totta?

 

Sääliä saa ilmaseksi mutta kateus on ansaittua , sitä en tiedä että onko se normaalia...

 

Niin no heidän tilanteensa nyt kieltämättä on ihanteellinen, kuka ei ois vähän kateellinen.. mutta silti, jos saa itkemäänkin välillä

 

Onko sulla jokin erityinen syy olettaa, että oma elämäsi ei olisi yhtä "kadehdittavaa" 5-6 vuoden kuluttua?

 

Sisaruskateus on aika inhimillistä ja tavallista.

Ehkä osa sinun seuraavaa 6 elinvuotta on jotenkin hyväksyä se ja samalla kasvaa siitä pois, alkaa elämään omaa elämääsi ilman että kopioit sisaruksien ratkaisuja tai mietit niiden paremmuutta omiisi verrattuna.

Kun jokainen etsii kuitenkin sen oman polkunsa ja sen etsiminen avoimin mielin on ainakin minusta juuri sinun iässäsi olennaisinta.

 

Ehkä se että musta tuntuu että mun mies ei oo valmis naimisiin menoon tai lasteen saantiin vielä aikoihin..

 

[QUOTE="Piika-äiti";26051203]Sisaruskateus on aika inhimillistä ja tavallista.

Ehkä osa sinun seuraavaa 6 elinvuotta on jotenkin hyväksyä se ja samalla kasvaa siitä pois, alkaa elämään omaa elämääsi ilman että kopioit sisaruksien ratkaisuja tai mietit niiden paremmuutta omiisi verrattuna.

Kun jokainen etsii kuitenkin sen oman polkunsa ja sen etsiminen avoimin mielin on ainakin minusta juuri sinun iässäsi olennaisinta.[/QUOTE]

Kyse nyt siis miehen veljestä ja sen vaimosta Sisaruskateutta ei ole, koska olen siskojani ns. edellä jonka poikaystävänikin tokaisi...

 

Ehkä se että musta tuntuu että mun mies ei oo valmis naimisiin menoon tai lasteen saantiin vielä aikoihin..

Mutta eihän sen vielä tarvitse ollakaan. Riittää, että on sitten 5-6 vuoden päästä. Ei kannata kadehtia toiselta asioita, jotka sulla on vielä edessä. Jos kadehtia tarvitsee, kadehdi sellaista, jolla on edessä se, mikä sulla on peruuttamattomasti takana

 

Kyse nyt siis miehen veljestä ja sen vaimosta Sisaruskateutta ei ole, koska olen siskojani ns. edellä jonka poikaystävänikin tokaisi...

Lukihäiriö päivässä pitää mielen pirteänä.

No, inhimillistä kai se on lähipiirin perhettä kadehtia ja silti tuossa iässä pitäisi alkaa etsimään omia ratkaisujaan jne.

 

Yksi kuolemansynneistä.
Minä en myönnä, että olisin kateellinen ihminen. Jos jollakin on jotain, eihän se ole minulta pois.

 

Kateushan on yhtä normaalia kuin ihmisyyskin.

 

Mun mielestä sellanen terve kateus on vaan hyvästä, vie vähän niinkuin elämässä eteenpäin... Mutta siinä vaiheessa se ei ole enää normaalia jos alkaa käyttäytyä ko ihmistä kohtaan jotenkin v-mäisesti tai se kateus hallitsee omaa elämää.