Onko kenelläkään kokemuksia, kuinka kertoa raskaudesta lapsettomalle ystävälle?

Mietin olisiko kenelläkään vinkkejä siitä miten kertoa raskaudesta lapsettomalle ystävälle.
Minulla on ystävä joka on miehensä kanssa yrittänyt lasta jo 3 tai 4 vuotta, kokenut yhden keskenmenon, eikä nähtävästi voi saada lapsia. Viimeksi kun tapasimme olin aivan raskauden ensi viikoilla (tais olla että olin just plussannut sillä viikolla) mutta en pystynyt kertomaan hänelle omasta raskaudestani, kun hän just sattui puhumaan oman lapsettomuuden vaikeudesta. Olisi tuntunut hirveältä pamauttaa siihen, kun toinen kertoi siitä miten vaikeaa on kun kaikki ystävät saavat lapsia, että "Joo meillekin on tulossa vauva, ja vielä ekalla yrittämällä!!" Joten jätin asian hautautumaan ja ajattelin kertoa sitten kun teen asiasta muutenkin julkisen.

Nyt on rv 14 menossa, joten olisi todellakin jo aika kertoa raskaudesta tälle ystävälle. Mutta kun en tiedä miten.
Ongelmana on kans se, että he ovat muuttaneet kauas, emmekä näe luultavasti moneen kuukauteen, eikä muuten olla oltu pahemmin yhteydessä näiden parin kuukauden aikana. Mutta monet muut ystävät tietävät jo, ja pahin mitä voisin kuvitella on että hän kuulisi jotain muuta kautta.
Yhteyttä ollaan siis pidetty sähköpostilla sen jälkeen kun he muuttivat (noin 2000km päähän täältä!) ja yritin tässä just kirjoitella jonkinlaista mailia aiheesta, mutta en vaan millään löydä sopivia sanoja. Pitäisikö mainita siitä että viimeksi puhuttiin aiheesta? On vaan niin paha olo kun TIEDÄN miten tämä uutinen tulee häneen sattumaan... ja vaikuttamaan ystävyyteemme.

odotan vielä sen verran ton sähköpostin lähettämisen kanssa, jos tänne vaikka tulisi hyviä neuvoja. :| On ittellä niin sanaton olo tän asian kanssa....

 

Rankkaahan se on lapsettomalle, mutta jos lapseton ottaa nokkiinsa toisen raskaudesta niin sitten ei ole kaikki ihan kunnossa kyseisellä henkilöllä jos suuttuu toisten lapsen saannista

 

Todella mukava manna-, että tällaisia asioita mietit ystävästi puolesta! Ehkäpä sähköpostitse kertominen on hyvä idea, kun asuttekin niin kaukana. Viestiin voisi ehkä lisätä, että sinusta tuntuu pahalta kertoa asia, koska juuri viimeksi puhuitte häen pahasta olostaan asian suhteen. Sitten siirtyä muihin asioihin, eikä tehdä asiasta sen kummempaa numeroa (siis raskaudesta eikä lapsettomuudesta).
Näin ehkä itse olisin halunnut/haluaisin tietää. Olen siis itse kärsinyt lapsettomuudesta, ja joskus toisen raskaus tai lapsen saanti tuntuu niin kipeältä, että on ollut pakko ottaa etäisyyttä kyseiseen henkilöön. Ei ole kyse suuttumuksesta tms. vaan lapsettomuus on yksinkertaisesti niin kipeä asia, että joskus haluaa olla jatkuvasti saamatta siitä muistutusta ystävien raskauksien taikka lasten avulla. Hyvät ystävyyssuhteet kuitenkin säilyvät, vaikka yhteydenpito ei olisikaan niin tiivistä vähään aikaan.

 

Voithan sä suoraanki sanoa että susta tuntuu pahalta ku kerrot tästä ja jouduit oikee miettimää miten kertoisit.. Onhan se varmasti vaikeaa kummanki kannalta.. Kyllä se varmasti hyvin menee. Kerro nyt vaan kuitenki tässä vaiheessa, ettet salaile sitä kuitenkaan häneltä..muuten voi tulla ehkä loukkaantunut olo. Kyllä hänkin varmasti iloitsee asiasta puolestasi. Mutta ehkä nyt ei kannata siinä mainita välttämättä et joo hei oon askaana ja arvaa meillä tärppäs heti ekalla ku ei suunnillee ees yritetty..tai sillee..tiiät varmaa mitä tarkotan..? Tsemppiä! :hug:

 

Minä kärsin lapsettomuudesta pitkään ja seurasin vierestä kun työkaverit ja kaverit raskautuivat yksi toisensa jälkeen. En kertonut asiasta juuri kenellekään juuri siksi että en halunnut jäädä paitsi toisten ilouutisista enkä saada sääliviä katseita koska en kokenut niitä tarvitsevani. Kuulostaa tylymmältä kun tarkoitan mutta totuus kuitenkin on että enhän minä hyvänen aika muiden vauvoja haluakaan vaan surkuttelin omaa huonoa tuuria. Pieni melankolia ehkä iski kun luonnollisesti heti muistaa oman tilanteensa mutta ei se ollut pois siitä kuinka iloinen olin toisen onnesta.
Tämä oli mun tuntemukseni, toki meitä on joka junaan. Olen kuitenkin sitä mieltä että "erityiskohtelu" loukkaa ehkä enemmän kuin pehmentää uutista.
Toivotan onnea raskauteesi ja ystävyyteesi!

 

Huh, onpas Äiteellä aikamoinen kokemus "Ystäväsi" olisi todella kipeästi avun tarpeessa.
Tuollainen kuitenkin onneksi todella harvinaista, siinä saa ihmisellä olla paljon muunkinlaisia ongelmia...

 

Meillä taas oli niin päin, että lapseton ystävä oli ensimmäinen joka ties raskaudesta. Hän oli myös ainoo, joka ties yrityksestä. Me oltiin kuitenki keskustetu paljon sekä lapsettomuudesta, yrittämisestä että lapsen saannista ja muutenki aika henkilökohtasista asioista. Tää kaveri kysy suoraan, että miten edistyy ja pahahan siinä oli valehdella. Ja ties myös, että eka kierros vasta oli menossa ku tärppäs. Hyvin hän asian otti, yritin kyllä vähän pahottelevaan sävyyn asian kuitenki sanoa. MUTTA tää mun kaveri onki mies, että sillä varmaan on merkitystä...?

AP, mun mielestä kannattais ehkä mieluummin soittaa, vaikka vaikeeta onki. Sähköposti on jotenki niin...... Mut voin olla väärässäki!

rypäle 32+6

 

Minä puolestani suosittelisin sähköpostilla asiasta kertomista. Lapseton ystäväsi saisi puolestaan aikaa miettiä, miten onnittelisi sinua (samoin kuin sinä mietit, miten kertoa asia).

Voi olla, että toisten lapsionni kirpaisee aluksi, vaikka toki ystävät ovat onnellisia toistensa puolesta. Mikäli asia tuntuu pahalta, voi olla hankala kertoa luontevasti onnentoivotukset heti asiasta kuultuaan, mikä puolestaan voi loukata raskautunutta. Kun asiaa on ikään kuin sulatellut, voi onnittelut sujua paremmin.

 

kiitos kaikille neuvoista
kyllä munkin mielestä on niin ettei siinä ole mitään vikaa ihmisessä jos ei voi itse saada lapsia ja toisten onni sattuu, se on varmasti vaan niin jokapäiväinen kipu että ei sitä ihan noin vain voi unohtaa ja olla vaan iloinen toisen puolesta (Tulipas TOSI monimutkaisesti sanotuks!!)
Yritän nyt tässä sitten kirjoitella ja saada jotain sopivaa aikaiseksi. Sanoin kyllä jo siinä mailissa että tuntuu oudolta kertoa näin sähköpostin kautta...
lopulta asia on kuitenkin niin että jokaisen on elettävä niiden murheiden kanssa jotka omassa elämässä on, ehkä olin alkanut tuntemaan liikaa syyllisyyttä omasta raskaudestani kun mietin tätä ystävää, mutta uskon että hän kyllä löytää voimat omaan tilanteeseen siitä riippumatta mitä muille tapahtuu ympärillä.

Ok ajatukset ei kulje paras mennä nukkumaan!!

 

Jokaisen on tosiaan elettävä niiden murheiden kanssa joita elämä eteen tuo. Mielestäni tosi fiksua miettiä miten asian kertoa, mutta muista kuitenkin että tosi ystävä iloitsee raskaudestasi ja haluaa varmasti kuulla se yksityiskohdista. Toki ei varmasti että tärppäs heti ekalla -se kun ei ole niin olennaista. Mulla kans muutama ystävä, jotka yrittänyt pitempään ja voi sitä ihanuutta kun yhdelle parille tuli haikara käymään. lapset on tosiaan lahja, ja kun vierestä seuraa huomaa miten onnellinen saa olla kun itsellä kohta kaksi pikkuista tyttöä -toinen tulossa. Yhdellä parilla meni 10 vuotta ennen kuin saivat oman nyytin, toivottavasti sunkin ystäväsi viellä joku päivä. onnellista odotusta sinulle :heart:

 

Hei,

Joissain lapsettomuuden vaiheissa, esim. usean negan päälle uuden negan saaneena ei jaksa iloita toisten plussista. Elämä tuntuu myös usein aika epäreilulta, kun kaikkensa tekee että lapsen saisi alulle, mutta se ei kuitenkaan onnistu hoidoillakaan.

Hienoa huomata manna, että mietit asiaa lapsettoman ystäväsi kannalta.

Itse pitkään lapsettomuudesta kärsineenä toivoisin, että jos joku hyvä ystäväni tulisi raskaaksi hän kertoisi asian minulle kuten muillekin ystävilleen, ei salaisi sitä. Mutta samalla kertoessaan hän ei olettaisi että kovin suurieleisesti häntä onnittelisin tai asiaa hehkuttelisin.

Minusta on hienotunteista antaa lapsettoman itse päättää, kuinka paljon hän haluaa ystävän raskaudesta kuulla tai keskustella siitä. Joku lapseton saattaa siitä olla rehellisesti kiinnostunut. Joku ei oman vaikean ja surullisen tilanteensa vuoksi jaksa kuulla yhtään enempää kuin on pakko. Ehkä raskautuneet muistavat tilanteita, joissa heillä ei vielä vauvahaaveetkaan olleet ajankohtaista, eikö raskauksistaan jatkuvasti puhuvat naiset olleet silloin ärsyttäviä tai tuntui hölmöltä kuunnella asiasta, mikä ei itseä siinä vaiheessa kiinnostanut.

En usko lapsettomien toivovan raskautuneille mitään pahaa tai huonoa omaatuntoa, koska itse eivät ole onnistuneet. Toisen puolesta on vain niin vaikea iloita, kun asia muistuttaa siitä oman elämän ikävimmästä ja kipeää tekevästä asiasta.

Onnea sinulle!

 

Itse 15 vuotta lapsettomuuden kanssa kamppailleena olen kokenut, että kaikkein mukavinta on ollut, kun olen itse saanut todeta, että kaverini vatsa on pyöristynyt. En ole ollut hetkeäkään katkera että minulle ei oltu kerrottu alkuvaiheessa, vaan olen ollut erittäin iloinen kun hän on päässyt raskaudessaan niin pitkälle että alkaa näkyä =)

Rehellisesti sanottuna ollut välillä todella raskasta ja raivostuttavaakin kuulla vauva-vouhotusta ja raskauden ihanuuden hehkutusta, paitsi että olen ollut revetä riemusta kun joku lapsettomuuden kanssa kamppailleista kavereista tuli vihdoin raskaaksi, kertoi hän siitä sitten millä tavalla hyvänsä - mutta muut, jotka tulivat laakista raskaaksi herättivät katkeruutta. Sitä kai kokee maailman olevan niin epäreilun.

Nyt kun olen itse vihdoin raskaana, olen ollut erittäin varovainen kaikenasteisen hehkuttamisen suhteen ja olen kertonut olevani raskaana vain sivulauseessa ja ne jotka ovat tajunneet, ovat tajunneet ja sen että olen "paisunut", on moni huomannut ja osa on kysynyt suoraan tilaani. Olen kokenut paremmaksi sen, että ovat saaneet itse oivaltaa ja ne joita asia kiinnostaa, ovat osoittaneet sen itse.