onko lapselle haittaa jos toinen vanhempi palkitsee materialla vuoroviikko lapsen hyviä koenumeroita, toinen ei?

Mieheni haluaa opettaa lapsen motivoitumaan opiskelusta ilman raha yms palkintoja ja lapsen äiti palkitsee lapsen rahalla, reissuilla, leffoilla, ravintolalla kun lapsi saa hyvän numeron.. myös vaikka koe saadaan takaisin isän luona. Minusta lapsi on stressaantunut kun pitää olla täydellinen että saa palkkion ja oli aivan maassa kun sai kasin. Mieheni kanssa kehutaan ja kannustetaan samallalailla kun yhteisiä lapsia. Palauttaa kokeet nykyään vain äidin luona että saa palkkion ja mieheni kasvatus metodit jää toteutumatta. Eikö äidillä ole mitään velvollisuutta tukea isää lapsen ollessa meillä ja jättää lahjominen niiden kokeiden osalta mitä meillä ollessa palautetaan, että saa toteuttaa myös omaa kasvatusmallia? Vai pitääkö miehen tyytyä siihen että lapsi oppii opiskelu motivaation lahjonnan kautta..

 

Äidin palkitsemistapa on hyvä. Rahallinen palkitseminen ei ole este kehumiselle ja kannustamiselle. Yhtälailla lapsi voi stressaantua koenumeroista, vaikka ei saisikaan rahallista palkkiota.

Lapsen kannalta olisi ikävää, jos hän teidän vuoksi joutuisi luopumaan rahallisista palkkioistaan.

 

Äidin palkitsemistapa on hyvä. Rahallinen palkitseminen ei ole este kehumiselle ja kannustamiselle. Yhtälailla lapsi voi stressaantua koenumeroista, vaikka ei saisikaan rahallista palkkiota.

Lapsen kannalta olisi ikävää, jos hän teidän vuoksi joutuisi luopumaan rahallisista palkkioistaan.

Ei tarvitsisi luopua mistään äidin palkinnoista, antaisi vain miehelle mahdollisuuden omalla viikollaan opettaa omalla tavallaan. Eihän se voi olla väärin?

 

Minun mielestä kyse on enempi siitä, että kumpikaan osapuoli ei ole opettanut lasta kestämään pettymyksiä. Kaikki kyllä kehuvat ja palkitsevat tavallaan - mikä on hyvä. Mutta kuka opettaa kestämään pettymyksiä?
Vai....?

 

Mun mieheni on elänyt lapsuutensa niin, että rahalla ja materialla palkitaan. Samoin rahalla ja tavaralla lahjottiin ja hyviteltiin.
Ja mua ärsyttää suuresti, että mies toistaa samaa meidän lasten kanssa!
Jos lapsella/lapsilla on paha mieli, mies yrittää poistaa sen ostamalla jotain kivaa. Jos isä on rikkonut jonkin antamansa lupauksen, se kuitataan rahalla jne..
Mielestäni ei hyvä ollenkaan. Tietysti välillä saa ostaa jotain tai antaa rahaa, mutta kun se on jatkuvaa.

Joku kultainen keskitie teidän kanttaisi yrittää löytää.

Mä oon tapellut tän asian kanssa jo seitsemän vuotta..

 

Meillä saa hyvin menneestä kokeesta kaksi euroa kympistä ja euron jos on yli ysin. Ei ole lapset pilalle menneet ja ihan saavat kehuja joka kokeesta, vaikka siitä kasistakin, ja ineesta, ei siihen niin paljon panosteta että saataisiin se kolikko kun ei pidä jostain a

 

Tuo sama ongelma voisi tulla eteen ydinperheessäkin. Mutta periaatteessa äitiä ei voi kieltää palkitsemasta. En itse kannata välttämättä juuri tuollaista systeemiä, mutta en silti usko sen isänkään kasvatusmetodeja nollaavan. Kyllähän lapsi kuitenkin saa isältä toisenlaista palautetta ja kannustusta ja sen viestin, ettei koulunumeroiden idea ole kerätä rahapalkintoja.

 

Ei tarvitsisi luopua mistään äidin palkinnoista, antaisi vain miehelle mahdollisuuden omalla viikollaan opettaa omalla tavallaan. Eihän se voi olla väärin?

Voin hyvin kuvitella itseni lapsen tilanteeseen. Varmasti harmittaisi, jos kokeen palautus sattuisi isäviikolle ja palkkio jäisi saamatta pelkästään muutaman päivän vuoksi. Miksei lapsi voisi palauttaa kokeet ensin isälle ja saada sanalliset kehut ja seuraavalla vilkolla äidille. Molempi parempi.

Vaikka numeroista palkitsee, niin se ei tarkoita, että kaikki asiat hoidetaan rahalla. Just tuo, että paha mieli ja pettymykset korvataan materialle, on huono. Muistakaa varoa myös lohtusyömistä.

 

Lapselle on haittaa siitä, että sen lapsen vanhemmat on täysin eri linjoilla, ja siitä että se on kuitenkin lähinnä se äitipuoli joka näistä ahdistuu. Ei oo ihan eka tän tyylin ketju tälläkään palstalla. Jos lapsi on vuoroviikoin eri perheessä, vuoroviikoin on sitten eri tavat, ja siihen on vaan sopeuduttava. Kaikkien.

 

[QUOTE="Jenis";30829158]Lapselle on haittaa siitä, että sen lapsen vanhemmat on täysin eri linjoilla, ja siitä että se on kuitenkin lähinnä se äitipuoli joka näistä ahdistuu. Ei oo ihan eka tän tyylin ketju tälläkään palstalla. Jos lapsi on vuoroviikoin eri perheessä, vuoroviikoin on sitten eri tavat, ja siihen on vaan sopeuduttava. Kaikkien.[/QUOTE]

Varmasti on tämän tyylisiä aloituksia kun on äitipuoliakin... hyvä palsta mielipiteiden kyselyyn

 

Itselleni on itsestäänselvää, että koulussa kokeista haetaan hyviä numeroita ja silleen. Kehuja kummempia palkintoja ei minulta saa.
Muunlaiset palkitsemiset hoitavat isovanhemmat ja se on minulle ihan ok. Ja olisi ok myös, jos lasten isä palkitsisi kaiken maailman krääsällä.
Kunhan koululainen itse tietää, että se palkinto ei ole "se juttu". Että ei sitä sen palkinnon takia asioita opita.

 

[QUOTE="Jenis";30829158]Lapselle on haittaa siitä, että sen lapsen vanhemmat on täysin eri linjoilla, ja siitä että se on kuitenkin lähinnä se äitipuoli joka näistä ahdistuu. Ei oo ihan eka tän tyylin ketju tälläkään palstalla. Jos lapsi on vuoroviikoin eri perheessä, vuoroviikoin on sitten eri tavat, ja siihen on vaan sopeuduttava. Kaikkien.[/QUOTE]

Tämä ei nyt kuitenkaan ole niin vakava eri linjoilla oleminen, joten tuskin tällaisesta mitään haittaa on. Tämä vertautuu siihen, että ydinperheessä toinen vanhempi antaa riehua sisällä tai syödä sohvalla ja toinen ei. Lapsi oppii, että vanhemmat ovat vähän erityylisiä, ja tässä tapauksessa oppii, että toiselta saa koulunumeroista rahaa ja toiselta vain kehuja. Kuitenkin kumpikin kehuu omalla tavallaan koulumenestystä, eli periaatteessa ollaan aika samoilla linjoilla. Haitallista olisi se, että toinen vähättelisi arvosanoja tai koulun merkitystä.

 

Koulu on lapsen työtä, ja hyvin tehdystä työstä yleensä saa rahaa. Minusta tämä on erinomainen tapa opettaa, miten yhteiskuntamme toimii. Samalla voi myös opettaa sen, ettei oma identiteetti ja tunnemaailma riipu työstä (tai koulusta) tai rahasta, ja että töissä ja rahatilanteissa voi tulla ikäviäkin aikoja, mutta se ei tasapainoista ihmistä juurikaan hetkauta. Tässä siis hyvä tilaisuus opettaa, että elämässä pitää pystyä olemaan onnellinen rahasta riippumatta.

Tuosta vanhempien erimielisyydestä; lapsi on sen verran älykäs tajutakseen, että yhtäällä on yhdet säännöt ja toisaalla toiset. Tämä sinänsä ei haittaa, koska lapsi kyllä ymmärtää missä mitäkin sääntöjä noudatetaan ja mukautuu niihin. Toki sitten tulee ongelmia, jos lapsi on riittävän älykäs pelatakseen vanhempia toisiaan vastaan, ja vanhemmat toisaalta niin tyhmiä, etteivät tajua tulleensa juuri lapsen manipuloiduksi ja alkavat riidellä keskenään.

 

[QUOTE="Juu";30829438]Koulu on lapsen työtä, ja hyvin tehdystä työstä yleensä saa rahaa. Minusta tämä on erinomainen tapa opettaa, miten yhteiskuntamme toimii. Samalla voi myös opettaa sen, ettei oma identiteetti ja tunnemaailma riipu työstä (tai koulusta) tai rahasta, ja että töissä ja rahatilanteissa voi tulla ikäviäkin aikoja, mutta se ei tasapainoista ihmistä juurikaan hetkauta. Tässä siis hyvä tilaisuus opettaa, että elämässä pitää pystyä olemaan onnellinen rahasta riippumatta.

Tuosta vanhempien erimielisyydestä; lapsi on sen verran älykäs tajutakseen, että yhtäällä on yhdet säännöt ja toisaalla toiset. Tämä sinänsä ei haittaa, koska lapsi kyllä ymmärtää missä mitäkin sääntöjä noudatetaan ja mukautuu niihin. Toki sitten tulee ongelmia, jos lapsi on riittävän älykäs pelatakseen vanhempia toisiaan vastaan, ja vanhemmat toisaalta niin tyhmiä, etteivät tajua tulleensa juuri lapsen manipuloiduksi ja alkavat riidellä keskenään.[/QUOTE]

Ei koulu ole lapsen työtä, koulu on koulua. Työtä tehdään ihan eri syystä kuin käydään koulua tai opiskellaan.

Itse en palkitsisi automaattisesti rahalla nimenomaan hyvistä numeroista. Se ei tunnu oikealla tavalla palkitsevalta, että muutenkin hyvä oppilas kuittaa aina rahat, kun sitten taas huonompia numeroita saava ei saa koskaan rahaa, vaikka olisi nähnyt enemmän vaivaa parantaakseen numeroita. Jollekin voi olla hurja suoritus, kun onnistuu saamaan vaikeasta aineesta kasin tai jopa seiskan, ja siinä ei ole mitään kannustavaa, että lapsi silloin kokee, etteivät hänen ponnistelunsa olleet minkään arvoiset.

 

Ei koulu ole lapsen työtä, koulu on koulua. Työtä tehdään ihan eri syystä kuin käydään koulua tai opiskellaan.

Itse en palkitsisi automaattisesti rahalla nimenomaan hyvistä numeroista. Se ei tunnu oikealla tavalla palkitsevalta, että muutenkin hyvä oppilas kuittaa aina rahat, kun sitten taas huonompia numeroita saava ei saa koskaan rahaa, vaikka olisi nähnyt enemmän vaivaa parantaakseen numeroita. Jollekin voi olla hurja suoritus, kun onnistuu saamaan vaikeasta aineesta kasin tai jopa seiskan, ja siinä ei ole mitään kannustavaa, että lapsi silloin kokee, etteivät hänen ponnistelunsa olleet minkään arvoiset.

Tämä on niin totta. Joillekkin voi olla vaan täysin mahdotonta saada vaikka matikasta kasia. Aina pitäisi huomioida lapsen kyvyt.
Aikoinaan yläasteella meillä oli tosi hyvä matikanope. Yhdestä kokeesta sain kasin ja ope sanoi mulle: "Mikäs nyt on ku näin huonosti meni? Eksä oo harjotellu ollenkaan?". Vieres oleva oppilas sai kutosen, vuolaitten kehujen kera. Mä ku yleensä sain kokeesta 9 1/2-10, se vieres oleva 4+-5.

Sinänsä en pidä rahalla palkitsemista huonona. Enkä myöskään sitä että ei palkita rahalla. Pääasia että kehutaan ku menee hyvin.
Joten en nää tossa mitään ongelmaa, kunhan aikuiset ei tee siitä ongelmaa.

 

Meille ei toisen lapset enää tule. Saa mennä muualle lastensa kanssa. Lapset jotka rikkovat kaiken, valehtelevat, puhuvat rumia, elävät kuin pellossa. Joka kerta älytön tappelu jostain, puhuminen ei auta, esimerkki ei auta. Saavat vapaan kasvatuksen hedelmät olla lähivanhemmallaan "hyvässä huomassa".

 

Omassa lapsuudessa äiti ihmetteli miten luen niin hirveän vähän ja saan niin hyviä numeroita, tyylin 9-9,5 oli sitä mieltä että pänttäämällä ja lukemalla yhtä paljon kuin ystävänsä lapsi saisin aina 10. Tämä ystävän lapsi sai oikeasti kokeista 6-7, mutta hänen äitinsä jostain syystä aina muisti painottaa kuinka paljon lapsi lukee... todellisuus taisi olla hieman toinen.

Isä sen sijaan oli ylpeä koulumenestyksestäni, äidin opeilla minusta olisi tullut strssikypsä suorittaja jonka maailma olisi romahtanut alle 9 arvosanoista.

Meillä palkitaan vasta todistuksen numeroista, tuokin vaihe tuli vssta sitten kun lapsi ihmetteli miksi muut saa rahaa koearvosanoista ja hän ei saa. Asteikko ei ole tiukka euro per numero eli todistuksen 9 saa 9 euroa.

 

Meille ei toisen lapset enää tule. Saa mennä muualle lastensa kanssa. Lapset jotka rikkovat kaiken, valehtelevat, puhuvat rumia, elävät kuin pellossa. Joka kerta älytön tappelu jostain, puhuminen ei auta, esimerkki ei auta. Saavat vapaan kasvatuksen hedelmät olla lähivanhemmallaan "hyvässä huomassa".

Toisen eli siis miehesi

Mihin tuo toinen miehesi menee, että voi kantaa vastuuta omista lapsistaan?

Vaikka sinulla muuten on tapana lakaista roskat maton alle, ei se lasten kanssa toimi.

 

Asia ei ole suinkaan noin mustavalkoinen ja kyseessä on vaimon lapset . Omani osaavat käyttäytyä kuitenkin, eikä tänne enää kaivata vastaavaa käytösmallia jolle ei ole mahdettu mitään pariin vuoteen. Lastensuojelukin/opettajat voimattomia.

 

Ei ydinperheessäkään tilanne mene niin, että sekä äiti, että isä antavat lapselle kokeista rahaa, vaan vain toinen. Joten en usko, että siitä on haittaa myöskään eroperheessä

Ja toki lapsen kannattaa palauttaa kokeet äidilleen, saadakseen niistä rahaa, jos isä ei kerran rahaa anna. Tosin en nyt ymmärrä sitä, että miksi niitä ei voi palauttaa isälle ja saada silti äidiltä rahaa, kertomalla hänelle koenumerosta, jonka lapsi sai? Meillä minä olen se, joka antaa lapselle rahaa, riippumatta siitä olenko minä nähnyt koetta vai en. Riittää, että tiedän koenumeron.

Meillä saa kympistä kympin ja ysistä 5€. Ei siis tarvitse olla täydellinen, mutta kasista ei saa palkkiota, sillä kasi ei vaadi omalta lapseltani muuta, kuin sen, että on edes suunnilleen hereillä tunnilla. Se ei siis vaadi ponnisteluja. Ysiä varten pitää jo jotakin tehdä. Kymppiä varten vielä enemmän. Mulle kyllä kelpaa ne kasitkin, mutta mieluusti kannustan lasta (myös rahallisesti) tekemään töitä, saadakseen paremman numeron, sillä hänellä on siihen kaikki edellytykset.

Ja meillä lapsi kerää rahaa ns. järkeviin asioihin, joten silläkin saralla pidän kokeista palkitsemista hyvänä asiana. Lapsi oppii samalla säästämistä ja rahankäyttöä. En kertakaikkisesti näe tässä mitään pahaa. Olen maksanut kokeista nyt 6v, enkä siis ole vielä ainakaan toistaiseksi törmännyt siihen, että siitä olisi jotain haittaa. Toki mielelläni kuulisin niistä haittavaikutuksista, jos jollakulla muulla on niitä jakaa. Mutta vielä ei ole ollut.
Suuria luuloja näyttää monella olevan (siitä, miten kieroo lapsi kasvaa, jos hän saa rahaa koenumeroista), mutta yhtäkään tosielämän tarinaa ei taida olla olemassakaan...

 

Sille on psykologiset perusteet, että rahaa EI kannata antaa. Lyhyesti sanottuna raha on ulkoinen motivaatiotekijä ja oppiminen ja onnistuminen ovat sisäisiä motivaatiotekijöitä. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että ulkoiset palkinnot voivat syrjäyttää sisäisen motivaation. Eli hyvinkin innokas koululainen voi menettää oppimisen ilon, jos hän alkaa tavoitella arvosanoja ulkoisen palkinnon toivossa.*

*opettaja sanonut ettei saisi antaa rahaa koenumeroista. Selitti asian niin, että sitten itse koetilanne on näille rahapalkinnon saaville lapsille todella stressaava. Itsekkään en ymmärrä näitä jotka palkitsevat siitä, että lapsi lukee kokeisiin? Koska sitähän se on. Lahjotaan lapsi lukemaan ja opiskelemaan. Minun mielestäni se nyt on aivan itsestäänselvyys että kokeisiin luetaan ilman mitään palkintoja. Kehuja saa jos hyvän numeron saa ja jos huonon niin keskustellaan ja ollaan iloisia että edes yritti parhaansa.

 

Ei ydinperheessäkään tilanne mene niin, että sekä äiti, että isä antavat lapselle kokeista rahaa, vaan vain toinen. Joten en usko, että siitä on haittaa myöskään eroperheessä

Ja toki lapsen kannattaa palauttaa kokeet äidilleen, saadakseen niistä rahaa, jos isä ei kerran rahaa anna. Tosin en nyt ymmärrä sitä, että miksi niitä ei voi palauttaa isälle ja saada silti äidiltä rahaa, kertomalla hänelle koenumerosta, jonka lapsi sai? Meillä minä olen se, joka antaa lapselle rahaa, riippumatta siitä olenko minä nähnyt koetta vai en. Riittää, että tiedän koenumeron.

Meillä saa kympistä kympin ja ysistä 5€. Ei siis tarvitse olla täydellinen, mutta kasista ei saa palkkiota, sillä kasi ei vaadi omalta lapseltani muuta, kuin sen, että on edes suunnilleen hereillä tunnilla. Se ei siis vaadi ponnisteluja. Ysiä varten pitää jo jotakin tehdä. Kymppiä varten vielä enemmän. Mulle kyllä kelpaa ne kasitkin, mutta mieluusti kannustan lasta (myös rahallisesti) tekemään töitä, saadakseen paremman numeron, sillä hänellä on siihen kaikki edellytykset.

Ja meillä lapsi kerää rahaa ns. järkeviin asioihin, joten silläkin saralla pidän kokeista palkitsemista hyvänä asiana. Lapsi oppii samalla säästämistä ja rahankäyttöä. En kertakaikkisesti näe tässä mitään pahaa. Olen maksanut kokeista nyt 6v, enkä siis ole vielä ainakaan toistaiseksi törmännyt siihen, että siitä olisi jotain haittaa. Toki mielelläni kuulisin niistä haittavaikutuksista, jos jollakulla muulla on niitä jakaa. Mutta vielä ei ole ollut.
Suuria luuloja näyttää monella olevan (siitä, miten kieroo lapsi kasvaa, jos hän saa rahaa koenumeroista), mutta yhtäkään tosielämän tarinaa ei taida olla olemassakaan...

Odotatko lapselta 9-10 numeroita, 8 on epäonnistuminen?

 

Odotatko lapselta 9-10 numeroita, 8 on epäonnistuminen?

Kirjoitin aivan selkeällä suomenkielellä, että "mulle kyllä kelpaa ne kasitkit".

Mitä kohtaa et tuosta ymmärtänyt, jotta jäit siihen käsitykseen, että pidän kasia mahdollisesti epäonnistumisena?

 

On totta, että ulkoiset palkkiot voivat pilata motivaation. Siitä on tehty tutkimuksiakin. Jos lapsi alkaa kokea palkitsemisen kiristyksenä, niin palkitseminen varmasti heikentää suoritusta. Samaten jos palkitsemisesta tulee vanhempien välinen valtataistelu, niin se heikentää myös suorituksia. Mun mielestä palkitsemista pitää katsoa tilanteen ja lapsen mukaan. Joku sanoi tuossa edellä, että entä jos lapsi ei lainkaan hyviä numeroita. Silloin voi palkita esimerkiksi kasista tai seiskasta. Tavoitteita voi sopia koekohtaisestikin. Tärkeää on katsoa katsoa se tapa, mikä sopii itselle ja lapselle.

Ap:n tilanne on hankala, kun vanhempien näkemykset poikkeavat toisistaan. Kummankin tapa on ok, mutta yhteensovittaminen on hankalaa. Jotenkin tuosta pitäisi saada yhteisymmärrys, jottei erimielisyys heijastu lapseen. Eri kodeissa voi olla erilaiset tavat ja tärkeää on, että kunnioitatte toistenne tapoja, vaikka ette kaikesta samaa mieltä olekaan.

 

Asia ei ole suinkaan noin mustavalkoinen ja kyseessä on vaimon lapset . Omani osaavat käyttäytyä kuitenkin, eikä tänne enää kaivata vastaavaa käytösmallia jolle ei ole mahdettu mitään pariin vuoteen. Lastensuojelukin/opettajat voimattomia.

Keneltä lapsia on suojeltu vaimoltasiko? Miten aiot estää ettei vaimosi kssvata sinun lapsistasi samanlaisia kuin omistaan?