Onko liikaa pyydetty?

Jos ja kun en anna lapsia mummulaan hoitoon jos äidin mies ystävä on paikalla?


Se mies vaan saa mun niskakarvat pystyyn ihan pelkällä olemuksellaan. Mitään ns. aihetta tähän ei ole, ainoastaan mun oma fiilis koko kaverista. Vaisto sanoo, ettei kaikki oo ihan niinkun pitäs.

Tosin lapset ei oo ees menossa sinne. Mutta jos sattuis niin, et mummo heitä pyytää niin en halua, et se mies on paikalla. Ja joo, sillä on ihan omakin kotinsa..

:/

 

puhutteko myös suomea? mä en tajunt puolia. mutta en veis luottamattomille hoitoon, varsinkaan jos ei ole edes tarvetta.

 

Ei mielestäni. Noissa niskakarvatuntemuksissa on usein ihan perääkin. Ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua, sun lapsista kuitenkin kyse. Ja jos loukkaantuu, niin mielestäni saa sitten mennä itseesnä. Kuka täällä lapsia suojelee jollei vanhemmat itse.

 

voit sanella ehdot, jos sellainen hetki tulee, että pyytää.

 

Kummitätini mies on juuri tällainen vilungin oloinen mies. Ei tulisi pieneen mieleenkään jättää tyttöä sinne hoitoon.

 

puhutteko myös suomea? mä en tajunt puolia. mutta en veis luottamattomille hoitoon, varsinkaan jos ei ole edes tarvetta.

Haloo? Mitä tossa ap:n tekstissä oli muka epäselvää? :xmas:

Joo. en veis mäkään, vaikka pyydettäis, varsinkin jos lapset ei itse halua. Keksisin vaik jonkun tekosyyn ettei tartte mummon mieltä pahoittaa.

 

Ei mielestäni. Noissa niskakarvatuntemuksissa on usein ihan perääkin. Ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua, sun lapsista kuitenkin kyse. Ja jos loukkaantuu, niin mielestäni saa sitten mennä itseesnä. Kuka täällä lapsia suojelee jollei vanhemmat itse.

Loukkaantuu se ja saattas jopa niinkin tehdä, et jos lapsia sinne veisi niin mies ilmaantuis kuitenkin. Et, äiti pääsis sanomaan, et kato ny, mitään ei tapahtunu..

Ihanaa, eikö totta? :/

Meidän lapset ei juurikaan harrasta mummulointia ilman minua.

 

Meillä samanlainen tilanne.Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut.
Olen sanonut äidilleni suoraan miten asia on.En tosin anna lapsia sinne ilman että olen itse paikalla sillä äitini saattaisi hyvinkin olla kunnioittamatta mielipidettäni.

 

Meillä samanlainen tilanne.Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut.
Olen sanonut äidilleni suoraan miten asia on.En tosin anna lapsia sinne ilman että olen itse paikalla sillä äitini saattaisi hyvinkin olla kunnioittamatta mielipidettäni.

:hug:
Täydellinen kohtalotoveri.

Tosin, mä en oo vielä uskaltanu sitä sanoa. Sen sanoin kyllä nyt kun taas uudelleen suhteen aloittivat, et mä en siittä miehestä tykkää. Tyhmänä oletin, et äiti ehkä tajuis olla sitä raahaamatta meille, vuan eipä oo tajunnu.. Mut ens kerralla on pakko sanoa. En kestä kattella sitä.

 

Ei mielestäni. Noissa niskakarvatuntemuksissa on usein ihan perääkin. Ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua, sun lapsista kuitenkin kyse. Ja jos loukkaantuu, niin mielestäni saa sitten mennä itseesnä. Kuka täällä lapsia suojelee jollei vanhemmat itse.

Loukkaantuu se ja saattas jopa niinkin tehdä, et jos lapsia sinne veisi niin mies ilmaantuis kuitenkin. Et, äiti pääsis sanomaan, et kato ny, mitään ei tapahtunu..

Ihanaa, eikö totta? :/

Meidän lapset ei juurikaan harrasta mummulointia ilman minua.

No hyi miten laskelmoitua
:/ Olkoon vaan mummu kyseessä, on silti hänenkin kunnioitettava lasten vanhemman mielipidettä. Että mä vetäisin hernekset nekkuun ja syvälle. Antaisin kyllä kuulla.. Mutta mä oonkin pikkasen turhan temperamenttinen

 

ei todellakaan ole. mun äidin mies sai mussa aikaan samanlaisia tuntemuksia ja oikeiksihan ne osoittautuivat. on vähä niin ku menny nyt välit äidinki kans mutta mmieluummin suojelen lastani siltä paskiaiselta, kun kohteliaisuuttani otan kaiken paskan vastaan

 

Ei mielestäni. Noissa niskakarvatuntemuksissa on usein ihan perääkin. Ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua, sun lapsista kuitenkin kyse. Ja jos loukkaantuu, niin mielestäni saa sitten mennä itseesnä. Kuka täällä lapsia suojelee jollei vanhemmat itse.

Loukkaantuu se ja saattas jopa niinkin tehdä, et jos lapsia sinne veisi niin mies ilmaantuis kuitenkin. Et, äiti pääsis sanomaan, et kato ny, mitään ei tapahtunu..

Ihanaa, eikö totta? :/

Meidän lapset ei juurikaan harrasta mummulointia ilman minua.

No hyi miten laskelmoitua
:/ Olkoon vaan mummu kyseessä, on silti hänenkin kunnioitettava lasten vanhemman mielipidettä. Että mä vetäisin hernekset nekkuun ja syvälle. Antaisin kyllä kuulla.. Mutta mä oonkin pikkasen turhan temperamenttinen

Mä en vaan jotenkin osaa mun äitille.. :/ Me ei olla koskaan riidelty, mikä sekin on ihan idioottimaista koska mulla ei oikein ole ylipäätään minkäänlaista taitoa riidellä reilusti :kieh:
Kerran koitin pikkusiskoni puolesta kertoa, et olis ees joskus kotona, eikä jättäs sitä yksin sillosen miesystävänsä kanssa. Sillonkin se loukkantui hyvin verisesti..

 

ei todellakaan ole. mun äidin mies sai mussa aikaan samanlaisia tuntemuksia ja oikeiksihan ne osoittautuivat. on vähä niin ku menny nyt välit äidinki kans mutta mmieluummin suojelen lastani siltä paskiaiselta, kun kohteliaisuuttani otan kaiken paskan vastaan

:flower:

Meillä alkaa kans selvästi välit tulehtuun. Musta huomaa helposti päälle, et kaikki ei oo ok, vaikken puhuisikaan ja äiti lukee mua kun avointa kirjaa. Surullista vaan lasten takia, hän on hyvä mummu sillon kun ei ole ketään miestä kuvioissa..

Mutta ei voi mitään. Pakko mun olis pystyä luottaan ihmiseen joka lapsiani sattuu hoitaan.

 

ei todellakaan ole. mun äidin mies sai mussa aikaan samanlaisia tuntemuksia ja oikeiksihan ne osoittautuivat. on vähä niin ku menny nyt välit äidinki kans mutta mmieluummin suojelen lastani siltä paskiaiselta, kun kohteliaisuuttani otan kaiken paskan vastaan

:flower:

Meillä alkaa kans selvästi välit tulehtuun. Musta huomaa helposti päälle, et kaikki ei oo ok, vaikken puhuisikaan ja äiti lukee mua kun avointa kirjaa. Surullista vaan lasten takia, hän on hyvä mummu sillon kun ei ole ketään miestä kuvioissa..

Mutta ei voi mitään. Pakko mun olis pystyä luottaan ihmiseen joka lapsiani sattuu hoitaan.

voi niin paljon oon mäki itkenyt kun äiti on aina ollut niin tärkee. meidän 2 vuotias ei mun äitiä edes tunne, nii harvoin näkevät narsisti mies tekee mahdottomaksi meidän olla tekemisissä äidin kanssa, joka kerta se kostautuu meille niin parempi on pysyä pois ja toivoa että jonain päivänä äiti on taas oma itsensä ja löytää voimia lähteä tuosta suhteesta. tiedän että äitini kärsii tosi paljon kun ei lapsenlastaan tunne, kaikki me kärsitään, paitsi se paska ukko..

 

Miulla kans sama homma, anopin kans vaan.
Sillä on vähän epäilyttävä miesystävä, en luottais siihen pätkääkään. Enkä tajua miks anoppikaan luottaa kun mies on sitä pari kertaa ainakin turpiin antanut :/
Mutta, silti se vaan siellä pyörii..

Muuten voisin lapset antaa hoitoon anopille mutta en todellakaan sillon kun se äijä on siel. Muutenkin vaan ryyppäävät sillon ja makaavat kattomassa telkkaa.

 

ei todellakaan ole. mun äidin mies sai mussa aikaan samanlaisia tuntemuksia ja oikeiksihan ne osoittautuivat. on vähä niin ku menny nyt välit äidinki kans mutta mmieluummin suojelen lastani siltä paskiaiselta, kun kohteliaisuuttani otan kaiken paskan vastaan

:flower:

Meillä alkaa kans selvästi välit tulehtuun. Musta huomaa helposti päälle, et kaikki ei oo ok, vaikken puhuisikaan ja äiti lukee mua kun avointa kirjaa. Surullista vaan lasten takia, hän on hyvä mummu sillon kun ei ole ketään miestä kuvioissa..

Mutta ei voi mitään. Pakko mun olis pystyä luottaan ihmiseen joka lapsiani sattuu hoitaan.

voi niin paljon oon mäki itkenyt kun äiti on aina ollut niin tärkee. meidän 2 vuotias ei mun äitiä edes tunne, nii harvoin näkevät narsisti mies tekee mahdottomaksi meidän olla tekemisissä äidin kanssa, joka kerta se kostautuu meille niin parempi on pysyä pois ja toivoa että jonain päivänä äiti on taas oma itsensä ja löytää voimia lähteä tuosta suhteesta. tiedän että äitini kärsii tosi paljon kun ei lapsenlastaan tunne, kaikki me kärsitään, paitsi se paska ukko..

:hug: :'(

Meillä alkoi "alamäki" siittä kun isä kuoli. Siittä asti mä olen katsonu siskojeni perään melkein enemmän kun äiti. Sille oli ja on edelleen se uus mies tärkeempi kun muut. Yhteen aikaan saatto mies vaihtua 4-5 kertaa puolenvuoden aikana ja silti se ehti jokaisen kanssa olla kihloissa..
En tiiä, kun mä en enää jaksa kattella tätä. Sille mä en voinu mitään, et ne miehet meni meidän edelle mut sille mä voin, et mun lapsiani ei tarvi turhaan satuttaa.

 

Miulla kans sama homma, anopin kans vaan.
Sillä on vähän epäilyttävä miesystävä, en luottais siihen pätkääkään. Enkä tajua miks anoppikaan luottaa kun mies on sitä pari kertaa ainakin turpiin antanut :/
Mutta, silti se vaan siellä pyörii..

Muuten voisin lapset antaa hoitoon anopille mutta en todellakaan sillon kun se äijä on siel. Muutenkin vaan ryyppäävät sillon ja makaavat kattomassa telkkaa.

mulla onneks tosi ihana anoppi ja hänen miehensä (ei mieheni isä ) on myös tosi mukava. oon tainnut korvata oman äidin anopilla, kun anopista on tullut mulle tosi tärkeä

 

Miulla kans sama homma, anopin kans vaan.
Sillä on vähän epäilyttävä miesystävä, en luottais siihen pätkääkään. Enkä tajua miks anoppikaan luottaa kun mies on sitä pari kertaa ainakin turpiin antanut :/
Mutta, silti se vaan siellä pyörii..

Muuten voisin lapset antaa hoitoon anopille mutta en todellakaan sillon kun se äijä on siel. Muutenkin vaan ryyppäävät sillon ja makaavat kattomassa telkkaa.

meil ei myöskään anoppila oo mikään ihanne. Ne muutamat kerrat mitä on koitettu muksuja sinne niin viime tippaan peruvat kun kans lähtevät mieluummin karaokeen ja ryyppäämään. Päiväksi ottaisivat kyllä, mut en mä halua, et ne krapulassa niitten kans sitten on..

Ja kuitenkin mä käännän tän asian vaan itseni niskaan. Ehkä mä vaan oon ylihuolehtivainen typerys ja "kiellän"isovanhemmat lapsiltani.. :xmas:

Niin rasittava tilanne.

 

ei todellakaan ole. mun äidin mies sai mussa aikaan samanlaisia tuntemuksia ja oikeiksihan ne osoittautuivat. on vähä niin ku menny nyt välit äidinki kans mutta mmieluummin suojelen lastani siltä paskiaiselta, kun kohteliaisuuttani otan kaiken paskan vastaan

:flower:

Meillä alkaa kans selvästi välit tulehtuun. Musta huomaa helposti päälle, et kaikki ei oo ok, vaikken puhuisikaan ja äiti lukee mua kun avointa kirjaa. Surullista vaan lasten takia, hän on hyvä mummu sillon kun ei ole ketään miestä kuvioissa..

Mutta ei voi mitään. Pakko mun olis pystyä luottaan ihmiseen joka lapsiani sattuu hoitaan.

voi niin paljon oon mäki itkenyt kun äiti on aina ollut niin tärkee. meidän 2 vuotias ei mun äitiä edes tunne, nii harvoin näkevät narsisti mies tekee mahdottomaksi meidän olla tekemisissä äidin kanssa, joka kerta se kostautuu meille niin parempi on pysyä pois ja toivoa että jonain päivänä äiti on taas oma itsensä ja löytää voimia lähteä tuosta suhteesta. tiedän että äitini kärsii tosi paljon kun ei lapsenlastaan tunne, kaikki me kärsitään, paitsi se paska ukko..

:hug: :'(

Meillä alkoi "alamäki" siittä kun isä kuoli. Siittä asti mä olen katsonu siskojeni perään melkein enemmän kun äiti. Sille oli ja on edelleen se uus mies tärkeempi kun muut. Yhteen aikaan saatto mies vaihtua 4-5 kertaa puolenvuoden aikana ja silti se ehti jokaisen kanssa olla kihloissa..
En tiiä, kun mä en enää jaksa kattella tätä. Sille mä en voinu mitään, et ne miehet meni meidän edelle mut sille mä voin, et mun lapsiani ei tarvi turhaan satuttaa.

:hug: :'( voi :'( meillä kaikki alkoi kun isäni yllättäen äidin jätti..
ollaan me vahvoja lastemme vuoksi. meidän tärkein tehtävä on suojella meidän lapsia vaikka hintana olisi sitten oman äidin menetys.. äitinä on tosi vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä että äiti mieluummin vaöitsee meitä ja itseään satuttavan miehen kuin lapsensa ja lapsenlapsensa.. mulla on niin loukattu olo itseni, sisarusteni ja lapseni puolesta etten tiedä voinko antaa koskaan anteeksi. äidin otan mukaan elämäämme jos sen miehen jättäisi, mutta anteeksi en varmaan voisi antaa

 

ei todellakaan ole. mun äidin mies sai mussa aikaan samanlaisia tuntemuksia ja oikeiksihan ne osoittautuivat. on vähä niin ku menny nyt välit äidinki kans mutta mmieluummin suojelen lastani siltä paskiaiselta, kun kohteliaisuuttani otan kaiken paskan vastaan

:flower:

Meillä alkaa kans selvästi välit tulehtuun. Musta huomaa helposti päälle, et kaikki ei oo ok, vaikken puhuisikaan ja äiti lukee mua kun avointa kirjaa. Surullista vaan lasten takia, hän on hyvä mummu sillon kun ei ole ketään miestä kuvioissa..

Mutta ei voi mitään. Pakko mun olis pystyä luottaan ihmiseen joka lapsiani sattuu hoitaan.

voi niin paljon oon mäki itkenyt kun äiti on aina ollut niin tärkee. meidän 2 vuotias ei mun äitiä edes tunne, nii harvoin näkevät narsisti mies tekee mahdottomaksi meidän olla tekemisissä äidin kanssa, joka kerta se kostautuu meille niin parempi on pysyä pois ja toivoa että jonain päivänä äiti on taas oma itsensä ja löytää voimia lähteä tuosta suhteesta. tiedän että äitini kärsii tosi paljon kun ei lapsenlastaan tunne, kaikki me kärsitään, paitsi se paska ukko..

:hug: :'(

Meillä alkoi "alamäki" siittä kun isä kuoli. Siittä asti mä olen katsonu siskojeni perään melkein enemmän kun äiti. Sille oli ja on edelleen se uus mies tärkeempi kun muut. Yhteen aikaan saatto mies vaihtua 4-5 kertaa puolenvuoden aikana ja silti se ehti jokaisen kanssa olla kihloissa..
En tiiä, kun mä en enää jaksa kattella tätä. Sille mä en voinu mitään, et ne miehet meni meidän edelle mut sille mä voin, et mun lapsiani ei tarvi turhaan satuttaa.

:hug: :'( voi :'( meillä kaikki alkoi kun isäni yllättäen äidin jätti..
ollaan me vahvoja lastemme vuoksi. meidän tärkein tehtävä on suojella meidän lapsia vaikka hintana olisi sitten oman äidin menetys.. äitinä on tosi vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä että äiti mieluummin vaöitsee meitä ja itseään satuttavan miehen kuin lapsensa ja lapsenlapsensa.. mulla on niin loukattu olo itseni, sisarusteni ja lapseni puolesta etten tiedä voinko antaa koskaan anteeksi. äidin otan mukaan elämäämme jos sen miehen jättäisi, mutta anteeksi en varmaan voisi antaa

Näin teemme :hug: