Onko muita 1-vuotiaita yöhulinoijia?

Vertaistukea kaipaisin! Meillä on just 1-vuoden täyttänyt poika, joka oppi kävelemään pari viikkoa sitten. Hän on ollut aina vähäuninen ja herännyt aamulla aikaisin, mutta nyt kävelyn oppimisen myötä tilanne on pahentunut. Päiväunille ja yöunillekin käy suht hyvin, mutta nykyisin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että aamuyöllä klo 04 olisi päästävä sängystä ylös. Poika nukkuu meidän vieressä, koska on siinä rauhallisempi. Ollaan kokeiltu antaa syötävääkin yhtenä yönä, mutta ei maistunut. Vettä otti nokkamukista. Mulla meinaa jo pokka pettää ja hermot mennä, kun viime yönäkin poika kiukkusi reilun tunnin klo 04-05 välillä. Sitten nukahti kainaloon ja heräsi taas ylösnousukiukkuun klo 06.30. Yleensä noustaan ylös jo klo 06, kun ei sitä huutoa ja rimpuilua jaksa enää katsella. Kun päästään sängystä ylös, poika rauhoittuu, mutta on aivan selvästi väsynyt edelleen. Nukkuukin sitten ekat päikkärit jo klo 9 jälkeen.
Yöllä ollaan päätetty, ettei sängystä nousta. Rauhoittuisi kyllä syliin piankin, mutta jos saa aina tahtonsa läpi, ei taida olla hyvä juttu. Onko muita samanlaisia yöhulinoijia? Mikä neuvoksi? Alan olla tosi väsynyt näihin yövalvomisiin, mutta ei ole voimavaroja eikä halua aloittaa huudatusunikoulua sen kummemmin. Kiitollisena odotan kokemuksianne aiheesta!
 
Täällä aivan samanlaista neiti 1v2kk yleensä herää kuuden aikaan nyt viikon verran kiekunut ylös juuri klo4-5 välillä,joskus nukahtaa viereen tänään ei ja nukkuun menee jo klo 9 ekoille unille,luulen et jokin kausi toivottavasti menee pian ohi.Niin ja meillä neiti nukkuu yöt yksin eikä auta tilanteeseen,ei apua tullut mut jos lohduttaa et on muitakin
 
Sahrei, mukavaa tosiaan kuulla että muillakin saman ikäisillä vastaavaa ja myös tuo, ettei nukkumisjärjestelyillä ole välttämättä mitään vaikutusta! Voimia sinne myös. Toivotaan,että kyseessä olisi tosiaan jokin kausi, joka menee pian ohi....
 
meillä ennen noin, nyt herää jo klo20-22 ja sitä kestää 1-2h kunnes melkein pakko vaan ottaa omaan kainaloon ja mennä itse nukkumaan. huh huh. kerran pari viikossa näin ja muulloinkin aina jossain yön vaiheessa pääsee meidän sankyyn. Poika jaksaa siis protestoida vaikka 3-4h jos ei saa haluamaansa! Sitkeä tyyppi. Olisi pian kiva saada helptusta tilaan, mutta meillä se ei toistaiseksi toistu joka yö tuo monen tunnin hulinointi.
 
Muakin lohduttaa noi teidän tekstit, vaikkakaan se mukavaa ei ole! Meillä on nyt tyttö 1v3vko:a ja yöt on menny vähän hulinax.. Ennen nukkui lähes aina VÄHINTÄÄN 04:ään, jonka jälk. annoin maidon ja sit nukku aamuun saakka. Nyt on sit ollu sillee että heräillään jo tuossa ennen 01 ja ei kertakaikkiaan auta tassuttelu, vaan olen sitten sortunut taas maitoon tai velliin. Yleensä jatkaa tuon jälkeen unia, mutta esim.tänäänkin sit heräs 06 ja oli kiukkuinen kuin ampiainen, joten päätin että vielä saa nukkua kiukut pois. Maitoa en halunnu taas antaa, joten tassuttelin ja loppujen lopux otin viereeni sänkyyn johon sit nukahdin. Ja tuohon kaikkeen meni aikaa n.2h!! :eek:
Uusia taitoja neiti ei kyllä nyt oo oppinu, joten mietin voisko johtua hampaista.. Toivottavasti ainakii ja toivottavasti menee pian ohi!!
Muutenkin on nyt viimepäivät menny sillee, että äidin perässä ja lahkeessa roikutaan koko ajan. Samasta huoneesta jos erehtyy lähtemään, niin kyllä tulee kova huuto!!
Onko kellään tietoa kuinka kauan tälläinen vaihe saattaisi kestää????????
 
:) aloitin ketjun,en huomannut,että täällä on kohtalotovereita =)
meillä kanssa poika jaksaa huutaa joka yö 1,5-3h ja mikään ei auta.oon jopa särkylääkettäkin kokeillu.
pinoon konstit joita voisi kokeilla,itselläni ei ole neuvoja.
luulen kyllä,että liittyy liikkumisen opetteluun jotenkin.
 
Meillä sama juttu! Tyttö on nyt 1,4 v. Aamuyöstä heräilee välillä ja saa kiukkukohtauksen. Aikaisemmin on rauhoittunut, kun on saanut tutin suuhun. Nyt ei enää välttämättä tutti auta. Olen antanut vettä ja istunut sängyn vieressä hokien "nyt on nukkumisaika, nyt nukutaan". Yritin tassutellakin, mutta tyttö ei raivoissaan antanut koskea. Eka yönä kohtaus kesti varmaan tunnin, mutta mä vaan istuin sinnikkäästi sängyn vieressä tuolilla ja odotin että tyttö rauhoittuu. Toka yönä sama juttu toistui, mutta kesti ehkä vartin. Sitten kun tyttö rauhoittui tein samat jutut, kuin aina nukkumaan mennessä: pusu otsalle ja hyvänyön toivotukset. Ja tutinkin huoli suuhun, kun oli rauhoittunut. Nyt yöt on menneet taas hyvin.
Tänään sitten tuli päikkäreiden kanssa sama kiukkukohtaus |O Tyttö siis nukkuu omassa huoneessa, eikä ole koskaan alkanut nukkumaan meidän vieressä (yritetty on).
 
Voiskohan olla ainakin joidenkin "yökiukuttelijoiden" kohdalla kyse ns. kauhukohtauksista? Meillä oli vastaavia hulinoita yöllä, ja yritimme kanniskella huutavaa lasta pitkin taloa rauhoitellen -välillä käytiin jopa ulkona. Sitten löysin juttua noista kauhukohtauksista, ja huomasin, että olimme toimineen juuri niin kuin ei olisi saanut. :snotty: Raivoavaa tenavaa ei saa missään nimessä ottaa syliin (ahdistuu entisestään), vaan pitää olla vieressä hiljaa, silitellä ja odotella, että helpottaa omia aikojaan.

Meillä 2-vuotiaan ahdistus liittyi pikkuveljen syntymään ja muihinkin olosuhdemuutoksiin. Nyt ollaan voitolla (toivottavasti lopullisesti).

Tässä on linkki asiaan liittyvään sivustoon, sieltä löytyy tietoa muistakin unijutuista...

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

ps. MPR -rokotuksen jälkeen meillä oli myös viikon "täyshulina" öisin -tenava lauloi, nauroi, huuteli...vaikutti kaikenkaikkiaan täysin sekopäiseltä...onneksi meni ohi.
 
Ollaan myös ihmetelty poitsun 1,6 v yöllisiä heräilyjä. Herää kans yleensä aamuyöllä ja alkaa se hirveä raivoaminen. Tutti ei auta ja koskeakkaan ei oikeen saa. Ihan kummaa raivoomista, huutaa, karjuu ja potkii. Ajattelin kans, josko hoitopaikan vaihtumisella vois olla osansa tässä asiassa...
 
Meidän pojan kanssa oli viimesyksynä samanlaista, oli siis silloin 1v. Yöt valvottiin ja valvottiin tuntuu että lähtee järki, kun univelkaa kertyi. En tiedä lohduttaako yhtään, mutta menee pahimmankin rämäpään kanssa ohitse aikanaan meillä alkoi helpottaa kun kävely lähti kunnolla sujumaan. Ja tilanteen rauhoituttua poika alkoi nukkumaan omassa sängyssä, josta tulee tosin lähes joka yö meidän väliin. Mitään syötävää tai juotavaa ei ainakaan kannata antaa, meillä ainakin paheni vain tilanne. Jos tosiaan on kauhukohtaus lapselle kannattaa koittaa puhua rauhallisesti, mutta kuuluvasti eikä kannata koskea. Meidän pojalle leimautui myös unikaveri, joka joskus rauhoitti.
 
meidän tyttö 1v 3kk on ihan mahdoton yökukkuja. Illalla menee mielellään nukkumaan, nukahtaa yksikseen omaan sänkyyn puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä illalla. Sitten klo 1 se alkaan, kauhea huuto, siinä sitten kukutaan tytön kanssa klo 4 tai 5:een. Yökukkuminen vain pahentui kun likka oppi nukahtamaan itsekseen. Nyt yöllä sitten täytyis äidin tai isin olla läsnä että nukahtaa uudestaan ja pitää kädestä kiinni. Sitten kun irrottaa käden kun likka on nukahtanut menee 15 minuuttia ja huuto alkaan uudestaan. On koittettu vaikka mitä, myös annettu tytön huutaa, sen jälkeen kun on ensin käyty rauhoittamassa. Kerrostalossa vaan tekee pahaa metelöidä yöllä, kun sitä todella kestää tunteja ja viikkoja aina aamuyöstä. Huuto loppuu heti, kun jompikumpi meitä vanhemmista kävelee huoneeseen. Tyttö nukkuu omassa huoneessa, tosin sama huuto oli kun nukkui meidän kanssa samassa huoneessa. Kädestä olisi koko ajan pitänyt pitää kiinni. Meinaa vähän väsyttää, kun sitten aamulla pitää herätä klo 5.30 että ehtii töihin, joten unet jäävät tosiaan muutamaan tuntiin yössä, ja nekin lyhyissä pätkissä.
Tyttö ei suostu nukkumaan vieressä, jolloin oltaisiin kokoajan ihan lähellä. Omassa sängyssä niin että äiti istuu lattialla ja silittää pinnojen välistä :headwall: Joo, eikä auta maito eikä kuivan vaipan vaihto, eikä tassuhoito, eikä huudatus :headwall: meinaa olla konstit vähissä! NO, jos pian oppis nukuumaan yöt. ainahan sitä voi toivoa ;)
 

Yhteistyössä