Onko muita joilla täysin yhteiset rahat? Niin ettei ostoksista keskustella edes vaan ostetaan mitä ostetaan

ei lasketa mitään tosi suuria kuten asunto, auto ja sen sellaiset. Miten se toimii, tuleeko rahasta joskus erimielisyyksiä?

 

Mitä tarkoittaa "ostetaan mitä ostetaan" ja ettei keskustella? Vaikea uskoa, että voisi toimia, jos ei koskaan keskustelisi mistään ostoksista. Ja olisi se epäkäytännöllistäkin: ei voisi edes kysyä "hei ostetaanko appelsiini- vai omenamehua" tai "ostitko sä muuten jo lapselle ne kengät vai haenko mä ne". Varmaan arki olisi vähän takkuilevaa.

Sillä lailla se toki voi toimia, että voi ostaa suklaata tai bisseä, jos sattuu huvittamaan, ja ostaa itselleen vaatteita tai mitä nyt haluaa tai tarvitsee. Tosin useinhan ihmiset keskustelevat tällaisistakin hankinnoista vaikka ystäviensä kanssa "sopisko mulle se-ja-se takki", joten on loogista että näitä keskusteluja tulee oman kumppaninkin kanssa.

Ja itsenäisiä päätöksiä voi kyllä tehdä oli omat tai yhteiset rahat. Tai olla tekemättä. Yleensä normaali-ihmisen on kuitenkin vähän mietittävä, mitä ostaa, vaikka olisi sinkkukin. Harvemmin voi vaan "ostella mitä ostaa" sen kummemmin mistään välittämättä.

 

Meillä on ja en ainakaan nyt muista yhtäkään rahariitaa olleen. Joistain pienemmistä saatetaan kyllä sillä tavalla puhua, että onko vaikka tietokone kuinka hyvä, hinta-laatusuhde ok jne. Jos tuollaista ei lasketa niin ei me kauheasti neuvotella mistään pienemmistä ostoksista. En tiedä mitä tällä keskustelemisella nyt tarkoitettiin, kyllähän mieheni tietää jos olen menossa shoppailemaan = menee rahaa tai jos hän mietiskelee ostavansa uuden kahvinkeittimen = menee rahaa. Olen etukäteen yleensä tietoinen kuten hänkin, joten..? Välillä sitten tulee vaan hiljaisuudessa ostettua jotain jos ei tarvitse mitään mielipidettä asiaan tai ei satu mainitsemaan, että lähtee kaupungille etsimään asiaa X.

 

Kuulostaa kyllä vähän epäkäytännölliseltä, entä jos molemmilla tulee yhtäaikaa mieleen ostaa vaikka asunto, ja sit onkii 2-3 kämppää, pahimmillaan vaikka eri kaupungeissa : /

 

Meillä on. Alkoi siksi, että mies oli seurustelun alkuaikoina mun elätettävänä työttömäksi jäätyään, ja kätevimmäksi ollaan todettu näin. Molemmilla on kyllä omat tilit, mutta esim. ruokaostokset ym. tehdään ihan sekaisin milloin miltäkin tililtä ja rahoja siirrellään eestaas mitään laskeskelematta yms. Ostetaan kummatkin mitä ostetaan.

 

Meillä on ja eikä olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikaan ei harrasta turhuuksien ostelua.

 

Meillä on toiminut erinomaisesti, en muista minäkään että koskaan olisi riidelty rahasta.

Meille on muodostunut tavaksi, että vertaillaan yhdessä hinta-laatu-asioita joten koskaan ei ole mikään tullut "puun takaa". Jos joku tarvitsee kengät/takin/yms niin tavallisesti siitä ilmoitetaan ennen ostamista, ei luvan pyytämiseksi vaan ihan tavan takia.

Isoista tosiaan keskustellaan enemmän.

 

Se ostaa, kuka sattuu olemaan kaupassa. Voimme myös ostella itsenäisesti mitä haluamme, siis vaatteita, kenkiä, harrastus- yms. välineitä. Toki isommista keskustellaan että hankitaanko, mutta ei siitä kenen tililtä maksetaan. Meillä on käyttöoikeudet toistemme tileihin.

 

Meillä on. Ja molemmat on harkitsevia rahankäyttäjiä, niin ei ole ollut tarvis kyseenalaistaa toisen ostoksia. Muodon vuoksi puhutaan kyllä isommista ostoaikeista etukäteen (esim. tietokone) mutta lupaa ei tarvitse kysyä.

 

Meillä on. Ja molemmat on harkitsevia rahankäyttäjiä, niin ei ole ollut tarvis kyseenalaistaa toisen ostoksia. Muodon vuoksi puhutaan kyllä isommista ostoaikeista etukäteen (esim. tietokone) mutta lupaa ei tarvitse kysyä.

Näin meilläkin. Rahasta puhutaan ihan siinä kuin muistakin asioista, sijoituksista ja hankinnoista, tai jos auto hajoaa tms. Mutta ei siinä mitään lupaa tarvitse mihinkään, kun kyseessä on kaksi aikuista.

 

ei lasketa mitään tosi suuria kuten asunto, auto ja sen sellaiset. Miten se toimii, tuleeko rahasta joskus erimielisyyksiä?

Hyvin toimii. Ja täysin yhteiset rahat ovat.

 

Miksi pitäs olla yhteiset rahat? En suostuisi.

 

[QUOTE="höh";30791236]Miksi pitäs olla yhteiset rahat? En suostuisi.[/QUOTE]

Miksi et? (Eikä tietenkään tarvi, jos se ei tunnu hyvälle.)

 

Molemmilla omat tilit ja sitten on yhteinen "lainanhoito- ja laskujen maksutili". Molemmat laittaa yhteiselle tilille rahaa (suhteutettuna palkkaan). Rahat on yhteisiä. Isommat ostot neuvotellaan ja sovitellaan johonkin ajankohtaan. Tämä järjestely toimii hyvin. Rahasta ei ole tarvinnut tapella.

 

Meillä on kaksi tiliä lähinnä kelan yms takia mihin tarvitaan henkilökohtaisia verkkopankkitunnuksia, eli siis tunnistautumista varten netissä. Käytännössä vain toista tiliä käytetään, toiseen ei ole kummallakaan edes korttia. Kaikki tuet, palkat yms elämäntilanteesta riippuen tulee samalle tilille. Kätevää, varsinkin silloin kun molemmat on tuilla, niin näkee suoraan paljonko on elämisrahaa jäljellä täksi kuuksi.

Meillä on sama: lupia ei kysellä, mutta asiallisesti keskustellaan paljonkin. Silloin keskusteltiin vähemmän kun molemmat oli töissä. Nyt kun toinen on opiskelijana ja mä kotiäitinä, on pakko miettiä rahaa enemmän: jos haluaa esim loppukuusta jotain omaa, on ihan kiva kertoa että aikoo käyttää puolet viimeisestä viiskymppisestä parturiin.

 

no meillä yhteiset rahat ja pikku hankinnoista ei jutella, jos asiat liittyy suoraa sisustamiseen,tai kodin tavaroihin tai kodinkoneisiin niistä neuvotellaa. minä ylensä ostan lapselle vaatteet sen enempi kysymättä ja mies ostaa esim autoon talvirenkaat sen enempi kysymättä.

 

Meillä on ollut täysin yhteiset rahat vähintäänkin viimeiset 15 vuotta. Meillä tämä systeemi toimii tosi hyvin. Kyllä me isommista hankinnoista keskustellaan ja tehdään yhdessä ostopäätös. Mutta niin kun tavalliset ostokset ja kauppareissut, ei niihin yleensä sovita mitään. Baarireissut yleensä hoidetaan käteisellä, niin sitten esim. minun miehellä on yleensä käteistä rahaa, niin se heittää mulle niistä rahoista osan.

 

Omat tilit, mutta vapaasti voidaan käyttää toistemme pankkikortteja jos omalla tilillä ei ole tarpeeksi.
Isommista ostoksista tuumitaan yhdessä, mikä olisi paras vaihtoehto, mutta mikäli jotain jompikumpi haluaa, sen voi vapaasti ostaa.

Ei ole "omia rahoja", tässä puhalletaan samaan hiileen

 

Meillä on täysin yhteiset, yksi tili, johon kaikki menee ja sieltä maksetaan kaikki. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Meidän mielestä tämä on paras tapa meille, ei tosiaankaan jaksaisi venkslata rahoja eri tileille.

 

Olisi hyvä olla omat tilit vaikka yhteiset rahat.Jos toinen kuolee, menee tilit kiinni perunkirjotusten ajaks. Voi tulla hankaluuksia maksaa ostoksia.

 

Meillä on kolme tiliä ja kaikki on yhteiset. Yksi on palkkatili mistä maksetaa kaikki normiostokset. Sitä molemmat käyttää mielensä mukaan. Lisäks on lainanhoitotili ja säästötili. Säästötilin käytöstä keskustelemme aina etukäteen. Koskaan ei ole ollut riitoja rahasta. Ensimmäiset 5 vuotta tienasin enemmän, mutta nyt viimeset pari vuotta mieheni on saanut parempaa palkkaa. Yhteiset tilit toimii meillä siis tosi hyvin.

 

Meillä,yhteiset rahat. Omat tilit, mutta käyttöoikeus toistemme tileihin. Ollaan oltu yhdessä ihan nuoresta. On vaan ollu luonnollista, että yhteisiä rahoja. Meillä on neljä lasta, joten mulla on mennyt siinä monta vuotta,etten voinut käydä töissä tai opiskella. Mies taas opiskeli silloin hyvää ammattia. Mies ollut myös yhden vuoden lähes työttömänä, jolloin minä elätin. Nyt mä,opiskelen työn ohessa. Kumpikin on lähtenyt ihan nollasta ja omaisuutta ei ole ollut. Rahasta ei olla koskaan riidelty. Voidaan ostaa omia juttuja vapaasti. Toki isommat ostot keskustellaan kun ne yhteiseen kotiinkin tulee.

 

Meillä on ja eikä olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikaan ei harrasta turhuuksien ostelua.

Tämä sama.

 

Omat tilit, mutta vapaasti voidaan käyttää toistemme pankkikortteja jos omalla tilillä ei ole tarpeeksi.
Isommista ostoksista tuumitaan yhdessä, mikä olisi paras vaihtoehto, mutta mikäli jotain jompikumpi haluaa, sen voi vapaasti ostaa.

Ei ole "omia rahoja", tässä puhalletaan samaan hiileen

Hetken jo ajattelin että olen käynyt itseltäni salaa kirjoittamassa täällä, tämä oli nimittäin aivan kuin minun kirjoittamani ; )
Olemme olleet yhteisessä yrityksessä nimeltä Perhe miehen kanssa nyt kolmisenkymmentä vuotta ja hyvin on toiminut.

 

Joo. Meillä on silleen, että mä ostan kaiken ja maksan kaiken Kelan tukirahoilla ja isäntä, joka käy töissä, yleensä sitten pelaa omat rahansa ja valehtelee ja kieroilee ja sitte vähän matelee ja vinkuu, että sais mut leppyyn. Vihaan tuota kusipäätä.