Onko muita, jotka ovat joutuneet luopumaan mieluisasta harrastuksesta lasten saannin jälkeen?

Minua Suorastaan vituttaa! Nyt tälläkin hetkellä minun mieheni viettää hauskaa aikaa muualla, ilman minua, ilman lapsia, vapaana.
Minua vituttaa niin, että itku tulee. Olisin itsekin halunnut niin kovasti mukaan, mutta ainoa varteen otettava lastenvahti on töissä tänään. :'(
Nyt mies viettää hauskaa ja taas huomenna, jolloin mullakin olisi mahdollisuus, kukaan ei ole halukas lähteä mukaan. -> En mäkään sitten yksin viitsi lähteä, koska yksin ei ole kivaa. :snotty:

Haluaisin vaan välillä olla pelkästään mieheni kanssa. Sitten kiukuttelen miehelle kuin pikkulapsi kun se tulee takaisin. :ashamed:

 

Täällä yksi, mutta kyllä ajan kanssa taas aijon päästä harrastamaan, viimeistään ensi kesänä (kun toinen lapsi on syntynyt ja itse palautunut tarpeeksi).

 

Miten se on lapsen vika että kaverit ei halua lähteä sun kanssa?

 

Lapsi ei ole vielä edes syntynyt, mutta juu, puolimaratonien juokseminen on loppunut. Eikös se ole ihan normaalia, että molemmat vanhemmat joutuvat luopumaan monista entisen elämän osasista, ja saavat tilalle sitten vähän toisenlaista elämää.

 

luovuin ratsastuksesta lasten takia. ennen hevoset oli naapurissä nyt välimatka kasvo n40km joten aikaa lasten kans ei ois jääny juuri mitään. nyt on taas mahollisuus ratsastaa kuhe voset on likempänä, venhempi poika kulkee mukana ja harjotelee ratsastuksen alkeita samalla.

 

Kyllä. Ennen lapsia pystyin harrastamaan kotona, mutta nykyisin ei ole sitä rauhallista aikaa jolloin voisin syventyä harrastuksiini. Yritetty on, mutta turhaan.

 

Miksei lasta voi ottaa mukaan? tai ei taida olla mahdollista...

 

No mitä sä luulit kun päätit lapsia tehdä? Kaikki jatkuu ennallaan?

Minä olen siirtänyt muutaman jutun myöhempään, siihen aikaan kun lapsi/lapset on isompia ja omatoimisempia. En ole luopunut mistään.

 

Jossain vaiheessa oli luovuttava joistakin asioista, varsinkin kun oli yh oli harrastaminen lähes mahdotonta. Nyt taas, kun lapsi on jo isompi (4vee) ja kuvioissa on uusi mies, joka toimii mielellään lapsenvahtina voin taas harrastaa.

Aluksi bieltyksistä ja muista illanistujaisista luopuminen tuntui todella vaikealta etenkin kun lapsen isä ei niistä luopunut. Nyt ei nekään asiat pahemmin kiinnosta, etenkään kun silloin tällöin pääsen menemään noihinkin juttuihin. Kaikki on helpottunut, kun lapselle on tullut ikää. Ja itselle, niin ettei kaiken maailman meiningit enää edes kiinnosta.

 

No mitä sä luulit kun päätit lapsia tehdä? Kaikki jatkuu ennallaan?

Minä olen siirtänyt muutaman jutun myöhempään, siihen aikaan kun lapsi/lapset on isompia ja omatoimisempia. En ole luopunut mistään.

Aina yhtä ystävällinen :xmas:
Miksiköhän miehillä se elämä monessa perheessä jatkuu lapsen tulon jälkeenkin samanlaisena kun ennen?

 

En ole joutunut luopumaan. Olen kyllä pitänyt raskauden loppupuolesta eteenpäin taukoa about sinne saakka, että vauva on ollut 4kk, sitten olen taas päässyt harrastamaan.

Ja itseasiassa aloitettiin miehen kanssa kilpatanssikin, eli meille on tullut lisää harrastuksia Siitä tosin jouduttiin luopumaan kun mun jalka hajos : /

 

Minua ei biletys kiinnosta. :headwall:
Ja kyllä mä tiesin mihin ryhdyn, kun lapsia alkaa pukkaamaan, mutta helvetti että tuntuu nyt tällä hetkellä aivan älyttömän pahalta.
Siellä mies nauttii sydämensä kyllyydestä tehden sitä, mitä mä itsekin olisin halunnut tehdä. :snotty:
Vielä hyvässä seurassa, vituttaa kun en päässyt mukaan.

Ja en kiroile lasten kuullen/nähden.

 

Sellaista se on joskus lasten kanssa. Mutta tarviiko siitä mieluisasta harrastuksesta silti luopua? Perhe asettaa omat rajoitteensa mutta tilanteissa kun sitä lastenvahtia ei saa niin eikö onnistuisi vuorottelu miehen kanssa niin että vuoroviikoin kumpikin pääsee rauhassa omille menoilleen toisen hoitaessa lapsia?

 

Miksei lasta voi ottaa mukaan? tai ei taida olla mahdollista...

No itsellä ei ainakaan ole mahdollisuutta tallille ottaa lapsia mukaan, tai voihan ne mukaan ottaa mutta etpä itse voi siinä mitään tehdä. Ja raskausaikana ratsastuskielletty, ja viimeksi ei ajaminenkaan kovin hyvältä tuntunut tärinän vuoksi enää loppu ajalla. Ja tietty siinä on se pieni pelko että jotain sattuu kun niitä 500kg painavia eläimiä käsittelee, ja sen vatsan kanssa se ei enää niin näppärää edes ole..

 

Mies kyllä olisi lapsen kanssa, mutta eipä ole enää rahaa harrastaa yhtään mitään..

 

Sellaista se on joskus lasten kanssa. Mutta tarviiko siitä mieluisasta harrastuksesta silti luopua? Perhe asettaa omat rajoitteensa mutta tilanteissa kun sitä lastenvahtia ei saa niin eikö onnistuisi vuorottelu miehen kanssa niin että vuoroviikoin kumpikin pääsee rauhassa omille menoilleen toisen hoitaessa lapsia?

Mutkun haluaisin olla miehen kanssa siellä. Yksin pääsisin kyllä (toisella kertaa), mut se ei ole kivaa.

 

Kas, tässä yksi erittäin painava syy, miksi meille ei lapsia ole tulossa. Molemmat tykkää harrastaa paljon ja vielä yhdessä!

Suoraan sanottuna *ituttaa ne, jotka yrittää puhua meitä "ympäri" sanomalla, että kyllä sen lapsen voi mukaan ottaa paikkaan kuin paikkaan. Ei se mitään muuta. Jep jep.

 

Aina yhtä ystävällinen :xmas:
Miksiköhän miehillä se elämä monessa perheessä jatkuu lapsen tulon jälkeenkin samanlaisena kun ennen?

En tiedä miksi. Ehkä jotkut miehet eivät vain osaa? Ehkä jotkut naiset ovat niin marttyyreja eivätkä osaa vaatia sitä omaa tilaa ja aikaa?

Ja onhan se nyt totta kai myös asennekysymys. Luopuuko lasten saannin jälkeen jostain harrastuksesta todella lopullisesti, vai jääkö se vain olosuhteiden takia tauolle ja jatkuu myöhemmin? Eräät eivät osaa olla kärsivällisiä eivätkä osaa ajetella nenäänsä pidemmälle missään asiassa, edes lapsiin liittyvässä. Siitä "ystävällisyys".

 

[QUOTE="vieras";22063162]Kas, tässä yksi erittäin painava syy, miksi meille ei lapsia ole tulossa. Molemmat tykkää harrastaa paljon ja vielä yhdessä!

Suoraan sanottuna *ituttaa ne, jotka yrittää puhua meitä "ympäri" sanomalla, että kyllä sen lapsen voi mukaan ottaa paikkaan kuin paikkaan. Ei se mitään muuta. Jep jep.[/QUOTE]

miksi sä palstaille perhe- ja lapsikeskeisen lehden sivuilla? :saint: ihan vaan uteliaisuuttani kyselen.

 

Mutkun haluaisin olla miehen kanssa siellä. Yksin pääsisin kyllä (toisella kertaa), mut se ei ole kivaa.

Eli pointti ei ollut harrastuksesta luopumisessa vaan siinä kahdenkeskeisessä ajassa miehen kanssa? Jos se harrastus on oikeasti rakas ja tärkeä niin kai siellä on kivaa ilman miestäkin...

Tuo kahdenkeskeinen aika sitten vaan tarkoittaa lastenhoitajan hankkimista ja aina se ei onnistu juuri silloin kun haluaa. Täytyy vaan yrittää luovia puolin ja toisin.

 

[QUOTE="miuu";22063210]miksi sä palstaille perhe- ja lapsikeskeisen lehden sivuilla? :saint: ihan vaan uteliaisuuttani kyselen.[/QUOTE]

Yleensä lueskelen ihan muita kuin lapsiaiheisia aloituksia täällä, mutta nyt avasin poikkeuksellisesti tämän ketjun kun se osui niin hyvin omiin mietteisiini siitä kuinka lapset muuttaa elämää ei niin positiiviseen suuntaan. Tästä aiheesta olen nimittäin keskustellut IRL monien äitiystävieni kanssa ja tullut samaan lopputulokseen.

 

harrastuskerrat on vähentyneet, mutta en mä kokonaan luopumaan ole joutunut.

bilettämään ei pääse niin usein kun ennen, mutta eipä ole halujakaan.

 

Ennen lasta kävin tanssimassa, Lapissa hiihtämässä yms. Nykyisin leikkaan kesäisin ruohoa ja talvisin luon lunta. Harrastukset ovat lapsen myötä kotikutoisempia mutta kunhan aika kuluu ja lapsi kasvaa niin palaan entiseen.