ONKO NORMAALIA???

Olen lukenut täällä palstalla näitä juttuja kun yksivuotiaat kävelee, sanoo sanoja, jopa lauseita, osaa itse syödä joitakin ruokia, ym ym...
Meidän lapsi ei tee mitään noista, eli on ns.ihan vauva vielä....
Pitääköhän mun olla huolissaan?
Eli lapsi nousee ihan vähän vasta tukea vasten(sohvaa vasten), ei sano ainuttakaan sanaa,pelkästään omalla kielellään selittää paljon, ei osaa juoda esim.nokkamukista itse, ei osaa syödä esim.keksiä jos antaa käteen, pinsettiotteella ottaa vain esim.juuston palasia jos ne murustelee valmiiksi pöydälle...
Onko täällä muita sellaisia joilla on reilu yksivuotias, samalainen????
Tiedän että kaikki lapset kehittyy omalla ajallaan. Mutta silti...
Lapsi nukkuu hyvin yöt, syöpi erittäin hyvin, leikkii paljon yksin lattialla...on ollut vauvasta asti hirveän kiltti ja rauhallinen, sirokokoinen, onko näillä osuutta asiaan??Näkee kyllä että lapseni oppii koko ajan uusia juttuja, mutta hitaasti.....
Vertaanko vain liikaa lastani muihin lapsiin ja olenko suotta huolissaan?
KIITOS JO ETUKÄTEEN KOMMENTEISTA!!

 

No ei meidänkään poika puhu paitsi ehkä yksittäisiä sanoja(ätä,äti...) ja osoittelee kaikkea ja selittää omalla kielellään. Ymmärtää kyl oikeastaan kaikkea mitä puhun esim.mennään syömään, vaihdetaan vaippa jne. Juo ite mukista ja syö leipää, keksiä. Oppi vasta konttaamaan. Nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten. Eli aika vaihtelevaa. Poika 13kk.

 

Meillä se nopein kehitysspurtti syömisen, puheen, kävelyn ym. suhteen on alkanut vasta sen ekan ikävuoden jo tultua täyteen. 1,5 vuotiaina on sitten jo voinut todeta, että lapsi syö itse, kävelee ja puhuu useita sanoja (ei siis kaikki meidänkään lapsista lauseita puhuneet 1,5v). Ei yksivuotiaan tarvitse noita osata!

 

Lapset kehittyvät hyvin yksilöllisesti ja nopeasti kehittyviä hehkutellaan täällä kovasti, kuka nyt omansa hitautta kailottaa kovaan ääneen.
Meiltä löytyy niin hitaita kuin nopeita oppijia ja jokainen on oppinut kaiken omaan tahtiinsa, joskus jopa takaperoisesti.

 

kuinka 1v ketjun aloittavan lapsi on? jos on kovin vasta 1v täyttänyt niin ihan normaalia on. vasta siellä liki 2v tarvis niitä ekoja sanoja alkaa tuleen. seisomaankin kun oppii nouseen niin toiset melko nopeasti alkaa käveleen sen jälkeen.

meillä poika oppi 1v5½kk käveleen ilman tukea. vähän yli 1v istumaan ilman tukea, sanoo vasta yksittäisiä sanoja, pääasiassa puhuu omaa kieltänsä. seisomaan nousemisen oppi pikkusen alle 1v ja ihan normaali poika on kuulemma.

totta kai äitiä huolettaa aina kun kuuntelee mitä muiden samanikäiset on tehnyt jo tuossa iässä. pitää vain muistaa et lapset on kovin yksilöllisiä. itsellekin sen muistaminen hetkittäin on kovin vaikeaa kun lapset (1v9kk ja 3v) kehittyy niin eri tahtiin. isompi kehittyi tosi nopeasti ja pienempi pienin askelein.

 

On normaalia, meillä kyllä sanoja tulee, ikää kohta puoliin 1v 5kk. Kävelemään oppi vasta 13kk:na. Mutta ei syö itse, ei juo mukista itse, nokkamukista joten kuten, mutta sekin menee usein pelleilyksi. Tossa kävelemään oppimisen tienoilla sitten vasta tuttipullo pois, mutta kaikki on oppinut hitaasti, ei kukaan lapsi mene täysin oppikirjojen mukaan. On tässä vielä aikaa oppia itse syömään tai tekemään muuta. Pääasia, että on kuitenkin terve lapsi.

 

Ei meidän tyttökään(1V) vielä kävele, nousee joskus sohvaa vasten. Eikä myöskään puhu muutakuin omaa kieltään. Konttaamaan oppi vasta vuoden ikäisenä, peppukiitäjä oli siihen asti. Eikä syö vielä itse. Mutta en ole huolissani yhtään kyllä se oppii aikanaan. =)

 

Meidän poika 11½kk. Oppi pääsiäisenä vasta konttaamaan. Yrittää kovasti nousta ylös, mutta tuntuu ettei kotona ole sopivan korkuisia tasoja ollenkaan, mistä saisi kunnon otetta. Pari kertaa on sanonut äiti tai jotakin sinnepäin. Juo itse nokkamukista, muttei syö itse. Pinsettiotetta treenataan nuppipalapelillä, sormiruokaakin kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä.
Eli kaikki ajallaan, ei mitään kiirettä!

 

Huh, kamalaa kun 1-vuotiaan äiti kyselee, että onko normaali. Mitäs minun pitäisi ajatella omastani, joka on jo lähempänä kahta kuin yhtä, eli 1,8? Ei hänkään puhu vielä sanoja, ja oppi myös kävelemään myöhään. Leikkii kyllä myös tomerasti ja on todella vauhdikas, eli ehtii monenlaista ja syönyt on itse noin 1-vuotiaasta, ja kädet ovat muutenkin näppärät. Mutta ei siis puhu vielä paitsi ei-sanan (joka on yksi tavu...).

Tulee paineita ja tuntee vähän epäonnistuneeksi, kun puolta pienemmän lapsen äiti kyselee puhumisesta... :/

 

\

Huh, kamalaa kun 1-vuotiaan äiti kyselee, että onko normaali. Mitäs minun pitäisi ajatella omastani, joka on jo lähempänä kahta kuin yhtä, eli 1,8? Ei hänkään puhu vielä sanoja, ja oppi myös kävelemään myöhään. Leikkii kyllä myös tomerasti ja on todella vauhdikas, eli ehtii monenlaista ja syönyt on itse noin 1-vuotiaasta, ja kädet ovat muutenkin näppärät. Mutta ei siis puhu vielä paitsi ei-sanan (joka on yksi tavu...).

Tulee paineita ja tuntee vähän epäonnistuneeksi, kun puolta pienemmän lapsen äiti kyselee puhumisesta... :/

Juuri siksi kysellytkin kun täällä puolta pinenmpien äidit kertovat omista vauvoistaan ja taaperoistaan, jotka kävelee ja puhuu...
ja eikös tämä paikka ole juuri näitä varten, että purkaa omia ajatuksiaan???olen ainakin niin ymmärtänyt.
Ja jokaisella omat huolensa ja ressinsä, eikös vain???
Ja en kyllä yksistään tuosta puhumisesta kirjoittanut vaan yleensä motorisesta kehityksestä kun neuvolassakin ovat siitä sanoneet. :/
Että semmonen.
Tsemiä teillekkin!!

 

Meillä poika 13kk eikä kyllä puhu. Kävelee esim. sohvaa vasten, mutta ei uskalla vaihtaa huonekalusta toiseen. Ryömi ja konttaa aivan omalla omintakeisella tyylillään.. Ymmärtää kyllä, kun hänelle puhuu ja temperamenttia löytyy.

En minä ole pojasta huolissani, tuskin sinunkaan tarvitsee olla huolissaan omasta lapsestasi. Eiköhän ne kouluun mennessä puhu ja kävele

 

Vaikka omat lapseni ovat olleet kehityksensä puolesta varsinaisia vauhtivekaroita, olen seurannut läheltä ja kaukaa ystävieni ja sukulaisteni lasten kehitystä. Tämän perusteella sanoisin että SUN LAPSELLASI EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ!!! Vaikuttaa ihan normaalilta 1 vuotiaalta.

Nyt vaan keskityt seuraamaan sitä lapsen kehitystä nauttien pienestä ihmisestä, annat hellyyttä ja rakkautta mahdollisimman paljon ja laitat niitä kokemuksia muistien sopukoihin että voit sitten mummuna muistella. Minusta ainakin on ihana seurata omien lasten touhuja... ja kun mulla on lapsikiintiö täyttynyt, tätä pienintä varsinkin seuraan nyt erilaisella hartaudella. Haluan sitten joskus muistaa millaista oli vuosikkaan kanssa.