Onko sinua kannustettu ja kehuttu lapsena? Toimitko nyt itse samalla tavalla?

Minua ei kannustettu. Meitä oli monta lasta, jotka kaikki olimme hyviä piirtämään ja laulamaan jo hyvin varhain. Mikäköhän siihen oli syynä. Luulivatko vanhempamme, että ylpistyisimme? Meille lapsille olisi tullut hyvä mieli. Se ei olisi maksanut mitään eikä olisi ollut keneltäkään pois.

 

Äidin taholta on kannustettu ja kehuttu, isän taholta lähinnä lytätty ja mitätöity.

 

On kannustettu ja kehuttu. Myös omaani kannustan ja kehun, hän oppi juuri kääntymään ja sitäkin taitoa kehun ja ihastelen joka kerta, toinen on naama messingillä <3

Harmi ettei sinua ole kannustettu ja kehuttu, eikö kenenkään toimesta?

 

Ei oo kannustettu tai kehuttu, ei kukaan.

Itse aion toimia toisin. En toista vanhempieni virheitä.

 

Mulla on kolme sisarusta eikä meitäkään kyllä kovin usein mistään kehuttu, vaikka kaikki oli hyviä monissakin eri asioissa. Itse koen ainakin, että olisin kaivannut kehuja ja kannustusta. Oliko se tuon ajan kasvatus sitten tuollaista..

 

ei ole taidettu valtavasti kannustaa ja olen itsekin yrittänyt olla hiukan pidättyväinen sen suhteen. arvostan itseohjautuvuutta. liikakaan kannustaminen ei ole hyvä, lapselle tulee tunne ettei hän kelpaa semmoisenaan.

 

Kyllä on kannustettu ja kehuttu lahjakkaaksi jopa liikaakin. Minusta tuli ylisuorittaja, jolle kelpasi vain kympit todistukseen. Koko ajan kuitenkin tunnen, etten olekaan oikeasti niin hyvä kuin muut luulevat ja pelkään, että totuus paljastuu muille.

Itse kehun lapsiani paljon, mutta korostan myös, ettei tarvitse olla paras, vaan pelkkä osallistuminen ja yrittäminen riittää.

 

ei ole taidettu valtavasti kannustaa ja olen itsekin yrittänyt olla hiukan pidättyväinen sen suhteen. arvostan itseohjautuvuutta. liikakaan kannustaminen ei ole hyvä, lapselle tulee tunne ettei hän kelpaa semmoisenaan.

Noh, minusta kannustaminen ja painostaminen on eri asioita. Kannustaminen ei ole kannustamista jos se on tyrkyttämistä tai jopa pakottamista.

 

Ei ole kannustettu. Kaikki mitä olen halunnut esim. harrastukset niin on lytätty täysin heti. Koskaan en lapsena ja nuorena ole harrastanut, kun vanhemmat kielsi kaiken vedoten hintaan ja kuljetukseen. Veljeeni minua on aina verrattu, joka oli hyvä koulussa ja jolla oli niitä ilmaisia harrastuksia.

Omia lapsia kannustan ja nimenomaan harrastuksissa ja raha ei ole esteenä. No valitettavasti noita ei kiinnosta mikään. Kouluasioissa kehun ja kannustan ja puhutaan siitä usein ettei aina voi osata ja muistaa kaikkea, mutta läksyt pitää tehdä.

 

Eipä juurikaan kannustettu. Mun vanhemmat ovat "vanhan kansan ihmisiä" ja sitä mieltä, ettei lasta saa liikaa kehua, ettei ylpisty. Samaa linjaa sitten käyttivät tossa kannustamishommassa. Äitini kyllä yritti jonkun verran, mutta arkana lapsena olisin tarvinnut enemmän eteenpäin potkimista.

Omaa lastani kannustan ja kehun (niin paljon kuin 2-vuotiasta nyt pystyy kannustamaan) ja yritän olla tukena mahdollisimman paljon.

 

Ei ole juurikaan kannustettu eikä kehuttukaan. Itse yritän kannustaa ja kehua paljon. Olisikohan ajat muuttuneet myös tuon suhteen? Tuntuu, ettei juuri kukaan kavereistakaan koe saaneensa kannustusta ja kehua lapsena.

 

ei kannustettu ei, ei ketään meistä.
Ylpistytään muten likaa.
Kun jossakin menestyin oli se heti äitin tai äitin äitin ansiota vaikka ei he minua kannustaneet, tai kannusti lopettamaan.
Nyt kun omani on taiteellisesti lahjaksa, pärjää oikeasti ihan kisoissakin on taas ääitini ottamassa kunniaa.
Itse koetan kannustaa lastani ja jos äitini onpaikalla hän haukkuu lapseni ja sanoo ettei liikkaa ylpisty.
Arvata saattaa pidetäänkö äitiini yhteyksiä juurikaan paljon :/
ja äitee ei tajuaei millään minä olen liian ylpeä.

 

Ei ole juurikaan kannustettu, ei ainakaan suoraan. Mutta kannustan omia lapsiani.

 

Melkoisen tylyjä vanhempita teillä on ollut. Taas kerran saan olla kiitollinen ihanasta yksinhuoltaja äidistäni, joka vaikeasta tilanteesta huolimatta jaksoi kannustaa meitä lapsia. Äitini teki kahta työtä, jotta pystyi elättämään meidät. Mitään elatusapua ei herunut. Silti hän jaksoi viedä meitä uimaan, pyöräillä kanssamme ja kehua joka asiassa.

 

On kannustettu ja kehuttu ihanan paljon! En koe ylpistyneeni vaan kehut ovat olleet pelkästään positiivinen asia.

Ja toimin nyt samalla tavalla, kehun varmaankin monta kertaa päivässä pientä poikaani :heart:

 

En ainakaan muista, että minua olisi kannustettu tai kehuttu.

Omia lapsia kannustan ja kehun joka päivä edes jostain asiasta, yleensä useammasta.

Mies sanoi pojalle kerran, että elä yritä, ei edes kannata yrittää (en muista mitä poika yritti). Sanoin miehelle, että kun tuolla tavalla opettaa niin poikanen vielä kolmikymppisenäkin makaa sohvalla ja kittaa kaljaa kun ei mitään olevinaan kannata yrittää. On tuon jälkeen muistanut kannustaa yrittämään

 

En ole kokenut tarvetta saada kannustusta ulkopuolelta. Vanhempieni tarmo meni kanssani ennemmin siihen, että saivat minut tyytymään vähempään. Perfektionistina ylilyöntejä voi tulla helposti, eikä niitä itse huomaa. Yo-kirjoitustenkin kohdalla muistan äitini (mielenterveyshoitaja) "kannustaneen", että moni useamman ällän kirjoittaja voi palaa loppuun ja päätyä suljetulle. Sellasta meillä kotona. Äiti kai yritti kannustaa minua olemaan tavallinen nuori, mutta valitettavasti se ei koskaan ottanut tulta alleen.

Kehuja en osaa ottaa vastaan, eikä kukaan erehdy toiste minua kehumaan. Paitsi mieheni.

 

Ei kannustettu eikä kehuttu. Aina tuotiin esille ne asiat mitä ei osannut tehdä ja siitä kärsin vieläkin. Ajattelen koko ajan etten osaa tehdä mitään, enkä kelpaa kenellekään. Oman lapsen kohdalla yritän toimia toisella tavalla

 

Ei oo kannustettu tai kehuttu, ei kukaan.

Itse aion toimia toisin. En toista vanhempieni virheitä.

Sama. Ekan kerran sain kehuja vasta kun olin koulussa, eli opettajalta. Muistan kuinka hämmästynyt olin kun olin tottunut kuulemaan vain mollaamista ja mitätöintiä! Tänäkään päivänä en ole kummaltakaan vanhemmalta saanut kehuja saati kannustusta, sama negatiivisuus heidän tahoiltaan jatkuu yhä. Turha kysyä siis olenko paljon tekemisissä...

Itse olen ihan erilainen, ja kehun ja kannustan niin ystäviä kuin kollegojakin aina kun siihen on aihetta . Jos joskus omia lapsia tulee niin kasvatusmetodini on yksinkertainen: teen kaiken päinvastoin kuin omat vanhempani...

 

Osaanko kannustaa ja kehua lapsia? En tiedä. Sanotaanko, etten osaa kehua "tyhjästä". Hyppää korkealle, kiipeä nopeammin, piirrä kauniisti, laula hyvin, tuo kiitettäviä arvosanoja tai paranna selkeästi aiempia, opi läksy ulkoa, yritä jotain mikä on vaikeaa ja yritä toistekin vaikket heti onnistu.

 

Ei kukaan kannustanut tai kehunut, vain arvostelua. Samaa tein pikkuveljilleni mutta opin virheistani kun tulin lastenhoitajaksi. Aluksi oli vaikeaa, epaluontevaa kehua, kannustaa mutta au pair tyo Englannissa sai mut muuttumaan aika nopeasti kun siella on niin luontevaa englanniksi sanoa pienia kohteliaisuuksia, kannustuksia. Ja se vaikutus mika on etta kehuuko,kannustaako vaiko ei, on niin suuri, eika paljoa energiaa vie.