Onko sinulla kysyttävää romanikulttuurista? Romaninainen paikalla.

  • Viestiketjun aloittaja kaalo juuli
  • Ensimmäinen viesti
helou
miten on kun 17v "valkoinen" tyttö on ihastunut romanipoikaan,ja tunne molemminpuoleinen,miten romanipojalle kannattaa ilmaista tunteet? ja miten sinä luulet että romanipojan vanhemmat suhtautuvat? olen kuitenki perheen tuttu jo monen vuoden takaa,mutta tunteet nousseet pintaan vasta nyt :) omat vanhempani eivät tätä tilannetta koskaan tulisi hyväksymään,mutta minusta kun oikeasti tuntee tällaista niin ei pitäisi kuunnellakkaan muita
 
Tunnetko Grönforsin suvun Haaparannasta? Perhe terrorisoi naapureitaan yli 20 vuotta eikä Ruotsin viranomaiset tehneet mitään. Osa istuu/istui linnassa. Mikä on näkemyksesi Grönforseista? Mitä mieltä muut suomalaiset romanit ovat heistä?

Toinen asia, jos haluaisin tutustua romaniperheeseen pääkaupunkiseudulla, onko tiettyjä sukuja joita voit suositella? Joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja luotettavia?
 
vierasss
Mitä mieltä sinä olet (tai romanit ylipäätään) Marja Björkin uudesta kirjasta Mustalaisäidin kehtolaulu?

Luin se äskettäin ja päällimmäisenä jäi mieleen kysymys siitä, miksi valtaväestöön kuuluva kirjoittaa romanikulttuurista ja mitä romanit asiasta ajattelevat. Esitettiinkö kulttuurinne jotakuinkin todenmukaisena vai menikö pahasti metsään?
 
hukannut avun
[QUOTE="ope";28253456]Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta! Minua kiinnostaa kuinka suurelta osin nuoret noudattavat seurustelutapoja, joista kerroit. Tunnen nuoren mustalaismiehen, joka on kertomansa mukaan seurustellut vuoden ajan ja puhuu "emännästä", seurustelevaiset asuvat molemmat lapsuuskodeissaan. Päättyykö monet liitot eroon, koska perhe perustetaan kovin nuorena? Onko uusperheitä? Miten uusperhekuvio toimii, kun suvuilla ja isovanhemmilla on ilmeisesti suuri rooli?
Olepas hyvä vain :)

On tyypillistä, että seurusteleva pari (vaikka siis eivät ole ns. reilusti vielä, eli asuvat molemmat lapsuudenkodeissaan) käyttää toisistaan nimityksiä emäntä, akka tai mies. Miekin muistan, kun ei vielä miehen kanssa asuttu yhdessä, mies puhui miusta akkanaan esim. serkuilleen ja mie taisin "mainostaa" häntä parille läheisimmälle ystävälleni miehinäni. Rupesi ihan naurattamaan, mieheksi ja akaksihan tässä on päädytty, mutta jotenkin tuo muisto on vain miusta huvittava :)

Miusta mustalaisten erot on yleistyneet aiemmasta. En osaa sanoa, onko eroja määrällisesti enempi vai vähempi valtaväestöön verraten.

Mutta erojen syitä olen miettinyt aiemminkin. Ehkä sen tekee osaksi tämä nykyajan meininki, ihmiset ei enää jaksa pitää huolta suhteesta tai "taistella" sen eteen vaan luovutetaan liian helposti ja ajatellaan, että voi no mitä tuosta, löydän mie paremmankin, jne. Mutta kyllä ihan varmasti erojen taustalla on myös se, että niin nuorina lähdetään maailmalle (kirjaimellisesti) vielä lapsen kengissä ainakin osittain, laitetaan lapset ja kasvetaan siinä sivussa aikuisiksi ja huomataan, että ollaan kasvettu erilleen tai ettei sovitakaan yhteen. Miusta yksi syy eroihin nuorilla mustalaispareilla voisi selittyä sillä, millaista arki on esim. alussa ja millaista se on sitten myöhemmin (lasten tultua maailmaan jne.) Mie tarkoitan nyt sitä, että ennen lapsia nuori pariskunta saattaa viettää ns. hurjaa nuoruutta yhdessä, se on sellaista viihde-elämää. Kierrellään hotelleissa, ravintoloissa, käydään siellä sun täällä, mies saattaa ryypätä jatkuvasti, pidetään hauskaa, hauskaa ja hauskempaa... ja kun sitten lasten myötä elämänmeno rauhoittuu, niin pam - toisen persoona paljastuukin ihan uudella tavalla. Mie lähden aina rönsyilemään puheissani, joten toivottavasti sie kuitenkin sait kiinni siitä punaisesta langasta :)

Uusperheitä on kyllä, ja elämä niissä järjestetään vaihtelevasti. Yleensä eron tullessa lapset jää naiselle, ja isä on se etävanhempi. Nainen ei kuitenkaan saa ottaa itselleen uutta elämää eli uutta kumppania. Jos näin käy, on lasten asuminen järjestettävä muualle; lasten isälle tai isovanhemmille. Jos lapset siirtyvät eron jälkeen isälle, on isovanhemmillla yleensä suuri rooli hoitoavussa. Mies voi vapaasti ottaa uuden naisen rinnalleen, ja uusi kumppani voi hoitaa ja kasvattaa miehen lapsia. Periaate on se, että muiden lapsille pitäisi olla "parempi kuin omilleen" jotta jälkipuheita ei tule.

Yleensä siis uusperhe järjestyy niin, että on mies, miehen lapset, ja miehen uusi akka. Lapset hyväksytään yleensä ehdoitta, ja parhaimmassa tapauksessa lapset saa elämäänsä monta uutta, rakastavaa aikuista.

Riippuen tilanteesta ja miehen ajatusmaailmasta, lasten äiti joko saa tai ei saa tavata lapsiaan (väliaikaisesti tai ollenkaan). Lastenvalvojan kanssa tehdyillä sopimuksilla ei välttämättä ole painoarvoa lainkaan. Jos lasten äiti itse ei saa tavata lapsiaan, voi olla, että lasten yhteys myös muihin äidin puoleisiin sukulaisiin estetään. (Riippuen tosiaan tilanteesta ja miehestä.)[/QUOTE]

Hei minulla tästä tuli mieleen yksi kysymys, mitä jos nainen on valkolainen ja mies tumma niin mitä tapoja silloin on yleistä tai mahdollista käyttää? Ja miten lastensuojelu voiko vaikuttaa että lapset jäisivät äidille?
 
vierailija
[QUOTE="jep";28237900]Minua kiinnostaisi pari asiaa:

Ensiksikin, olen käsittänyt, että pääosa noista romanitavoista koskee romanien keskinäistä kanssakäymistä. Onko jotain sellaista, mikä romanin ja valtaväestöön kuuluvan vuorovaikutuksessa voisi valtaväestöön kuuluvalta olla ns. tahaton moka? Siis jos jätetään pois sellaiset normaalit käytöstavat, emmehän me valkolaisetkaan keskinäisissä suhteissamme katso hyvällä mitään törkeyksien puhumista, liian henkilökohtaisia juttuja esim. seksielämästä puhumista vieraampien kesken, rumaa kohtelua tai toisen mollaamista tms. Mutta onko sellaisia asioita?

Toinen kysymys, onko jotain yleistä tapaa siinä, miten te romanit suhtaudutte esim. lapsen kehitysvammaisuuteen, tai toisaalta kevyempiin juttuihin, kuten ADHD tai oppimisvaikeudet? Pitävätkö monet romanit vammaista lasta "rangaistuksena" tms., halveksitaanko sellaisen vanhempia tai piilottelevatko/häpeävätkö vanhemmat sellaista lasta? Ja miten helposti tuollaisiin pienempiin ongelmiin otetaan apua vastaan, pidetäänkö terapiaa tai kuntoutusta tai vaikka koulussa pienempää luokkaa ihan höpönpöpönä, vai onko sellaista helppo hyväksyä omalle lapselle? Tokihan tässä on isoja eroja valtaväestössäkin, jotkut pitävät niitä suunnilleen hyökkäyksenä itseään kohtaan, toiset taas haluavat lapselle kaiken mahdollisen tuen, joka häntä auttaisi. Mutta onko tässä romaneilla mitään selkeää linjaa?
Olet ymmärtänyt ihan oikein :)

Piti ihan miettiä tuota siun kysymystäsi ja ainut joka tulee mieleen, on jonkun tavaran vieminen väärään paikkaan tai ruokakassin laittaminen lattialle. Näin muuten kävikin edellisessä asunnossa, tulin naapurini kanssa kaupasta meille, ja naapuri (valkolainen) laski sen meidän ruokakassin lattialle pariinkin otteeseen, ja sehän on asia mitä ei saisi tehdä. Mutta eihän hän sitä tiennyt enkä miekään ollut tajunnut häntä mitenkään ohjeistaa, joten eihän siinä mitään :) Tai jos paikalla on eri ikäisiä ihmisiä, niin ottamalla puheeksi vaikkapa oman raskautensa. Mutta en mie nyt muuta tähän hätään saa mieleeni.

Kehitysvammaisuutta tai lasta, jolla on ADHD tai jotain vastaavaa erityisyyttä, ei hävetä. Mielenterveysongelmat on asioita, joita piilotellaan, mutta vammaisuutta tai erityisyyttä ei. Kehitysvammaisiin lapsiin suhtaudutaan tavallista suojelevammin. Heidän ei yleensä haluta laittavan päälleen mustalaisvaatetusta tai ottavan puolisoa lainkaan, koska ajatellaan, että se on heille hyväksi.

ADHD:n kaltaiseen erityisyyteen suhtaudutaan ymmärtäen ja hyväksyvästi, siis ettei haittaa, vaikka lapsi sillä lailla erityinen on. ADHD on miusta aika yleistä mustalaislapsilla, vaikka uskon, että läheskään kaikissa "Miun lapsella on ADHD"/"Miulla on ADHD"- tapauksissa sitä ADHD:ta ei ole muualla kuin ihmisen omissa kuvitelmassa, koska joidenkin mielestä se tavallaan antaa "oikeutuksen" tietynlaiselle käyttäytymiselle. Ja puhun nyt siis nimenomaan mustalaisyhteisöstä, vaikka asiasta oli täälläkin jokin aika sitten keskustelua.

ADHD:hen ollaan valmiita ottamaan vastaan apu ja lääkitys, ja tietysti esim. kehitysvammaisen lapsen kohdalla ollaan miun käsittääkseni valmiita ottamaan vastaan kaikki ne tarpeellisiksi katsotut asiat, jotka hänen elämänlaatuaan parantaa. Mutta esim. mielenterveysongelmien kohdalla juttu on toinen; keskusteluapua ei haluta, apua on hankala lähteä hakemaan, asiaa ei uskalleta sanoa ääneen koska pelätään leimautumista "hulluksi". Lääkärin ohjeistusta ei välttämättä noudateta, koska ajatellaan että itse tiedetään paremmin. Kyllä jotkut kokee myös tarjotun avun henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, esim. jos apu tulee lastensuojelun taholta.

Lapsen siirtämistä pienryhmään ei yleensä pidetä pahana, mutta esim. luokalle jättämiseen ei osata suhtautua oikein, koska ei ole riittävää tietoa. Eli tilanteessa, jossa opettaja kysyy vanhemmilta että "Mitä mieltä olette, siirtyykö X ylemmälle luokalle vai kertaako luokan" ja jossa vanhempien mielipide vaikuttaa opettajan päätökseen, vanhemmat miun nähdäkseni vastaavat hyvin usein, että ehdottomasti X siirtyy luokkaa korkeammalle, ei missään nimessä jätetä luokalleen. Vaikka se luokalle jäänti olisikin oppilaan oma paras. Ehdotus siitä voidaan tulkita juuri henkilökohtaisesti hyökkäykseksi ja keskustelu kotosalla voi mennä kaavaa "siksi varmaan, kun ollaan mustalaisia". Lähdin rönsyilemään, mutta ei ole mitään yleistä, selkeää linjaa, riippuu ihan tapauksesta ihmisineen.[/QUOTE]
 
vierailija
Voi, 2 vuotta vanha tää keskustelu mutta pakko kehua näin jälkijunassa että aivan ihanaa keskustelua täällä :) ap, vaikutat todella ihanalta ihmiseltä, toivon sulle kaikkea hyvää ja siunausta <3 En usko että ap enään valitettavasti vastaa, mutta olisko täällä muita romaneja jotka vois vastata tähän mun kysymykseen: eli miten suhtautuisitte jos vaikka poikanne alkaisi seurustella valkolais tytön kanssa ja tää valkolaistyttö tulis raskaaksi tälle pojalle alaikäisenä?
 
vierailija
Te olette paskasakkia, te tiedätte olevanne paskasakkia ja te jopa haluatte ollakin paskasakkia. Joten kysymykseni on että mikset masturboi leipäveitsellä ja mikset sinä tapa itseäsi? Tiedät että olet vain haitaksi kaikelle. Tapa itsesi mannehuora!
 
vierailijajas
Kuinka paljon romanit auttavat toisia romaniperheitä.

Täällä perhe jossa muutama lapsi ja lisää tulossa. Hän aina kun näkee sopivia ihmisiä puhuu kuinka vaikeaa hänellä on.
Onko romanilla velvollisuus auttaa toista romania?
Sivuutetaanko hänen ongelmansa vai ohjataanko hänet valtaväestön pariin hakeen sieltä apua.
 
vierailija
Minkälaisia nimiä teidän kulttuurissa suositaan? Onko perinteiset nimet, Manne, Valto, Dimitri yhä voimissaan? Vai ovatko edes perinteisiä nimiä?
Eroaako nimet valtaväestöstä ja liittyykö niihin joitain sukukytköksiä tai perinteitä?
 
Kaalo jeeno
[QUOTE="jep";28272165]Minulla olisi vielä kysymys matkustelusta. Edesmennyt ukkini tapasi leikillään puhua "mustalaisverestä" kuullessaan jonkun lähtevän lyhyen ajan sisään monetta kertaa matkalle. Tämä varmaan viittasi historiallisiin juttuihin, mutta matkusteletteko nykyään paljon vai vähän vai onko ihan perhekohtaista? Rajoittaako kulttuuri matkustelua, reissussahan joutuu usein yöpymään pienissä tiloissa, ja esim sukulaisten luo majoittumisessa lienee omat mutkansa?
Miusta nykyään reissaillaan vähemmän. Tietysti ne, joilla ei ole lapsia (=ovat vapaampia kulkemaan) reissaavat ja kulkevat enemmän. Mie sanoisin, että nykyään tuo matkustelun määrä on ihan perhekohtaista. Joku tuntuu reissaavan joka viikko ja jotkut taas pysyttelee tiiviisti kotonaan. Myö kuulutaan jälkimmäiseen porukkaan, tosin meitä kyllä sitoo myös miehen työ ja mielellään sitten koko perheellä lähdetään kun lähdetään.

Kulttuuri rajoittaa matkustelua siinä määrin, että paikkakunnille, joilla on sopimattomia (sen suvun jäseniä, jonka kanssa joku suvusta on aiemmin ottanut yhteen) ei mennä, ja niitä pyritään välttämään. Jos on pakko ajaa sitä kautta niin ajetaan, mutta koetetaan ajoittaa se ajaminen sellaiseen ajankohtaan, ettei olisi todennäköistä nähdä niitä paikallisia. Mitäänhän ei todennäköisesti tapahtuisi, mutta eipähän sitten tule jälkipuheita.

Sukulaisten luo majoittumisessa on kyllä omat ongelmansa. Vanhempien ihmisten luo ei yleensä majoituta, koska vessassa käynnit, samaan makutilaan majoittuminen oman puolison kanssa ym. ovat pannassa. Yleensä siis mennään oman ikäluokan edustajan luokse yöksi, siellä voi olla vapaammin.

Ulkomaille voi matkustella ihan vapaasti, minne nyt sitten haluaa lähteä :) Mustalaisten suosiossa on Espanja, Turkki ja arabiemiraateista Dubai. Kahdessa jälkimmäisessä yhdistyy yleensä lomailu ja rennosti ottaminen, sekä hyöty; ostetaan kankaita ja asusteita itselle sekä myytäväksi.[/QUOTE]
 
vierailija
Mistä naiset ostavat vaatteensa? Ostetaanko hamekangas metritavarana ja ommellaan itse vai käytetäänkö ompelijaa? Täytyykö ompelijan olla mustalainen myös? Entä röijyt? Tehdäänkö ne itse vai löytyykö jostain liikettä, mikä olisi erikoistunut mustalaisten vaatteisiin?
Hyvä kysymys, johon itsekin haluaisin tietää vastauksen, nimittäin voivatko tai saavatko perus valkolaiset tehdä tai myydä romaninaisille röijyjä? Olisin kiinnostunut niiden tekemisestä ja myymisestä?. Terveisin komea kolli Jyväskylästä.
 
vierailija
Mistä naiset ostavat vaatteensa? Ostetaanko hamekangas metritavarana ja ommellaan itse vai käytetäänkö ompelijaa? Täytyykö ompelijan olla mustalainen myös? Entä röijyt? Tehdäänkö ne itse vai löytyykö jostain liikettä, mikä olisi erikoistunut mustalaisten vaatteisiin?
Hyvä kysymys, johon itsekin haluaisin tietää vastauksen, nimittäin voivatko tai saavatko perus valkolaiset tehdä tai myydä romaninaisille röijyjä? Olisin kiinnostunut niiden tekemisestä ja myymisestä?. Terveisin komea kolli Jyväskylästä.
 

Yhteistyössä