Onko täällä ketään jonka lapsilla ikäeroa yli 6 vuotta. kokemuksia?

Minulla on ekaluokkalainen ja 10kk vauva. Vähän lyhyempi ikäero oli toiveissa vaan eipä kuulunut aiemmin. Minkälaisia kokemuksia teillä on tämmöisestä ikäerosta? Ainakaan mustasukkaisuutta meillä ei ole juurikaan ollut. Itse olen kokenut vähän rankaksi kaiken uudelleen aloittamisen kun vauva on ollut aika haastava muutenkin. Elimme niin pitkään kolmistaan että muutos on ollut suuri.

 

Meillä on yli 8 vuotta, samasta syystä eli vuosikaudet yritettiin ja kun oli luopunut toivosta niin heti tärppäsi Molemmat tyttöjä, ei ongelmia mitä nyt välillä isommalla menee hermot pienen kanssa Kyllä se pian helpottaa, itse olen kokenut ison ikäeron enemmänkin etuna koska isompaan on voinut luottaa että katsoo hieman pienemmän perään, järjestää leikkejä ja viihdyttää muutenkin, onneksi tekee sitä ihan mielellään. Tsemppiä, parin vuoden päästä viimeistään on hyvin paljon helpompaa!

 

Täällä kolmasluokkalainen, eskarilainen ja vauva. Jollakin tavalla helpompaa oli silloin, kun kaksi ensimmäistä oli pieniä: silloin oltiin kotona ja ei ollut ns. erillisiä menoja. Nyt isommilla lapsilla on harrastuksia ja niihin liittyviä kuskauksia, kavereita tulee ja menee, on paljon kelloon sidottuja aikataulutettuja menoja, joihin vauva (ja äiti) joutuu sopeutumaan. Elämä oli jotenkin ei niin hektistä kahden ensimmäisen ollessa pieniä ja silloin elettiin kokonaan sellaista pikkulapsiarkea. Mutta toisaalta taas, isommista on oikeati apua monessa kohtaa: vessassa saa käydä rauhassa, kun tykkäävät paijata ja viihdytttää ja ovat jo sen verran isoja kuitenkin, että voi luottaa että eivät tee mitään tyhmää vauvan kanssa, kuten anna vaikka jotain syötävää. Ja jos kesken suihkussa käynnin vauva herää ulkona, niin osaavat mennä heijaamaan vaunuja siksi aikaa, että pääsee itse paikalle. Vauva myös tuntuu kehittyvän nopeampaa tahtia, kun esimerkiksi esikoinen. Virikkeitä tuntuu siis olevan enemmän. Plussan puolelle tässä joka tapauksessa jää ja ihanaa, että meillekin monien ja monien keskenmenojen jälkeen saatiin pikkukolmonen.

 

Meillä on yli 8 vuotta, samasta syystä eli vuosikaudet yritettiin ja kun oli luopunut toivosta niin heti tärppäsi Molemmat tyttöjä, ei ongelmia mitä nyt välillä isommalla menee hermot pienen kanssa Kyllä se pian helpottaa, itse olen kokenut ison ikäeron enemmänkin etuna koska isompaan on voinut luottaa että katsoo hieman pienemmän perään, järjestää leikkejä ja viihdyttää muutenkin, onneksi tekee sitä ihan mielellään. Tsemppiä, parin vuoden päästä viimeistään on hyvin paljon helpompaa!

Tämä tilanne meilläkin. Välillä leikkivät yhdessä, välillä isommalla menee hermot pienemmän kanssa. Niin kuin varmaan suurimmalla osalla sisaruksia. Helpottaa kuitenkin paljon kun voi välillä jättää pienemmän isomman seuraan jä pärjäävät nykyään jo ihan täysin (isompi on teini jo).

Meille sopii oikein hyvin näin.

 

Meillä on ensimmäisillä 6 vuotta ikäeroa ja kakkosen ja kolmosen välillä 9 vuotta. Ainoa asia mikä voisi olla sellainen jonka kanssa välillä kamppaillaan on isompien lasten tarpeet. Eli kun tarpeeseen hankitaan asioita esimerkiksi tytölle asunto maksettiin ja pesukone niin kakkonen laski, että mitä hän sillä samalla rahalla saa nyt. Ymmärsi kyllä, että saa saman avun itse kun muuttaa pois kotoa. Pienimmän on vaikea hahmottaa sitä, että ei saa pelata samoja pelejä kuin isoveli. Muutoin on hyvin helppoa elo näiden kolmen kanssa.

 

Mukavaa kuulla muiden kokemuksia enimmäkseen kun kulee sitä että noin isolla ikäerolla lapsilla ei ole MITÄÄN yhteistä.... ainakin vielä isompaa kiinnostaa pienempikin ja pienen pojan silmissä isosisko on se kaikkein paras. Sen sijaan itsestä tuntuu välillä hankalalta...ts. että kun en ihan samalla tavalla pysty olemaan esikoisen kanssa kuin aiemmin. Toisaalta nyt nuo kaverit tuntuvat tosi tärkeiltä mikä on tietysti mahtava juttu.

 

Mulla on itsellä isot ikäerot sisaruksiini. Veli on 12 vuotta vanhempi ja sisko 9 vuotta vanhempi. Pienempänä ne oli mun mielestä makeimpia tyyppejä maailmassa. Nykyään olen hyvä ystävä molempien kanssa. Kun olin pieni, sisko jäi joksikin aikaa etäiseksi, koska muutti kotoa pois kun olin pikkukoululainen. Tajusin isompana vasta että myös minun pitää ilmaista olevani sisaruksista kiinnostunut, kun olin pitänyt sitä itsestäänselvänä, että ne tietää sen.

Luulen että vanhemmilleni oli vähän rankkaa aikaa hankkia silloin vielä minut.

 

Täällä kanssa kohta ekaluokkalainen ja 10kk vauva Helppoa on miun mielestä ollut ja ei sitten ole niin mustasukkainenkaan kun on ikää jo esikolla enemmän.. Ainoana täälläkin kaihertaa kun pienempi vaatii aika paljon huomiota ja esikon kanssa ei tule enää tehtyä niin paljon asioita kuin ennen vauvaa. Mutta onneksi täälläkin kaverit alkanut nyt tulla mukaan kuvioihin ja olenkin koittanut ite olla aktiivinen sen suhteen että järjestän pojalle mahdollisuuksien mukaan että pääsee edes välillä leikkimään ikäistensä kanssa

Mielellään leikkii pikkusiskon kanssa, mutta sitten on taas päiviä jolloin olen joutunut poikaa komentamaan enemmän niin huomaan että sitten kiusaa tahallaan pikkusiskoaan, huomionhakua?

 

Meidän lapsilla ikäeroa 7 vuotta, koska en halunnut toista lasta ennen valmistumistani.

Nyt lapset 10v ja 3v ja olen todella onnellinen tuosta ikäerosta. Leikkivät yhdessä tappelematta, käyvät ulkona, askartelevat jne... Nyt tulossa pienemmällä ikäerolla ja jännittää tuleva!

 

Olen huomannut saman meillä "Katie" että jos joudun komentamaan esikoista tms niin saattaa olla äkäinen sitten vauvaa kohtaan... meillä esikoinen tyttö ja kuopus poika. Vauva on tosiaan aika vaativa, ts. Ainakin esikoiseen verrattuna. Kitisee jne aika paljon. Jospa tämä hiljalleen helpottaisi siltäkin osin. Olin niin pitkään yhden äiti että tässä uudessa tilanteessa on ollut opettelemista.

Toivon ja uskon että meilläkin vielä tulee yhteisiä leikkejä lapsilla isompana tai jotain puuhastelua ainakin.

 

esikoinen oli 15 v ja toiinen 13 v kun vauva syntyi, siinä oli ikäeroa, mutta hyvinhän nuo toisiaan rakastaa ja ovat sisaruksia, ei haittaa.

 

Taapero on isompien lellikki. Joskus heitä toki ärsyttää kun sotkee asiat mutta sitä varten isommilla on lukitut huoneet.

 

Meillä esikoisen ja kuopuksen välillä ikäeroa tuo 6 vuotta. Isosisko otti tosi hyvin pikkusiskon vastaan. On leikkinyt vauva-ajasta lähtien kovasti siskonsa kanssa. Edelleenkin leikkivät yhdessä joka päivä vaikka esikoinen on jo viidennellä luokalla.
Aivan ihanat kaverukset siis suurimman osan aikaa, toki kun kuopus oli pienempi niin oli välillä tappeluitakin kun kuopus olisi halunnut aina samat lelut mitä isosiskolla

 

Meillä on tietoisesti haluttu isot ikäerot lapsille.
Esikoinen on nyt 11v, kakkonen 6v ja nuorin 7kk. Halusin antaa aikaa esikoiselle ja nauttia siitä että hän on ainokaiseni. Kun toinen ilmoitti tulostaa esikoinen oli innoissaan, oli kiinnostunut vauvasta ja vauvan tultua osasi kohdella hellästi ja osallistui hoitoon innokkaasti. Ei ollut kateellisuutta tai mustasukkaisuutta lainkaan. Ja ikääkin oli sen verran että osasi leikkiä yksin ja ymmärsi hyvin kaiken.
Nyt nuorimmaisen kanssa oli sama, esikoinen auttaa hoitamisessa mielellään, tykkää kun on pikkuisia sisaruksia. Kakkonen suhtautui samalla lailla kuin esikoinen vauvan tuloon oli todella kiinnostunut. Nauttisin kun sain antaa jokaiselle lapselle aikaa pienenä ja edelleenkin, tehdään erilaisia asioita eri lasten kanssa ja kukaan ei ole ollut koskaan kenellekkään kateellinen tms.