Onko täällä muilla miestä joka ei ihan oikeesti kuuntele? Jolle tulee kaikki asiat aina yllärinä kun ei oo kuunnellu?

Mulla nimittäin on ja pää leviää toisinaan ton kanssa.
Ja kyse ei ole siitä että minä täällä mäkättäisin ja räpättäisin, eihän sellasta erkkikään kuuntele. Mutkun mies ei kuuntele lapsia eikä mua eikä ketään.
Ja siis ei vaan sisäistä mitä sille sanotaan. Jos toinen mukuloista sanoo sille et iskä hei, jalkkisreenit siirty tiistaille. Iskä sanoo siihen että jaa miks? Mukula siihen että siks kun valkku on kipee. Iskä sanoo et ok. Sit tulee tiistai ja tälle turkasen iskälle tulee aivan yllätyksenä että mattipetterillä onkin reenit tänään. Siis oikeesti.

Mun veljenvaimo on viimesillään raskaana ja ollaan monesti puhuttu et mä lähden sit synnytykseen mukaan jos veli ei pääse töidensä takia (minä kun pystyn omasta työstäni lähtemään vaikka kesken päivän). Tänään veljenvaimo laitto viestiä et neuvolassa oltiin sanottu et lähtökuopissa ollaan et valmistaudu ku veli on kaukana töissä. Laitoin sit miehelleni viestin et kääk voin joutua synnyttään, niin se oli ihan pihalla. Että jaa täh ja miks ja kenen kaa ja miks just sinä ja miksei veljes mee jne. Siis voi v**** kun tästäkin puhuttu monta kertaa.

Passitanko mä ton johki muistitesteihin?? Mutkun kyse on vaan siitä et se ei oikeesti ajatuksella kuuntele. Ollaan muksujen kans aivan kypsiä, jakseta enää ees kertoo sille mitään kun ei se kuitenkaan muista.
Muistaa kuitenkin töihin mennä ja töissä sen tarvii muistaa ihan älyttömiä juttuja ja asioita jotka hoitaa kunnialla, eiks muistikapasiteettia sit riitä enää kotio?

Tänään taas niin kiristää kun kello on noin ja jo kaks tommosta juttua käyny tälle päivälle -.-

 

:wave: Ja uskomatonta on, että aina mä meen halpaan kun mies onnistuu näyttää ihan siltä kuin olisi kuullut ja vielä sisäistänytkin. Sitten hetken päästä: "en oo kuullutkaan" :headwall:

 

Tarkkaavaisuushäiriö?

 

Meillä minulla on enemmän tuota "vikaa". Ärsyttää varmasti miestäkin, on kyllä jo kokemusta monilta vuosilta,
ei tule enää yllätyksenä.

 

:wave: Ja uskomatonta on, että aina mä meen halpaan kun mies onnistuu näyttää ihan siltä kuin olisi kuullut ja vielä sisäistänytkin. Sitten hetken päästä: "en oo kuullutkaan" :headwall:

Siis niin sama täällä

Kaikki synttärit ja systeemit mihin pitäs perheenä mennä on pahinta painajaista kun saat viikon ennen h-hetkee joka päivä muistutella että älä sitte sovi lauantaille mitään kun on ne kasikymppiset tms. Silti se saattaa la ihmetellä mitä me muut hösätään ja totee verkkasesti et "jaaniin ne kasikymppiset.................." eikä kiireenkiertämää.
Toisinaan mä mietin et lakkaan muistuttelemasta, et jääköön sit kelkasta. Mut jaksanko sit jokapaikassa selittää minne se on jääny ja miksei oo mukana

 

Pitäskö teidän hankkia semmonen perhekalenteri, missä on jokaisen perheenjäsenen juoksut, menemiset ja tulemiset merkittyinä omiin lokeroihinsa? Siitä ainakin vois käydä sitten tsekkaamassa tilanteet....mutta eri asia tietenkin, että muistaako sitä...:hug:

Puhu miehellesi, että nyt herätystä (minkä varmasti olet jo tehnytkin, useasti). Toki toisaalta ymmärrän senkin, kerran miehelläsi on sellainen työ mikä jo kuormittaa henkisesti tärkeiden asioiden muistamisella ja hoitamisella, niin - ihan helppoa ei ole työpäivän jälkeen tulla heti toisen muistilistan äärelle... Millainen hänen kotiin tuleminen on? Saako hän nollata ajatuksensa ja siirtyä rauhassa kodin sisälle ilman, että koko muu perheväki on siinä sitten heti selostamassa tapahtumiaan ja menojaan? Moni ei ihan heti tuossa vaiheessa jaksa ottaa vastaan sitä infotulvaa, mutta - hetken päästä kyllä.

Tai sitten on vain jotenkin ohjelmoitava itsensä siten, että on se päävastaava/-organisoija siinä arjessa, että edes yksi vanhemmista tietää, mitä tapahtuu milloinkin. Raskastahan se on, tiedän sen, mutta eipä tuossa vaihtoehtoja ole. "Professori Hajamielisen" kanssa on haasteellista olla ja elää mutta - onneksi sentään muistaa hoitaa itsensä töihin ajallaan ja siellä hoitaa hommansa. Se on jo hyvä asia se.

Piiiitkää pinnaa ja hurttihuumoria kehiin, jos mahdollista.

 

Ei ole miestä mutta mulla on sama vaiva. Alkaa ottaa pattiin asioiden unohtaminen. Eikä ole kiva töissä unióhtaa asioita. Onko se aina sitä että mukamas ei kuunnella?

 

Mies tekee töitä ma-pe ja työpäivät joustavia. Toisinaan on töissä 8-12, toisinaan menee aiempaan ja on myöhempään, työajat elää ja muistaa kuitenkin ne pienelläkin varotusajalla tulleet työajan muutokset....

Minä olen myös töissä ma-pe ja joka päivä akselilla 7-17, joustoa myös jonkinverran.

Kaksi poikaa, 9- ja 10-v ovat koulussa ja heillä vaihtelevia koulupäiviä 8-14.30 välillä.

Eli esimerkiksi torstaina mies pääsee klo12, pojat pääsee klo 14.30 ja minä pääsen klo16.30 niin siinä on ensin työmatkan jälkeen ruhtinaallinen 2h yksin kotona ennenkun sinne ketään tulee. Miehellä tässä perheessä on eniten ns.omaa aikaa. Pojilla on kaksi harrastusta. Toisella jalkapallo maanantaisin ja toisella taekwondo torstaisin. Siinä ainoat muistettavat.

Eli ei, emme kuormita miestä kaikkien menoilla ja tuloilla Se vaan on tommonen :headwall: :heart:

 

Mies tekee töitä ma-pe ja työpäivät joustavia. Toisinaan on töissä 8-12, toisinaan menee aiempaan ja on myöhempään, työajat elää ja muistaa kuitenkin ne pienelläkin varotusajalla tulleet työajan muutokset....

Minä olen myös töissä ma-pe ja joka päivä akselilla 7-17, joustoa myös jonkinverran.

Kaksi poikaa, 9- ja 10-v ovat koulussa ja heillä vaihtelevia koulupäiviä 8-14.30 välillä.

Eli esimerkiksi torstaina mies pääsee klo12, pojat pääsee klo 14.30 ja minä pääsen klo16.30 niin siinä on ensin työmatkan jälkeen ruhtinaallinen 2h yksin kotona ennenkun sinne ketään tulee. Miehellä tässä perheessä on eniten ns.omaa aikaa. Pojilla on kaksi harrastusta. Toisella jalkapallo maanantaisin ja toisella taekwondo torstaisin. Siinä ainoat muistettavat.

Eli ei, emme kuormita miestä kaikkien menoilla ja tuloilla Se vaan on tommonen :headwall: :heart:

- no sitten vissiin kannattaa vain asennoitua siihen, että toinen on tuommoinen kävelevä hajamielisyys, kerran aina on ilmeisesti ollut. Sitten jos yhtäkkiseltään ei muistaisi isoja asioita kuten hakisi teidän nimiä tai kotiosoitettaan, niin - huolikellot saa kilkattaa ja kovasti.

 

Hyvin, hyvin tuttua. Sittemmin mieheni saikin aikuisiällä ADHD diagnoosin. Se selitti paljon. Todella paljon. Nyt kiitos Concertan, elämä on helpompaa ja turvallisempaakin kun mies ei unohtele tai tee sen takia jopa hengenvaarallisia virheitä (häkämyrkytys oli lähellä esim.)

 

Miestä ei kiinosta kuunnella teidän pälinöitä ja hän kuittaa ne hymähtämällä jotain. Ei ihme, että semmoiset asita tulee yllätyksenä myöhemmin.

Keskity siihen, että saat miehen alustavasti ymmärtämään, että teidän sanomianne juttuja on kuunneltava, koska ne on tärkeitä!

 

Se adhd selittää paljon. Se että pärjää töissä johtuu siitä että kokee intohimoa siihen työhön, ja omaa hyvän sihteerin joka pitää huolta juoksevista asioista

 

Silloin ei tiedä nauraisko vai itkiskö kun vähän aikasemmin lausuttu oma mielipide jostain asiasta onkin miehen päässä muotoutunut sen omaksi, mitä innoissaan esittää sitten mulle

 

Silloin ei tiedä nauraisko vai itkiskö kun vähän aikasemmin lausuttu oma mielipide jostain asiasta onkin miehen päässä muotoutunut sen omaksi, mitä innoissaan esittää sitten mulle

Tämä! Ja se kun kertoo jotain hauskaa faktaa innoissaan, jonka olen itse kertonut sille Muutenkin samat jutut uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja.. Ääh.

 

Tuttua meininkiä. Saatan selittää jotain asiaa, minkä olen ottanut selville ja mies olevinaan kuuntelee. Parin minuutin päästä hän voi ihan hyvin kysyä, että miten se juttu, oletko selvittänyt

Ei tuo enää mikään yllätys ole, että hänellä on valikoiva kuulo. Aikoinaan naureskelin, kuinka hän vastaili isovanhempiensa juttuihin joo, joo, hmm tyyliin, kun oli aanut kuulla samat tarinat satoja kertoja ja sitten jompi kumpi saattoi kysyä jotain, mihin olisi pitänyt jotain oikeasti vastatakin, eikä hmm, joo, joo. Oli välillä naurussa pitelemistä, kun vastukset olivat kuin ei, juu, vaarinhousut leikistä. Sinällään minäkin ehdin ne samat tarinat kuulemaan monen monta kertaa, vaikken heitä niin usein tavannutkaan.

Tosin itsellänikin on ollut johonkin muuhun keskittyessä vastailla ilman varsinaista kuuntelua. Vähän ajan päästä herää, että mitähän tulinkaan luvanneeksi.

 

[QUOTE="hmm";30750902]Miestä ei kiinosta kuunnella teidän pälinöitä ja hän kuittaa ne hymähtämällä jotain. Ei ihme, että semmoiset asita tulee yllätyksenä myöhemmin.

Keskity siihen, että saat miehen alustavasti ymmärtämään, että teidän sanomianne juttuja on kuunneltava, koska ne on tärkeitä![/QUOTE]


Niin samaa mieltä lainaamani viestin kirjoittajan kanssa!

Ja tuli sekin vaihtoehto vielä mieleen että mies on tottunut / tai ottanut tietoisesti kotona itselleen sellaisen roolin että hänen ei tarvitse muistaa asioita koska hänellä on joku joka tekee sen hänen puolestaan.

Eli vaikka kiinnostaisikin teidän jutut niin on totuttanut itsensä siihen että aina kotiin ja perheen jäseniin liittyvissä asioissa voi loppupeleissä luottaa ap. muistiin. Jotenkin vahvasti epäilen että jos mies yhtäkkiä jäisi yksin lastensa kanssa niin alkuun muutaman viikon olisi hänellä ehkä pientä haparointia asioiden muistamisen kanssa mutta ihan varmasti alkaisi sujua ihan mallikkaasti kun ei olisi sitä "muistuttajaa" lähellä jonka tiesi ennen muistavan hänenkin puolestaan.

 

Täältä löytyy aivan samanlainen, lisäks tekee sitä et jos siltä kysyy jotain ni se on vaan hiljaa. Ikinä ei tiedä että kuuliko vai mitä.

Syyksi on sanonut, että jos ei tiedä tai osaa vastata niin siks on hiljaa.

Esimerkki:

Teenkö sullekkin voileivän, ei vastausta. Kysyn vielä uudelleen niin, että varmasti kuulee, ei vastausta. No, tuun oman leipäni kanssa sohvalle sen viereen ja katsoo vähän niin, että et sit mullekkin tehnyt.

Tai jos saa tekstarin 11 aikaan illalla ja kysyn, että kuka sulle tähän aikaan laittaa viestiä, ei taaskaan vastausta, joten kysyn uudelleen, no ei vastaa taaskaan. Siinä kohtaa nyt ei viitsis mitenkään enää kolmannen kerran kysyä ja tehdä itsestään typerää.

Samanlaisia esimerkkejä löytyisi satoja lisää. se ei vain vastaa jos siltä jotain kysyy. Joskus ei tiedä että puhunko sille vai lapsille, mut yleensä kyllä puhuu miehelleen jos kysyy "kultsi, otatko sinäkin" :headwall:

Olenkin alkanut tekemään sitä, että jankkaan vain niin kauan, että vastaa
Mies meinaa saattaa tehdä sitä, että miettii asiaa ja sen takia ei vastaa mitään, mutta ei sitten viitsi mulle kertoa ettei tiedä ja miettii vielä.

 

Miehen korvat pyrkivät suodattamaan turhat asiat, niin etteivät ne pääse häiritsemään ajattelua. Koska naisen puheesta noin 98% on turhaa pälätystä turhista asioista, niistä tärkeistäkin asioista, joita joskus naisen puheessa saattaa olla mukana - menee osa ohi, koska niitä on vaikea erottasa pälätyksen virrasta.

 

Se piti kysyä, että muistaako mies muita asioita? Hukkaako tavaroita, unohtelee vaikka lääkäriaikojansa yms. Meillä miehellä (ilman lääkitystä) on kaikki niin hukassa, että jonain päivänä hukkaa vielä itsensäkin. Ja vaikka yrittää kuunnella ja muistaa, niin ei auta.