Onko tämä enää normaalia 3vuotiaalta...?!

Eli siis kyse hieman yli kolme vuotiaasta pojasta ja hänen uhmailustaa.Pojalla oli vajaa vuosi sitten hyvin voimakas uhma joka sitten laantui ja pojan kanssa tullut hyvin toimeen vaikka tokihan näitä normaaleja napit vastakkain tilanteita tullut joka päivä.Nyt kuitenkin reilun viikon ajan ollut taas aivan mahdotonta,saattaa saada jopa kahdestikin päivässä ihan mielettömiä raivokohtauksia,nyt viimeisin alkoi kun illalla pesimme käsiä ja sitähän ei olisi saanut lopettaa.Normaalisti tästä olisi tullut vain lyhytkestoinen konfliki mutta taas meni ihan raivoamiseksi :headwall:
Olen jo neuvoton mitä tehdä hänen kanssaan,nimittäin rangaistukset,siis tuolilla istuminen ja huoneeseen laitto eivät tepsi kuinkaan,hän vain karjuu ja on jotenkin pihalla.
Mutta kuten tänäkin iltana kun kiukku laantuu ja hän rauhoittuu,on kaikki hyvin ja alkoi kiltisti nukkumaan.
Käy jo surku tätä tilannetta ihan hänen itsensä vuokseen jo ja toki itseänikin harmittaa,hampaita oon purrut niin että leuat kipeänä :ashamed:
Ja asiaa tietysti vaikeuttaa vielä sekin että päiväunet ovat nyt jäämässä pois,noin joka toinen päivä nukkuu enää.
Mutta,onko tämä normaalia ikään kuuluvaa uhmaa vai miltä tämä kuulostaa,josko jollakulla olisi kokemusta...?!

 

on on! Meillä on tyttö ihan samanlainen.

 

Simppa,minkäikäinen teillä on kyseessä,eli onko samaa ikäluokkaa?Mitä sinä teet kun toinen raivoaa,alan olemaan jo neuvoton...
Eli laitatko huoneeseen jäähylle ja annat olla siellä vaikka kuinka toinen siellä mekastaa vai mitkä ovat sinun konstisi?

 

Tuttua on... Meilläkin on pojalla (nyt 4) ollut vähän väliä tommosia raivareita, pienestä saakka. Välillä jonkin aikaa saattaa mennä tasasemmin, mutta sitten taas on yhtä kiukkua ja huutoa. Karmeaa raivoamista...
Joillekin lapsille tepsii sylissäpito. Eli jos lapsi ei kuuntele puhetta ja rauhoitu sillä, otetaan tiukasti syliin ja pidetään siinä. Kun rimpuilee, sanotaan, että "rauhoitu, niin päästän irti". Puhutaan lempeän rauhallisella äänellä ja odotetaan, että "kohtaus" menee ohi. Senjälkeen pidetään muuten vaan hetki sylissä ja ehkä jutellaan tapahtumasta.
Toinen vaihtoehto on laittaa omaan huoneeseen. Siellä yleensä sit huutaa aikansa, mutta rauhoittuu itekseen ja tulee sitten ulos niinkuin ei ois mitään tapahtunut. Ainakin meillä näin...

 

juu, meillä kans vajaa 3v poju ja vetää niin järkyttäviä raivareita että se näyttää tosiuaan siltä että se on ite ihan pihalla.. ja käy omien hermojen päälle todella! mä olen kokeillu kans vaikka mitä, omaan huoneeseen laittaminen on kuin laittaisi disneylandiin, eli on vaan tyytyväinen ja leikkii siellä. nyt meillä onkin sitten ns. "harmin paikka" toisen vessan lattialla, eli kun saa kohtauksen niin vien sinne istumaan.. ei kyllä meinaa pysyä siellä millään. olen sanonu, että pääsee sit pois kiun on rauhottunu, monesti tulee karjuen pois; "nyt mä olen lauhottunu!" ja ei kun takasin vaan.. ja tollanen tilanne saattaa kestää vaikka kuinka kauan, joten ei tunnu toimivan.. ja taas tavallinen järkevä keskustelu ei onnstu siinä vaiheessa kun lapsi riehuu ja huutaa hiestä märkänä :headwall: jos jollain on hyviä neuvoja niin niistä ois varmaan monelle apua..

 

no meillä tepsii se, että kiinnitän lapsen huomion johonkin muuhun asiaan. Saatan siis esim. kutittaa lasta ja muuttaa kiukun leikiksi. Se on ainoa joka on tepsinyt. Nyt ikää 4,5 vuotta ja pitkän aikaa ollut jo todella rauhallista. =)

 

\

Simppa,minkäikäinen teillä on kyseessä,eli onko samaa ikäluokkaa?Mitä sinä teet kun toinen raivoaa,alan olemaan jo neuvoton...
Eli laitatko huoneeseen jäähylle ja annat olla siellä vaikka kuinka toinen siellä mekastaa vai mitkä ovat sinun konstisi?

heh..tuota..tähän asti olen yrittäny vaikka mitä eikä mikään tuntunu auttavan, mutta sitten katoin sen lapsityranni ohjelman yhden jakson jossa oli se äiti joka alkoi huutaan ja "kiukutteleen" kilpaa lapsen kans....aivan kuin minä :ashamed:
Ja päätin että nyt kokeilen sitä rauhallisuutta eli pyrin hillitsemään itseni etten lähde tytön kans taisteleen. Ja ennakkoluuloistani huolimatta se auttoi! Nykyään tytön raivarit kestää paljon vähemmän aikaa eikä niitä tule edes niin usein. Tietenkään se ei aina auta, ja silloin yleensä "lisään" siihen lelujen arestin. Yritin myös sitä aresti nurkkaa, mutta ei se oikein toiminu kun tyttö käänsi sen mua vastaan: Pyysin monta kertaa keräämään lelut lattialta (tarjouduin myös kaveriksi, mutta ei kelvannu.) Tyttö sanoi että menen mieluummin nurkkkaan. :kieh: Joten se jäi sitten pois...

Kaverillani on 5-vuotias ja sanoi että kyllä se aikanaan loppuu, mutta niitä "raivarikausia" kuulema tulee aika ajoin.

 

\

\

Simppa,minkäikäinen teillä on kyseessä,eli onko samaa ikäluokkaa?Mitä sinä teet kun toinen raivoaa,alan olemaan jo neuvoton...
Eli laitatko huoneeseen jäähylle ja annat olla siellä vaikka kuinka toinen siellä mekastaa vai mitkä ovat sinun konstisi?

heh..tuota..tähän asti olen yrittäny vaikka mitä eikä mikään tuntunu auttavan, mutta sitten katoin sen lapsityranni ohjelman yhden jakson jossa oli se äiti joka alkoi huutaan ja "kiukutteleen" kilpaa lapsen kans....aivan kuin minä :ashamed:
Ja päätin että nyt kokeilen sitä rauhallisuutta eli pyrin hillitsemään itseni etten lähde tytön kans taisteleen. Ja ennakkoluuloistani huolimatta se auttoi! Nykyään tytön raivarit kestää paljon vähemmän aikaa eikä niitä tule edes niin usein. Tietenkään se ei aina auta, ja silloin yleensä "lisään" siihen lelujen arestin. Yritin myös sitä aresti nurkkaa, mutta ei se oikein toiminu kun tyttö käänsi sen mua vastaan: Pyysin monta kertaa keräämään lelut lattialta (tarjouduin myös kaveriksi, mutta ei kelvannu.) Tyttö sanoi että menen mieluummin nurkkkaan. :kieh: Joten se jäi sitten pois...

Kaverillani on 5-vuotias ja sanoi että kyllä se aikanaan loppuu, mutta niitä "raivarikausia" kuulema tulee aika ajoin.

Tuo möhö olen minä simppa. En vaan tajua miksi tuo nimimerkki tulee tuohon, vaikka tuo oli nimimerkkinä silloin ennen ku rekisteröidyin ja olen käyttäny "simppa harmaan" nim.merkkiä kun en ole jaksanu kirjautua. Täytyy alkaa tarkistamaan aina tuo nimimerkki kun kirjoittaa...siis ilman kirjautumista

 

\

no meillä tepsii se, että kiinnitän lapsen huomion johonkin muuhun asiaan. Saatan siis esim. kutittaa lasta ja muuttaa kiukun leikiksi. Se on ainoa joka on tepsinyt. Nyt ikää 4,5 vuotta ja pitkän aikaa ollut jo todella rauhallista. =)

Toi tepsii hyvin sellaiseen "tavalliseen" kiukutteluun, mutta ei kohtauksiin, joissa lapsi on oikeesti raivon vallassa. Suuttuu entistä enemmän...

 

Eikös nuo raivoamiset johdu aivojen kehtiyksestä? Siis sinällään ihan normaalia! Katsoin aiheesta dokumentin joskus telkasta...

Meillä nyt 5v tyttö, joka kanssa sai raivareita pari vuotta sitten. Mulla oli tyyli, että annoin raivota rauhassa. tyttö ei kuitestkaan hajottanu paikkoja tms. Enkkari yhdellä kohtauksella oli kait yli 30 min. Siis tyttö makas lattialla ja huusi suoraa huutoa... sitte kohtaus meni ohi, ja otin tytön syliin ja pidin hyvänä...

Ei ne raivarit oo helppoja lapsillekaan, ja usein ne tulee, teki vaikka mitä (kun joku äiti sanoi kiinnittävänsä lapsensa huomion muualle, ettei alkas raivoaan...). Nin jos lapsi raivoaa, ja äitillä menee vielä hermot, ja rankaisee lasta, niin en tiedä onko oikein...? Ja nyt en siis puhu sitte ns "normaaleista" kiukunpuuskista, vaan tosiaan "raivareista"...

Mutta hyviä hermoja vaan kaikille meille "vanhuksille"

 

\

\

no meillä tepsii se, että kiinnitän lapsen huomion johonkin muuhun asiaan. Saatan siis esim. kutittaa lasta ja muuttaa kiukun leikiksi. Se on ainoa joka on tepsinyt. Nyt ikää 4,5 vuotta ja pitkän aikaa ollut jo todella rauhallista. =)

Toi tepsii hyvin sellaiseen "tavalliseen" kiukutteluun, mutta ei kohtauksiin, joissa lapsi on oikeesti raivon vallassa. Suuttuu entistä enemmän...

No meillä ei kyllä ollut nuo raivarit "tavallisia". Itseasiassa niin rankkoja ja monesti päivässä esiintyviä, että pojan raivareista olivat huolissaan jo päivänkodin väki, neuvola sekä lääkärit.
Raskasta ja voimia vievää aikaa tuo oli ja kaikenlaisia keinoja kyllä kokeiltiin. Ja juuri tämä oli se viimeinen keino ja siitä oli meille hyötyä!

 

\

\

\

no meillä tepsii se, että kiinnitän lapsen huomion johonkin muuhun asiaan. Saatan siis esim. kutittaa lasta ja muuttaa kiukun leikiksi. Se on ainoa joka on tepsinyt. Nyt ikää 4,5 vuotta ja pitkän aikaa ollut jo todella rauhallista. =)

Toi tepsii hyvin sellaiseen "tavalliseen" kiukutteluun, mutta ei kohtauksiin, joissa lapsi on oikeesti raivon vallassa. Suuttuu entistä enemmän...

No meillä ei kyllä ollut nuo raivarit "tavallisia". Itseasiassa niin rankkoja ja monesti päivässä esiintyviä, että pojan raivareista olivat huolissaan jo päivänkodin väki, neuvola sekä lääkärit.
Raskasta ja voimia vievää aikaa tuo oli ja kaikenlaisia keinoja kyllä kokeiltiin. Ja juuri tämä oli se viimeinen keino ja siitä oli meille hyötyä!

Siis minä kirjoitin tuon äskeisen. Naapurin nimimerkki oli vahingossa jäänyt =)

 

Ei ne raivarit oo helppoja lapsillekaan, ja usein ne tulee, teki vaikka mitä (kun joku äiti sanoi kiinnittävänsä lapsensa huomion muualle, ettei alkas raivoaan...). Nin jos lapsi raivoaa, ja äitillä menee vielä hermot, ja rankaisee lasta, niin en tiedä onko oikein...? Ja nyt en siis puhu sitte ns "normaaleista" kiukunpuuskista, vaan tosiaan "raivareista"...


Jos tämä oli tarkoitettu minulle niin en missään vaiheessa sanonut, että siksi muutan raivon leikiksi, etten itse menettäisi hermojani. Teen tämän siksi, että lapsen kohtausten aikana hän satuttaa itseään ja muita niin pahasti. Nopealla raivoamisen hillitsemisellä välttää nämä tilanteet. ja rauhoittumisen jälkeen pieni keskustelu siitä, että mikä sillä kertaa niin kovasti harmitti. Ja mielestäni raivokohtausten takia lasta ei kuulu rangaista...ne kun alkavat usein niin mitättömästä syystä, etteivät ole rangaistuksen arvoisia, esim. Sukka ei mene jalkaan ensimmäisellä yrittämällä. Eihän lapsi silloin ole tehnyt mitään väärää, hän ei vain vielä ole niin kärsivällinen kaikissa asioissa ja sehän on juuri sitä normaalia kehitystä.

 

Mukava lukea että muitakin on...Ja kyllä nyt sain paljon hyviä vinkkejä ja tuo rankaiseminen kyllä herätti ajattelemaan että miksi niin tosiaan pitää tehdä,siis näissä raivareissa... Mutta kiitos vastanneille!