Onko tässä sinun miehesi tuntomerkit?

En täysin ymmärrä, miksi suomalaisnaiset ovat ottaneet ilmeisesti jostain USA:n viihdesarjasta tutun tavan ja kuvaston käsitellä intensiivistä tai intuitiivista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä kyyninen asennoituminen ei ainakaan edistä romantiikan kasvua meillä.

Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta

Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?

Mikä tutustumistapa? Minusta olisi ollut ihan normaalia, että hän olisi juossut kassan ohi miehen perään ja sanonut vaikka "hei, näin sut tuolla kaupassa ja oli ihan pakko tulla moikkaamaan. Vaikutat tosi mukavalta tyypiltä, haluaisitko lähteä kahville joku päivä?"
Sitten mies sanoo joko joo tai ei.

Suurella todennäköisyydellä mies ei enää muista ollenkaan edes vilkaisseensa jotain sattumanvaraista vastaantulijaa. Ja vielä suuremmalla todennäköisyydellä hän ei ole kiinnostunut. Jos joku periaatteessa ihan kivan näköinen ja oloinen pyytää kahville, sitä lähtee helpommin kuin jos joku täysin tuntematon ihminen, jota on sattunut kerran vilkaisemaan, sanoo rakastuneensa ensi silmäyksellä.

Ei minusta tuollainen ole mitään romanttista. Vähän outoa lähinnä, tosin harmitonta outoa, ja tietysti jos tämä kyseinen nainen halusi ehdottomasti kokeilla Iltiksenkin, niin mikäs siinä... nuo tuntomerkit vaan sopivat melkein kehen tahansa, joten se kyllä heikentää mahdollisuuksia löytää juuri tuo kaveri. Mutta ehkä hän saa niin paljon vastauksia, että ainakin joku toinen kiinnostava löytyy

 

Olen nähnyt sen melkein 20 vuotta sitten, mutta eikö siinä ollut enemmän kyse siitä, että rakkaus menee muiden asioiden edelle - päähenkilö hylkäsi ylemmän keskiluokkaisen elämänsä ja otti köyhemmän naisen vanhempiensa toiveen vastaisesti - sen lisäksi, että se oli sellainen klassinen traaginen rakkaus? Ei siis ollut kyse jostain "rakkautta ensisilmäyksellä" -kultista. Noissa on täysin erilainen idea romantiikasta.

70-luvussa on paljon hyvääkin, ei siinä mitään. On se hippihenkisenä aikakautena yksi suosikeistani...

Ei tuo ole "täysin erilainen idea", sillä voidaan hyvin ajatella, että julkinen ilmoitus noin intuitiivisista motiiveista käsin on aivan samalla lailla oman sydämen seuraamista "ympäristön" sijasta En täysiä yhtäläisyysmerkkejä ollutkaan vetämässä.

 

Mistä sä tiedät, että toi nainen on tosissaan? Ihan yhtä hyvin se voi epätoivosesti haluta naamansa lehteen, eikä keksinyt mitään muuta keinoa.

Eihän sitä TIEDÄ - mutta kun se tieto ei ole tässä se pointti.

 

Ei tuo ole "täysin erilainen idea", sillä voidaan hyvin ajatella, että julkinen ilmoitus noin intuitiivisista motiiveista käsin on aivan samalla lailla oman sydämen seuraamista "ympäristön" sijasta En täysiä yhtäläisyysmerkkejä ollutkaan vetämässä.

Ei, vaan kyllä siinä on suuri ero. Olennaista ei ole se, seuraako omaa sydäntään, vaan millä lailla sen tekee - jos nyt romantiikkaa ajatellaan, niin nuo ovat kaksi erilaista tapaa seurata omaa sydäntään ja niissä romantiikka liittyy täysin eri asioihin. Eri ihmisille eri asiat ovat romanttisia. Jonkun mielestä on romanttista rakastua yhdellä silmäyksellä Lempäälässä lihaosastolla näkemäänsä ihmiseen, jonkun toisen mielestä on romanttista hylätä etuoikeutettu elämänsä jonkun toisen takia ja elää vaikka köyhänä, jos se on rakkauden hinta. (Sori, en muista sitä leffaa kauhean hyvin, siitä on tosiaan melkein 20 vuotta...)

 

Mikä tutustumistapa? Minusta olisi ollut ihan normaalia, että hän olisi juossut kassan ohi miehen perään ja sanonut vaikka "hei, näin sut tuolla kaupassa ja oli ihan pakko tulla moikkaamaan. Vaikutat tosi mukavalta tyypiltä, haluaisitko lähteä kahville joku päivä?"
Sitten mies sanoo joko joo tai ei.

Suurella todennäköisyydellä mies ei enää muista ollenkaan edes vilkaisseensa jotain sattumanvaraista vastaantulijaa. Ja vielä suuremmalla todennäköisyydellä hän ei ole kiinnostunut. Jos joku periaatteessa ihan kivan näköinen ja oloinen pyytää kahville, sitä lähtee helpommin kuin jos joku täysin tuntematon ihminen, jota on sattunut kerran vilkaisemaan, sanoo rakastuneensa ensi silmäyksellä.

Ei minusta tuollainen ole mitään romanttista. Vähän outoa lähinnä, tosin harmitonta outoa, ja tietysti jos tämä kyseinen nainen halusi ehdottomasti kokeilla Iltiksenkin, niin mikäs siinä... nuo tuntomerkit vaan sopivat melkein kehen tahansa, joten se kyllä heikentää mahdollisuuksia löytää juuri tuo kaveri. Mutta ehkä hän saa niin paljon vastauksia, että ainakin joku toinen kiinnostava löytyy

Musta sun näkemykset on hyvä esimerkki, ei pelkästään tässä asiassa, juuri siitä mistä olen puhunut: naisten kummallisesta muodista rationalisoida ja kategorisoida tunteita ja niiden ilmaisu_tapoja_ sangen kuivasti, miesten perinteiseen tyyliin. Eli säkin lähdet lähes probabilistisen ajatuskoodiston kautta tilannetta tarkastelemaan, etkä anna arvoa spontaaniudelle _itsessään_. Ja juuri tämä on aika kyseenalaista naisilla ja sotii vahvasti traditionaalista länsimaalaista naiseetosta vastaan. Erikoista, jos yrität sovittaa tätä piirrettäsi 70-lukuun...

En itse voisi olla naisen kanssa, joka on liian järkeilevä ja joka toimii liiaksi tiedon pohjalta, laskien asioita. Vaan naisessa viehättää erityisesti dynaamius ja spontaanius, tietty värikäs hienostuneisuus ja ennakkoluuloton, optimistivoittoinen rohkeus yhdistettynä älyyn. Kokonaisuutena ehkäpä ihanin tuntemani nainen onkin ranskalainen.

 

Ja lisään vielä, että nykyisin tuollainen julkisuus ei ole mikään iso juttu. Ihmiset ovat tottuneet olemaan mediassa esillä ja julkisuus nähdään usein jopa tavoiteltavana asiana, vaikkei julkkikseksi haluaisikaan.

 

Ei, vaan kyllä siinä on suuri ero. Olennaista ei ole se, seuraako omaa sydäntään, vaan millä lailla sen tekee - jos nyt romantiikkaa ajatellaan, niin nuo ovat kaksi erilaista tapaa seurata omaa sydäntään ja niissä romantiikka liittyy täysin eri asioihin. Eri ihmisille eri asiat ovat romanttisia. Jonkun mielestä on romanttista rakastua yhdellä silmäyksellä Lempäälässä lihaosastolla näkemäänsä ihmiseen, jonkun toisen mielestä on romanttista hylätä etuoikeutettu elämänsä jonkun toisen takia ja elää vaikka köyhänä, jos se on rakkauden hinta. (Sori, en muista sitä leffaa kauhean hyvin, siitä on tosiaan melkein 20 vuotta...)

Ei siinä ole suurta eroa. Tapa ei ole niin olennainen kuin motiivi tai tarkoitusperä. Tää järjestys juuri on sitä 70-luvun peruskauraa, josta siis itse pidän. Lukaises tuo mun suuteluanalogia edelliseltä sivulta.

Vaikka tapoja on useita, tuo mun perusargumentti (MITÄ on tärkeämpää kuin MITEN) ei siitä muutu.

 

Ja lisään vielä, että nykyisin tuollainen julkisuus ei ole mikään iso juttu. Ihmiset ovat tottuneet olemaan mediassa esillä ja julkisuus nähdään usein jopa tavoiteltavana asiana, vaikkei julkkikseksi haluaisikaan.

Mutta eihän se ole vain hieno juttu varmaan sinustakaan.

 

Musta sun näkemykset on hyvä esimerkki, ei pelkästään tässä asiassa, juuri siitä mistä olen puhunut: naisten kummallisesta muodista rationalisoida ja kategorisoida tunteita ja niiden ilmaisu_tapoja_ sangen kuivasti, miesten perinteiseen tyyliin. Eli säkin lähdet lähes probabilistisen ajatuskoodiston kautta tilannetta tarkastelemaan, etkä anna arvoa spontaaniudelle _itsessään_. Ja juuri tämä on aika kyseenalaista naisilla ja sotii vahvasti traditionaalista länsimaalaista naiseetosta vastaan. Erikoista, jos yrität sovittaa tätä piirrettäsi 70-lukuun...

En itse voisi olla naisen kanssa, joka on liian järkeilevä ja joka toimii liiaksi tiedon pohjalta, laskien asioita. Vaan naisessa viehättää erityisesti dynaamius ja spontaanius, tietty värikäs hienostuneisuus ja ennakkoluuloton, optimistivoittoinen rohkeus yhdistettynä älyyn. Kokonaisuutena ehkäpä ihanin tuntemani nainen onkin ranskalainen.

Spontaania olisi ollut tehdä treffit siellä kaupassa, mitä ehdotin. On myös vähän eri asia analysoida jotain tuollaista lehtijuttua ja sen tapausta, kuin se, miten itse toimii. Mutta kuten sanottu, jos jollekin on luontevampi tapa tutustua iltapäivälehden kautta, niin siitä vaan kokeilemaan onneaan.

(Ja minä en ole sovittanut mitään piirteitäni yhtään mihinkään aikakauteen.)

 

Mutta eihän se ole vain hieno juttu varmaan sinustakaan.

Se on eri asia.

 

Entäs jos mies on varattu ? tyttöystävä tunnistaa kuitenkin......

 

Spontaania olisi ollut tehdä treffit siellä kaupassa, mitä ehdotin. On myös vähän eri asia analysoida jotain tuollaista lehtijuttua ja sen tapausta, kuin se, miten itse toimii. Mutta kuten sanottu, jos jollekin on luontevampi tapa tutustua iltapäivälehden kautta, niin siitä vaan kokeilemaan onneaan.

(Ja minä en ole sovittanut mitään piirteitäni yhtään mihinkään aikakauteen.)

Tietenkin toiminnallisesti spontaanimpaa, totta. Mutta yhtä lailla _mentaalisesti_ spontaania on tuollainen ilmoitus - ellei maailmaa katso kyynisesti siis. Nuo kaksi eivät ole hirveän kaukana toisistaan. Siksi uskonkin, että lisäämällä leikkiä ja tunne-elämää omassa päässämme tulisimme myös ihmisinä toiminnassamme rohkeammiksi ja avoimemmiksi. Uskon myös monen miehen, ei toki kaikkien, pitävän vähemmän rationaalisista naisista.

 

Uskon myös monen miehen, ei toki kaikkien, pitävän vähemmän rationaalisista naisista.

Näin on varmaan itsetunnoltaan heikkojen miesten kohdalla, joille on tärkeää saada lempeän alentuvasti hymähdellä höpsölle, epäkäytännölliselle naiselleen. Naiselle, johon voi suhtautua isällisen opastavasti ja tuntea samalla itsensä tärkeäksi.

Sinusta tulee etsimättä mieleen Ibsenin Nukkekodin Torvad Helmer. (Luepa ajatuksella - uudelleen, jos olet jo joskus lukenut. Ja yritä sisäistää, mistä siinä on kysymys.)

 

Tietenkin toiminnallisesti spontaanimpaa, totta. Mutta yhtä lailla _mentaalisesti_ spontaania on tuollainen ilmoitus - ellei maailmaa katso kyynisesti siis. Nuo kaksi eivät ole hirveän kaukana toisistaan. Siksi uskonkin, että lisäämällä leikkiä ja tunne-elämää omassa päässämme tulisimme myös ihmisinä toiminnassamme rohkeammiksi ja avoimemmiksi. Uskon myös monen miehen, ei toki kaikkien, pitävän vähemmän rationaalisista naisista.

Spontaanisuus tai mikään luova hulluuskaan ei ole rationaalisuuden kanssa toisensa pois sulkevia. Itse asiassa päin vastoin - usein juuri luovat omantiensä kulkijat, jotka ovat rohkeita eivätkä mieti ympäristön mielipiteitä/vaatimuksia, ovat samalla älykkäitä ja myös rationaalisesti ajattelevia. Spontaanius ja leikki ei edellytä epärationaalisuutta tai höpsöyttä.

 

Näin on varmaan itsetunnoltaan heikkojen miesten kohdalla, joille on tärkeää saada lempeän alentuvasti hymähdellä höpsölle, epäkäytännölliselle naiselleen. Naiselle, johon voi suhtautua isällisen opastavasti ja tuntea samalla itsensä tärkeäksi.

Sinusta tulee etsimättä mieleen Ibsenin Nukkekodin Torvad Helmer. (Luepa ajatuksella - uudelleen, jos olet jo joskus lukenut. Ja yritä sisäistää, mistä siinä on kysymys.)

Haha, aika paha Mutta kyllä sä nyt yksinkertaistat olkiukolla ainakin mun kohdallani, jos pidät Ibseniä aina vaan täysin yhtä ajankohtaisena. En suinkaan ole Helmer, vaan muitakin värisävyjä on tässä välissä.

 

Spontaanisuus tai mikään luova hulluuskaan ei ole rationaalisuuden kanssa toisensa pois sulkevia. Itse asiassa päin vastoin - usein juuri luovat omantiensä kulkijat, jotka ovat rohkeita eivätkä mieti ympäristön mielipiteitä/vaatimuksia, ovat samalla älykkäitä ja myös rationaalisesti ajattelevia. Spontaanius ja leikki ei edellytä epärationaalisuutta tai höpsöyttä.

Ei toki täysin, mutta kyllä painopisteet vaihtelevat järjen ja tunteen kesken.

 

Haha, aika paha Mutta kyllä sä nyt yksinkertaistat olkiukolla ainakin mun kohdallani, jos pidät Ibseniä aina vaan täysin yhtä ajankohtaisena. En suinkaan ole Helmer, vaan muitakin värisävyjä on tässä välissä.

En väittänyt, että olet Helmerin kaltainen, väitin, että MINULLE sinusta tulee mieleen hänenkaltaisensa mies - missä olkiukko?

Kaihoat usein "perinteisen eurooppalaisen naisen" perään, sellaisen kuin Nukkekodin Noran oletetaan ja toivotaan olevan. Teemat eivät todellakaan ole enää ajankohtaisia useimpien kohdalla (historiallinen todellisuuskin on aivan erilainen nyt kuin tuolloin). Mutta ehkä ne ovat kuitenkin ajankohtaisia niiden miesten kohdalla, jotka kaipaavat vähemmän rationaalisia, höpsöjä ja omaa tahtoa vailla olevia naisia sekä tiukkoja, perinteisiä sukupuolirooleja?