Onko teillä tuttavapariskuntaa, jota pidätte ns. ikuisena parina?

Sellaista paria ei olekaan.

Paitsi me =)

 

me ollaan miehen kanssa kuulemma tälläinen pariskunta.

 

Meidän tuttavapiiristä kaikki pariskunnat on meidän yhdessäolon aikana (15 vuotta ) eronneet jo ainakin kertaalleen. Joten eipä ole tuttavissa ns. ikuista paria, ainakaan mun mielestä.

 

Minä sanoisin, että ne vakaimman ja tasapainoisimman oloiset parisuhteet ovat sellaisia, jossa ne osapuolet ovat samalla myös itsenäisiä ja itsellisiä, ja tietävät että he kykynevät olemaan ilman parisuhdettakin. Niissä huonommissa, roikkuvissa jne suhteissa taas on enemmän niitä joissa todennäköisesti pysytään ikuisesti - koska ero olisi katastrofi omalle maineelle ja psyykelle.

 

mä uskon ja toivon, että minä' ja mieheni ollaan sellaisia, yhdessä vuosia takana 10v. kaksi lasta siunaantunut ja arki sujuu hyvin.
viihdytään molemmat kotioloissa ja peheen kanssa touhuten, seksi on hyvää, pystymme puhumaan toisillemme kaikesta, olemme myös toistemme parhaat kaverit, huumorilla selvitty monestakin vastoinkäymisestä.

ei riidellä kovin usein, en muista koska olisi ollut viimeksi kunnon riita, joskus tietty jostakin pikkuasioista kuten sukista lattialla ym. saatetaan tiuskia toisillemme, mutta ei suurempaa.

 

me ollaan miehen kanssa kuulemma tälläinen pariskunta.

Mekin, mutta mä silti itse ajattelen että samat mahdollisuudet meillä on kun kaikilla muillakin. Enkä pitäisi eroa katatrofina meidänkään kohdalla.

 

Sellaista paria ei olekaan.

Paitsi me =)

Ihanaa itsevarmuutta. Toivottavasti ei osu omaan nilkkaan. Koskaan kun ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu.

 

Minä sanoisin, että ne vakaimman ja tasapainoisimman oloiset parisuhteet ovat sellaisia, jossa ne osapuolet ovat samalla myös itsenäisiä ja itsellisiä, ja tietävät että he kykynevät olemaan ilman parisuhdettakin. Niissä huonommissa, roikkuvissa jne suhteissa taas on enemmän niitä joissa todennäköisesti pysytään ikuisesti - koska ero olisi katastrofi omalle maineelle ja psyykelle.

Niinpä...

 

minua ja exää pidettii...olin ehkä vähän vahingon iloinen kun otin hatkat

 

Mulla on kaksi kaveripariskuntaa, joiden ero olisi suuri yllätys.

Toista paria yhdistää samankaltainen rankka lapsuus alkoholisti/väkivaltaperheessä, toinen pari taas on suhteensa aikana joutunut kokemaan vastoinkäymisen jos toisenkin. Ja näissä molemmissa pariskunnista huokuu arvostus ja hellyys toista kohtaan. Joskin tiedän kyllä, että molemmissa suhteissa tuuletellaan kaikki muutkin tunteet täysillä, mutta ehkäpä se juuri onkin se juju.

 

Juu. Veljeni ja hänen kihlattunsa joka on paras ystäväni. Ne kaks on kuin toisilleen tehty.

 

On yksi, mun työkaveri ja hänen vaimonsa. Voin lyödä melkein pääni pantiksi, etteivät eroa koskaan.

 

Olen eläny tällasessa suhteessa ja kyllä vitutti, kun ihmiset ei tajunnu miten paha miulla oli olla sen miehen kanssa. Mie olin vaan se, joka ei tajunnu mikä helmi miulla oli (joka paskoi kännissä housuunsa ja yrjösi sänkyyn, sekä käytti henkistä väkivaltaa) ja valitin ihan turhasta. Kummisetäni sanoi, kun kerroin, että ollaan erottu, etten mie koskaan tule löytämään samanlaista miestä.

 

Olen eläny tällasessa suhteessa ja kyllä vitutti, kun ihmiset ei tajunnu miten paha miulla oli olla sen miehen kanssa. Mie olin vaan se, joka ei tajunnu mikä helmi miulla oli (joka paskoi kännissä housuunsa ja yrjösi sänkyyn, sekä käytti henkistä väkivaltaa) ja valitin ihan turhasta. Kummisetäni sanoi, kun kerroin, että ollaan erottu, etten mie koskaan tule löytämään samanlaista miestä.

No et varmaan semmosta enää haluaisikaan, toivottavasti

 

Olen eläny tällasessa suhteessa ja kyllä vitutti, kun ihmiset ei tajunnu miten paha miulla oli olla sen miehen kanssa. Mie olin vaan se, joka ei tajunnu mikä helmi miulla oli (joka paskoi kännissä housuunsa ja yrjösi sänkyyn, sekä käytti henkistä väkivaltaa) ja valitin ihan turhasta. Kummisetäni sanoi, kun kerroin, että ollaan erottu, etten mie koskaan tule löytämään samanlaista miestä.

No et varmaan semmosta enää haluaisikaan, toivottavasti

No en, mutta sillon se satutti, kun olin muutenkin ihan rikki erosta.

 

Kaikien kohdalla ero on tietysti mahdollista mutta on niitä joitaki josta voisi kuvitella että ovat ikuisesti yhdessä,ei sitä vaan tiedä.

 

Meistä on näin sanottu useammankin kerran. Luulen sen johtuvan siitä, että ollaan ikäämme nähden oltu jo niin kauan yhdessä, että meistä on tullut eräänlainen vakio. Ne ystäväpiirin parit, jotka olivat yhdessä silloin, kun aloimme seurustelemaan, ovat lähes kaikki eronneet. Yksi pari on yhdessä, mutta jos juorut pitävät paikkansa, niin sekin suhde rakoilee Onneksi tiedän itsekin, että meillä ei ero ole nurkan takana. Sitä ei voi tietenkään tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

Itse voisin sanoa, että pikkuserkkuni ja hänen miehensä ero tulisi kyllä puun takaa. Heidän suhteensa vaan on jotenkin niin ihana. 10 vuoden yhteiselon jälkeen he katsovat toisiaan edelleen kuin vastarakastuneet

 

Sellaista paria ei olekaan.

Paitsi me =)

Ihanaa itsevarmuutta. Toivottavasti ei osu omaan nilkkaan. Koskaan kun ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu.

Aika paljon pitäis tapahtua. Siksi toiseksi parempi se on tässä sillä mielellä olla, että ollaan ikuisesti yhdessä, kuin ajatella pessimistisesti.

 

Yksi, mutta ei mitenkään hyvässä... parisuhde ei ole mitenkään auvoinen, mutta vaikea kuvitella että kumpikaan koskaan tulisi tekemään elettäkään sen eteen, että suhdetta joko parantaisi tai vaihtaisi. Ei nyt mitään Matti :heart: Mervi - tyyliä, mutta sellaista tasaisen intohimotonta, eleetöntä, tunteetonta kulissia.

sama mulla. muuten en kyl kuvittele muista mitään, kun ei toisten asioita voi tietää...

 

Minä sanoisin, että ne vakaimman ja tasapainoisimman oloiset parisuhteet ovat sellaisia, jossa ne osapuolet ovat samalla myös itsenäisiä ja itsellisiä, ja tietävät että he kykynevät olemaan ilman parisuhdettakin. Niissä huonommissa, roikkuvissa jne suhteissa taas on enemmän niitä joissa todennäköisesti pysytään ikuisesti - koska ero olisi katastrofi omalle maineelle ja psyykelle.

Niinpä...

näin mäkin oon sen kokenut.

 

Ppidin yhta paria, mutta he erosivat. Tiedan puolestani, etta meidan kaverit pitaa meita sellaisena parina, etta olemme aina yhdessa.

 

Sellaista paria ei olekaan.

Paitsi me =)

Ihanaa itsevarmuutta. Toivottavasti ei osu omaan nilkkaan. Koskaan kun ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu.

Aika paljon pitäis tapahtua. Siksi toiseksi parempi se on tässä sillä mielellä olla, että ollaan ikuisesti yhdessä, kuin ajatella pessimistisesti.

Tottakai näin on. Optimismi on ilman muuta aina parempi kuin pessimismi. Olen itsekin vaan sortunut tuohon "me ei koskaan erota" -juttuun aikanani, ymmärtämättä että vaikka se sillä hetkellä vaikutti maailman epätodennäköisimmältä asialta, elämä muuttaa ihmisiä ja kaikkea ei voi ennakoida eikä kaikkeen ole edes itsellä mahdollisuutta vaikuttaa.
Monen muunkin suusta olen kuullut tuon että "me ollaan aina yhdessä". Kymmenen vuotta myöhemmin tarina on valitettavasti toinen.

Toivotaan, että teille ei käy niin.

 

Minä ja mieheni ollaan sellainen pari, oltu yhdessä 15-vuotiaasta asti, ero olisi shokki lähipiirille, samoin meillä eräs tuttavapari josta en pysty uskomaan että eroon päätyy.

 

Mä uskon kans vakaasti,että me ollaan mieheni kanssa tällanen pari.Ulkopuoliset on monesti näin sanonu ja oon itse samaa mieltä.Ollaan samalla aallolla miehen kanssa ja jos jonkinlaisia elämän mutkia läpi käyty yhdessä ja kasvettu todella tiiviisti yhteen.Kummallakin on myös omaa elämää ja iso arvostus toista kohtaan.Kommunikointi toimii molempiin suuntiin ja meidän suhteessa on lupa harmistua ja myös sanoa se toiselle.Sitä paitsi mä en koe tarpeelliseksi tässä asiassa pysyä realistisena ja hokea,että koskaan ei tiedä mitä käy.

Kaveripiirrissä on muutama tällainen pari,joiden en usko koskaan eroavan.Ovat vaan sen sorttisia,että istuvat meidän tavoin vierekkäin kiikkustuoleissa vanhainkodissa sitten.

 

Sellaista paria ei olekaan.

Paitsi me =)

Ihanaa itsevarmuutta. Toivottavasti ei osu omaan nilkkaan. Koskaan kun ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu.

Aika paljon pitäis tapahtua. Siksi toiseksi parempi se on tässä sillä mielellä olla, että ollaan ikuisesti yhdessä, kuin ajatella pessimistisesti.

Aivan totta!

Ai, ei edes itse saisi uskoa oman suhteensa kestämiseen? Kyllä asenteet vaikuttavat myös käyttäytymiseen ja siihen mitä tulee tapahtumaan.
Itse olen menossa naimisiin kesällä ja pitäisi varmaan ajatella, että "kyllä me kuitenkin erotaan joskus, kun niin moni eroaa..."

Vaan ei! Minä uskon eläväni loppuelämäni mieheni kanssa yhdessä