Onko teistä kellään ollut 1. vauvan kanssa niin "haasteellinen" vauva-aika, että seuraava lapsi on saanut odottaa

useamman vuoden tuloaan. Tarkoitan tilannetta, jossa esim. esikoinen olisi ollut todella allerginen tai koliikkivauva, josta syystä itkua ollut paljon ja muutenkin sitä huolehtimista ja vierellä olo tavallista enemmän.

Meillä esikoinen lähestyy 4 vuoden ikää ja pelottaa niin vietävästi, jos seuraavakin samanlainen, eikä (taaskaan) jaksa. Tuli masennusta ja itsestä sellaisia puolia esille, mitkä ei tuntuneet hyviltä, joita en voinut kuvitella itsestäni nousevan esiin (siis tunteita). Onkohan peli ihan menetetty mun kohdalla?

 

Esikoinen oli aluksi helppo. Onneksi ehdin raskautua ennen kuin vaikeimmat ajat esikon kanssa alkoivat. Muuten noita olisi edelleen vain yksi.

 

Esikoinen oli haastava vauva mutta kun hän oli 1v3kk niin meille syntyi kuopus. kuopus oli kyllä vauvana sitten erityisen "helppo" vauva.

 

Esikoinen oli loppujen lopuksi helppo, vaikka silloin välillä tuntui vaikealta. Jos esikoinen olisi ollut kuopuksen kaltainen, silloin olisi saattanut lapsiluku jäädä yhteen.

 

[QUOTE="äiti";23405725]useamman vuoden tuloaan. Tarkoitan tilannetta, jossa esim. esikoinen olisi ollut todella allerginen tai koliikkivauva, josta syystä itkua ollut paljon ja muutenkin sitä huolehtimista ja vierellä olo tavallista enemmän.

Meillä esikoinen lähestyy 4 vuoden ikää ja pelottaa niin vietävästi, jos seuraavakin samanlainen, eikä (taaskaan) jaksa. Tuli masennusta ja itsestä sellaisia puolia esille, mitkä ei tuntuneet hyviltä, joita en voinut kuvitella itsestäni nousevan esiin (siis tunteita). Onkohan peli ihan menetetty mun kohdalla?[/QUOTE]

Meillä tällä esikolla on ollu vaikee vauva-aika ja kyllä se pelottaa, että uskaltaako lisää lapsia tehdäkään jos on yhtä vaikeeta. Mä olen ainakin välillä ollut henkisesti jotenkin todella rikki.. en tiiä pitäskö mennä puhumaan jonnekin.. Ja itsellä on kyllä välillä sellasia tunteita ja ajatuksia noussu mieleen, et välillä kauhistuttaa miten mä voin olla näin hirvee ihminen.. Ja sekin taas lisää omaa pahanolon tunnetta.

 

Meille ei toista tule! Vaikka mistään hinnasta en tuota ainokaista pois antaisi, en voisi kuvitellakaan, että aloittaisin alusta ja koska tämä lapsi ei vielä nyt isompanakaan ole mikään helppo tapaus, ajatus siitä että olisi uusi vaativa vauva ja yhä vaativa taapero ei kiinnosta.
Ei tietysti ole ainut syy, miksi meidän perhe jää 1 lapsiseksi, mutta yksi syy muiden joukossa...

 

Lapsi valvotti 3v. asti.. Ja jäi ainokaiseksi.

 

Esikoinen oli helppo, kun vertaa kuopukseen.
Vaikkakin silloin vauva-aika tuntui raskaalta ja tiesin etten jaksa kahta pienellä ikäerolla.
Ikäeroa 3v8kk.

mutta joo...esikoisen kanssa oli helppoa, sitten se rumba vasta alkoikin kun kuopus oli syntynyt...

 

[QUOTE="kahden äiti";23405741]Esikoinen oli aluksi helppo. Onneksi ehdin raskautua ennen kuin vaikeimmat ajat esikon kanssa alkoivat. Muuten noita olisi edelleen vain yksi.[/QUOTE]


Sä varastit mun sanat!

Meinasin kirjoittaa just täysin samoin.

 

Esikoinen on ollut niin helppo, että todella harmittaa tämä sekundaarinen lapsettomuuus.

 

Esikoinen ei tainnut olla kovin vaikea vaikka melko raskasta olikin. Aina olen ajatellut et kamalaa jos vauvoja tulisikin kaksi. Ja jos eka raskaus on raskas niin eikö toisen sit pitäisi olla helppo.
Pelkäsin synnytystä ja pelkäsin kaksosia. Nyt olen synnyttänyt kaksoset. Pelkäsin heidän itkevän aina, onneksi näin ei ole ollut.
Älä pelkää mitään kun ensi kerralla kaikki voi mennä aivan toisin =) Kun pelkää niin ne asiat taas voi toteutua.

 

Juu. Vaikeeta oli monessakin suhteessa, oma terveys mukaanluettuna. Toista ei tule.