Onko viikko-viikko systeemi pahaksi lapselle?

Mitä mieltä? Kaksi kotia pienellä ihmisellä ja jatkuvaa ramppausta, niin onko se lapselle hyväksi?

 

Alle kouluikäiselle ei sovi. Pienelle taaperolle todella haitallista.

 

Mieti, haluaisitko itse vaihtaa kotia viikon välein.

 

Minusta hyvä, mutta liian pienelle voi olla haitallinen ja erotessa pitäisi jomman kumman vanhemmista pitäisi ajatella lapsen etua eikä sitä, että lapsi on minun yhtä paljon!

 

Mun mielestä ihan hyvä systeemi. parempi kuin se että on toisella vaikka vain vikonlopun tai joka toisen viikonlopun

 

Mun mielestä ihan hyvä systeemi. parempi kuin se että on toisella vaikka vain vikonlopun tai joka toisen viikonlopun

(Pienelle) lapselle on parempi noin kun viikko-viikko systeemi ja lapsen edun mukaisesti äidin ja isän pitäisi ajatella asia.

 

Mihin tuo perustuu että on pienelle lapselle haitallista? Onko siitä jotain tutkimustietoa? Minusta se ajatus on niinpäin että kumpikin vanhempi on lapsen, eikä lapsi kummankin vanhemman.

Joo. Kalahti omaan nilkkaan. Meillä on nyt puolisen vuotta ollut kaksi asuntoa. Toisessa asuu lapset ja vanhemmat vuorottelevat kahden kämpän välillä. Vielä alle kouluikäiset lapset eivät ole reagoineet kummemmin, mutta olisi kiva tietää mitä ongelmia on odotettavissa, jos jollain on jotain faktoja aiheesta esittää.

 

Mihin tuo perustuu että on pienelle lapselle haitallista? Onko siitä jotain tutkimustietoa? Minusta se ajatus on niinpäin että kumpikin vanhempi on lapsen, eikä lapsi kummankin vanhemman.

Joo. Kalahti omaan nilkkaan. Meillä on nyt puolisen vuotta ollut kaksi asuntoa. Toisessa asuu lapset ja vanhemmat vuorottelevat kahden kämpän välillä. Vielä alle kouluikäiset lapset eivät ole reagoineet kummemmin, mutta olisi kiva tietää mitä ongelmia on odotettavissa, jos jollain on jotain faktoja aiheesta esittää.

Lapsi joutuu pallottelemaan kahden asunnon ja ihmisten välillä. Kokoajan joutuu eroon kummastakin. Vanhemmalle toki on helpoin ja mukavin viikko-viikko systeemillä, mutta pieni lapsi tarvitsee pysyvän kodin.

 

Ei viikko-viikko vuorottelu ole ainakaan minusta helppoa ja mukavaa. Mieluiten pitäisin lapset kokonaan itselläni.

 

Lapsi joutuu pallottelemaan kahden asunnon ja ihmisten välillä. Kokoajan joutuu eroon kummastakin. Vanhemmalle toki on helpoin ja mukavin viikko-viikko systeemillä, mutta pieni lapsi tarvitsee pysyvän kodin.

Et vissiin lukenut tuota tekstiä mihin vastasit. Siinähän lapset asuu koko ajan samassa paikassa ja vanhemmat kulkee kahden kodin väliä. Ja sillai se onkin fiksua.

Ja eroon joutuu joka tapauksessa kun vanhemmat eroavat.

 

Et vissiin lukenut tuota tekstiä mihin vastasit. Siinähän lapset asuu koko ajan samassa paikassa ja vanhemmat kulkee kahden kodin väliä. Ja sillai se onkin fiksua.

Ja eroon joutuu joka tapauksessa kun vanhemmat eroavat.

Juu, mutta silti joutuu eroon viikon välein viikoksi toisesta vanhemmasta, eli ei hyvä.

 

Jos on pakko erota niin silloin minun mielestäni paras on, että lapset asuvat yhdessä paikassa, jossa vanhemmat vuoroin hoitavat lapsia esim. viikko-viikko -systeemillä.

 

Kivikautinen ajattelumaailma. Toki jos oma maailman kuva on suppea niin ei löydä ymmärrystä millekkään muulle kuin omille ajatuksilleen.

 

Pieni lapsi ei ymmärrä asioita samoin kuin isompi. Viikko-viikko systeemi niin että lapsi muuttaa, ei ole pienille hyväksi. Jos taas vanhemmat muuttaa ja lapsella on pysyvä koti, ei asia ole yhtä huono. Ihan pienelle ei tälläinenkään tietysti sovi.

On lapsia, jotka vaihtaa asuinpaikkaa viikon välein ja puhuvat äidin kodista ja isän kodista -missä on se lapsen, minun, koti? Ihan helppoa tuo systeemi ei näytä olevan välttämättä vielä koululaisellekaan, mitä olen läheltä seurannut.

Positiivista on se että suhde molempiin vanhempiin säilyy läheisempänä kuin pelkillä viikonlopputapaamisilla. Silti, kuinka moni aikuinen on valmis muuttamaan viikon välein? Niin, ei kovinkaan moni vaan lasten on sopeuduttava.

 

Mihin tuo perustuu että on pienelle lapselle haitallista? Onko siitä jotain tutkimustietoa? Minusta se ajatus on niinpäin että kumpikin vanhempi on lapsen, eikä lapsi kummankin vanhemman.

Joo. Kalahti omaan nilkkaan. Meillä on nyt puolisen vuotta ollut kaksi asuntoa. Toisessa asuu lapset ja vanhemmat vuorottelevat kahden kämpän välillä. Vielä alle kouluikäiset lapset eivät ole reagoineet kummemmin, mutta olisi kiva tietää mitä ongelmia on odotettavissa, jos jollain on jotain faktoja aiheesta esittää.

Pisteet teille, että lapsilla on pysyvä koti!

 

Alle kouluikäiselle ei sovi. Pienelle taaperolle todella haitallista.

Mihin tämä perustuu?

 

Jos on pakko erota niin silloin minun mielestäni paras on, että lapset asuvat yhdessä paikassa, jossa vanhemmat vuoroin hoitavat lapsia esim. viikko-viikko -systeemillä.

Eli siis mun pitäisi exän kanssa jatkaa tavallaan "yhdessäoloa" kaiken kokemani jälkeen asumalla vuoroviikoin samassa asunnossa jossa hän on hässinyt uutta miestään? Ei tule kesää.

 

On lapsia, jotka vaihtaa asuinpaikkaa viikon välein ja puhuvat äidin kodista ja isän kodista -missä on se lapsen, minun, koti? Ihan helppoa tuo systeemi ei näytä olevan välttämättä vielä koululaisellekaan, mitä olen läheltä seurannut.

Tuntemani lapset, joiden vanhemmat asuvat eri osoitteessa puhuvat äiti-kodista ja isi-kodista - eivät siis äidin/isän kodista. Enemmän kyse on arkipuheen helpottamisesta - on helpompi sanoa äiti-koti tai äidin koti kuin esim. Lehtikuja 4B:n koti ja Lehtikuja 16:n koti. Lapsi varmasti kokee molemmat kodikseen. Eikä tuo kotien nimitys miksikään muutu, vaikka toisen vanhemman luona asuttaisiin vähemmän.

Positiivista on se että suhde molempiin vanhempiin säilyy läheisempänä kuin pelkillä viikonlopputapaamisilla. Silti, kuinka moni aikuinen on valmis muuttamaan viikon välein? Niin, ei kovinkaan moni vaan lasten on sopeuduttava.

Ei kukaan varmasti haluaisikaan muuttaa viikon välein. Muuttaminen tarkoittaa koko omaisuuden pakkaamista, vanhan kodin lopullista hyvästelyä ja uuteen, tuntemattomaan sopeutumista. Näin ei kuitenkaan ole vuoroviikkolasten kohdalla, vaan heillä on kaksi tuttua paikkaa. Kyllä moni aikuinen asuu kahdessa kodissa - toinen on esim. työn vuoksi Helsingissä, toinen jossain maaseudulla. Ja näissä voidaan asua joko vuorotellen tai toisessa vain viikonloput. Monelle se sopii oikein hyvin. Itsellenikin sopisi, jos vaan olisi varaa pitää kahta asuntoa.

Itse koin lapsena kesäasuntomme toiseksi kodiksi. Vietimme siellä usein kesän ulkopuolellakin aikaa, esim. viikonloppuja. En kokenut muuttavani minnekään, vaan koin, että oma kotini sijaitsi kahdella eri paikkakunnalla, kahdessa eri ympäristössä. Näin uskoisin olevan vuoroviikkolastenkin kohdalla - he mieltävät kotinsa sijaitsevan kahdessa eri osoitteessa.

Vaikka kahden kodin malli ei olisikaan ihanteellinen, niin on se vähemmän paha kuin se, että lapsella ei olisi enää yhteistä arkea ja yhteistä elämää toisen vanhemman kanssa. Läheiset, rakkaat ihmiset ovat lapsille kuitenkin kaikkein tärkeimmät - paljon tärkeämmät kuin joku kotitalo tai oma huone.

 

Jos on pakko erota niin silloin minun mielestäni paras on, että lapset asuvat yhdessä paikassa, jossa vanhemmat vuoroin hoitavat lapsia esim. viikko-viikko -systeemillä.

Tämä ei usein ole taloudellisista syistä mahdollista. Usein myös eroon johtaneet ongelmat, kuten riitely, jatkuisivat vain toisessa muodossa. Se taas ei ole lasten kannalta hyvä.

On epärealistinen ajatus, että keskituloinen yh voisi maksaa kahden asunnon asuntolainaa tai vuokraa. Jos normaalisti perhe pystyy kustantamaan yhdessä asutun kodin ja normaalielämisen, on mahdotonta, että eron jälkeen äkkiä voitaisiin hankkia kaksi ylimääräistä asuntoa. Jos niihin ei olisi varaa ennen eroa, niin ei tietenkään ole eron jälkeenkään. Riittävän suurituloisille se toki olisi mahdollista.

 

Lapsi joutuu pallottelemaan kahden asunnon ja ihmisten välillä. Kokoajan joutuu eroon kummastakin. Vanhemmalle toki on helpoin ja mukavin viikko-viikko systeemillä, mutta pieni lapsi tarvitsee pysyvän kodin.

Ihan samalla lailla lapsi joutuu vaihtamaan paikkaa, jos toista vanhempaa nähdään joka toinen viikonloppu. Usein tähän on lisätty vielä yksittäisiä arkipäiviä viikkojen keskellä, jolloin siirtymiä tulee jopa enemmän.

 

Meillä lapset asuvat vuoroviikoin, läheiset välit on molempiin huoltajiin ja äiti- ja isäpuoliin. Näkevät paljon siten myös sisarustaan joka on isä-kodissa.
Lapsilla on tosiaan kaksi oikeaa kotia, omat huoneet molemmissa ja sama koulu, harrastukset ja kaveripiiri on jatkuvasti elämässä.
Olen itse ollut lapsena osan lapsuudesta isällä ja käynyt joka toinen viikonloppu äidillä ja osan lapsuudesta ollut äidillä ja käynyt isällä joka toinen viikonloppu. Olisin rakastanut viikko-viikko systeemiä!
Ero aiheuttaa aina stressiä lapselle. Jos lapsi aroaa vanhemmasta joka toinen viikonloppu, on eroja yhtä monta kuukaudessa, kuin viikko viikko systeemissä.
Mutta jos toista vanhempaa ja siellä asuvia sisaruksia näkee vain 4päivää kuukaudesta, ei oikeasti tunne kuuluvansa perheeseen, eikä välit ole yhtä läheiset. Jos lapsi on puolet ajasta molemmissa ja puhutaan aina kahdesta kodista, kokee lapsi kuuluvansa molempiin ja läheiset välit kantavat ihan aikuisuudessakin!

 

Tuntemani lapset, joiden vanhemmat asuvat eri osoitteessa puhuvat äiti-kodista ja isi-kodista - eivät siis äidin/isän kodista. Enemmän kyse on arkipuheen helpottamisesta - on helpompi sanoa äiti-koti tai äidin koti kuin esim. Lehtikuja 4B:n koti ja Lehtikuja 16:n koti. Lapsi varmasti kokee molemmat kodikseen. Eikä tuo kotien nimitys miksikään muutu, vaikka toisen vanhemman luona asuttaisiin vähemmän.

Totta varmasti monen kohdalla. Henkilökohtaisesti tunnen kuitenkin myös lapsia, jotka puhuvat nimenomaan äidiN ja isäN kodista. Eikä kotien erottelun vuoksi vaan koska ei koe/ymmärrä mikä on hänen kotinsa. Ja tämä siis tullut ilmi muutenkin kuin näiden termien käytöstä.

Tässäkin asiassa kaikille ei sovi samat ratkaisut ja vanhemmat toivottavasti huomioivat aina omien lastensa iät ja persoonallisuudet päätöksiä tehdessään.