Onnistumismahikset pettämisen jälkeen

\

Se on valetta, että saisi liiton kuntoon pettämisen jälkeen. Mä olen sitä mieltä,et se ihminen, joka ei kerro rehellisesti puolisolleen,että on pettänyt ON SE TUNNEVAMMAINEN. Mä en jättäisi pienessä mielessänikään kertomatta puolisolleni, jos olisin pettänyt. Jos ei pysty kertomaan, niin ei silloin oikeesti rakastakkaan. Mielestäni silloin on sama lähteä sen naisen/miehen mukaan kenen kanssa on pettänytkin. Miten ihmeessä voi katsoa puolisoaan silmiin ja seisoa hänen arkun vierellä ( jos toinen kuolee aikaisemmin) jos ei ole ollut rehellinen.Mä en ymmärrä tätä. JA SE ON TOTTA, JOKA KERRAN PETTÄÄ SE PETTÄÄ AINA.

Onks se sit niin että puoiso saa anteeks pettämisensä kun kertoo siit ite vai? kyllä se on niin että se mitä ei tiedä ei myöskään satuta toista!

 

Nimimerkki "Pippurinen"
Kerro ehdottomasti kaikki jos miehesi sitä haluaa. Totta se on että ne jää ehkä helpommin kaivelee myöhemmin, mutta niin jää myös epätietoisuus. Tai miksi sitä nyt nimittääkin.
Itse halusin tietää kaiken. Valinta oli minun. Anna siis miehesikin valita! Itselleni se kuvasti (siis asioiden kertominen)mieheni halua saadan asia päätökseen ja vahvisti uskoa ettei teko tule toistumaan. Ehän se helppoa ollut hänelläkään kertoa kaikkea. Hävetti ja kadutti!!!

Meillä on tapauksesta kulunut jo 3 vuotta ja paljon on juteltu vieläkin. Joskus koen syyllisyyttä siitä että minun on vaikea itse opetella unohtamaan ja luottamaan. Onneksi mieheni ymmärtää ja olemmekin usein keskustelleet asiasta! Pikku hiljaa koen jotain palasia palautuvan ja olen varma että tein oikean päätöksen jatkamalla!

Tätä tapausta lukuun ottamatta mieheni on hieno ihminen.Hän on upea isä (ehkä se oli suurin sidos vaikeina aikoina) meillä on monta lasta ja minä olen kotona. Mieheni auttaa paljon kotona ja on lykkäämässä minua rentoutumaan. Seksi on mahtavaa!!! Rakastan häntä Tapauksen jälkeen jopa enemmän( niin hullua kuin se on) mutta ehkä rakkaus on hiukan erilaista!!!! :hug:

 

"JOka pettää kerran pettää aina"... ei pidä paikkaansa! Petin miestäni lähes 10 vuotta sitten, jäin kiinni, jatkoimme suhdettamme eikä ole enää pettäminen käynyt mielessäkään. Tunnontuskat ja häpeä olivat niin valtavat, etten toivo sellaista #&%?$!*ä kenellekään. Ongelmaksi anteeksiantamisessa saattaa muodostua se, että petetty osapuoli voi ajatella olevansa oikeutettu kostamaan eli pettämään, koska toinenkin petti ja sai anteeksi. Ihmismieli on niin kiero. Tämän asian kanssa on meilläkin taisteltu, mutta yhdessä ollaan. Toistaiseksi. Pettäminen sattuu kuitenkin niin paljon henkisesti, että sen täydellinen unohtaminen on varmaankin lähes mahdotonta.

 

Niin. Itse olen eronnut ja lapsi on. "Osapuolena" olin pettäjä. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, enkä lähde sanomaan mikä on oikein ja väärin. No, pettäminen on väärin, sitä en lähde puolustamaan.

Osa mietti, pitäisikö kaikki yksityiskohdat pettämisestä kertoa. Joku kirjoitti, että "anna toisen osapuolen päättää kuinka haluaa" ja että häntä itseään oli helpottanut kuulla kaikki. Varmasti tämä on totta. Ja voi toki riippua just henkilöstäkin/persoonasta. Mulle esitettiin myös valtava, yksityiskohtainen kysymystulva. Itse en lähtenyt vastaamaan pikkuriikkisiin yksityiskohtiin. Terapeuttinikin sanoi, että lähes kaikki petetyt esittävät hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä.. mikä toki on ymmärrettävää. Mutta se voi olla, ettei kysymyksille ole loppua ja ne ovat aina vain yksityiskohtaisempia. Ja vastaukset voivat vain pahentaa tilannetta. Haluan nyt vielä korostaa, etten ole tässä "toitottamassa" oikeaa vastausta. Mutta jos jollekin on edes hieman apua, niin se hyvä...

Joku tässä kirjoitusrimpsussa kertoi olevansa pettäjä, mutta edelleen liitossa kera hirveiden itsesyytösten. Ja pohti auttaisiko ero siihen. Oma "ei taaskaan ainoa oikea"-vastukseni on, että ei auta. Tai en suosittele vain sen takia eroamaan. Itse siis olen eronnut.. mutta aivan #&%?$!*ä tämä silti on. Mutta sen kanssa on kuitenkin elettävä.

Mitähän mun vielä piti kirjottaa. No, jatkan jos tulee uutta mieleen. Mutta voimia ja jaksamista teille kaikille, niin petetyille kuin pettäjillekin. On mahtavaa jos suhde on saatu toimimaan moisen jälkeen!

 

Meillä "pettäminen" toimi molemmille tietynlaisena herätyksenä ja huomasimme kuinka paljon menetettävää meillä onkaan. Pettäminen lainausmerkeissä siksi että kumppanini ihastuttuaan otti "eron" vaikka asuimmekin edelleen yhdessä yhteisessä talossamme ja huolehdimme yhdessä lapsestamme.Muutaman viikon päästä hän pettyi raskaasti ihastukseensa ja tuli katumapäälle. Päätimme yrittää vielä uudelleen ja jotenkin meillä suhde yllättävää kyllä parani todella paljon. Nyt puhumme avoimemmin asioista, riitelemme paljon vähemmän, hellyyttä ja läheisyyttä tuli huomattavasti lisää jne. Eli monen huonon vuoden jälkeen tajusimme lopulta kuinka paljon toisiamme kuitenkin rakastamme ja opimme sen myös käytöksellämme näyttämään.

Kumppanini kertoi varsin yksityiskohtaisesti "suhteestaan" ja vaikka jotkut asiat eivät olleet kovin miellyttäviä kuulla, arvostan kuitenkin hänen rehellisyyttään ja tiedän että epätietoisuus olisi ollut paljon pahempaa. Kyllä minua edelleen tietyt asiat vaivaavat, mutta olen onnellinen siitä että saan olla rakastamani naisen kanssa. Eniten olen pahoillani siitä että noiden muutaman eroviikon aikana sain kuulla paljon valheita, vaikka tiesin jo ihastuksen nimen ym. Eli minua vaivaa näin jälkekäteenkin eniten epärehellisyys ja valehtelu, ei itse suhde.

Koska parisuhteessamme viimeisimät vuodet ovat olleet varsin huonoja, ymmärrän täysin että nuoren ja komean miehen huomio voi saada ihastumaan. Myöhemmin ilmenikin että ko. mies on asiassa varsinainen "ammattilainen". Vikahan on yhtälailla minun, koska en minäkään ollut juurikaan parisuhteemme eteen töitä tehnyt. Eli en voi missään nimessä pitää puolisoani yksin asiasta vastuussa. Ehkä olemme tästä kriisistä poikkeuksellisen hyvin selvinneet, varmasti sen takia että meillä kuitenkin oli varsin paljon tunteita jäljellä toisiamme kohtaan.

 

\

Se on valetta, että saisi liiton kuntoon pettämisen jälkeen. Mä olen sitä mieltä,et se ihminen, joka ei kerro rehellisesti puolisolleen,että on pettänyt ON SE TUNNEVAMMAINEN. Mä en jättäisi pienessä mielessänikään kertomatta puolisolleni, jos olisin pettänyt. Jos ei pysty kertomaan, niin ei silloin oikeesti rakastakkaan. Mielestäni silloin on sama lähteä sen naisen/miehen mukaan kenen kanssa on pettänytkin. Miten ihmeessä voi katsoa puolisoaan silmiin ja seisoa hänen arkun vierellä ( jos toinen kuolee aikaisemmin) jos ei ole ollut rehellinen.Mä en ymmärrä tätä. JA SE ON TOTTA, JOKA KERRAN PETTÄÄ SE PETTÄÄ AINA.

Ei vaan ole totta. Minä petin aikoinaan enkä toiste ole pettänyt. Aikaa kulunut nyt jo reilusti yli kymmenen vuotta. Älkäähän ihmiset paasatko asioista, joista ette tiedä mitään.

 

Lisätään nyt vielä sen verran että koska omasta tapauksestani on kulunut vasta vähän aikaa ja asia kyllä minua edelleen vaivaa, en osaa sanoa missä vaiheessa tästä pääsee yli. Kuitenkin tällä hetkellä olen rakastunut puolisooni ehkä enemmän kuin koskaan, menettämisen pelko sai minut tunteeni tajuamaan. Myös puolisoni on muuttunut minua kohtaan huomattavasti rakastavammaksi ja huomaavaisemmaksi. En tiedä onko muutos kohdallamme pysyvää vai tuleeko tässä vielä takapakkia, mutta ei meillä näin hyvin ole mennyt vuosiin. Vaikka vaimoni ei ole tuntunut koskaan näin sitoutuneelta suhteeseemme ja häneen luotankin, silti jonkinlainen pelko on kuitenkin mielessäni. Huomisestahan ei koskaan voi olla varma, mutta turhaan murehtimalla ei se ainakaan paremmaksi muutu. Jokainen päivä tuntuu kuitenkin aina hiukan edellistä paremmalta.

 

Oltiin seurusteltu vajaa 2v kun mies petti minua. Alkuajat oli tosi hankalia, mutta näin ja koin että mies oli todella pahoillaan ja katui tapahtunutta.
Nyt siitä on kulunut 15 vuotta enkä enää tunne katkeruutta tai kaunaa miestä kohtaan. Unohtaa toki en voi ikinä, mutta se paha tunne mikä tuosta tuli (ja luottamuksen puute) on väistynyt.
Aikaahan siihen meni.....vuosia.
Tiedän kuitenkin nyt, että tein oikein kun jatkettiin yhdessä. Meillä on tosi onnellinen elämä yhdessä.

 

\

Oltiin seurusteltu vajaa 2v kun mies petti minua. Alkuajat oli tosi hankalia, mutta näin ja koin että mies oli todella pahoillaan ja katui tapahtunutta.
Nyt siitä on kulunut 15 vuotta enkä enää tunne katkeruutta tai kaunaa miestä kohtaan. Unohtaa toki en voi ikinä, mutta se paha tunne mikä tuosta tuli (ja luottamuksen puute) on väistynyt.
Aikaahan siihen meni.....vuosia.
Tiedän kuitenkin nyt, että tein oikein kun jatkettiin yhdessä. Meillä on tosi onnellinen elämä yhdessä.

Juu,tai sitten sun mies on oppinut tekeen tuota pettämistä salassa!!!

 

\

\

Oltiin seurusteltu vajaa 2v kun mies petti minua. Alkuajat oli tosi hankalia, mutta näin ja koin että mies oli todella pahoillaan ja katui tapahtunutta.
Nyt siitä on kulunut 15 vuotta enkä enää tunne katkeruutta tai kaunaa miestä kohtaan. Unohtaa toki en voi ikinä, mutta se paha tunne mikä tuosta tuli (ja luottamuksen puute) on väistynyt.
Aikaahan siihen meni.....vuosia.
Tiedän kuitenkin nyt, että tein oikein kun jatkettiin yhdessä. Meillä on tosi onnellinen elämä yhdessä.

Juu,tai sitten sun mies on oppinut tekeen tuota pettämistä salassa!!!

Tietysti aina voi valita sen pessimistisimmän tavan ajatella ja elää :/
Voihan se olla minä joka käyn vieraissa...
Itse en kuitenkaan jaksaisi elää niin. Luottamus on TUNNE sisällä ja sitä joko on tai ei ole.
Kaikille ei tietysti sovi sama ratkaisu, riippuu aivan tilanteesta, ihmisistä....
Vaikeita asioita kaikkiaan, mutta hei - eikös elämä ole?! =)

 

hyvä nimimerkillä vieraana. olen samaa mieltä ja aloittaja-keskusteliljalle, kaikki riippuu teistä itsestä. olen kans samaa mieltä että kyllä pettämisestä pääsee yli, jos kummallakin on haluja keskustella ja sopia rajat. unohtaminen tuskin unohtaa mutta anteeksi antoa täytyy olla. omalla kohdalla vähän aikaa pettämisestä,mutta olen huomannut rakastavani puolisoani enemmän avioliitto lähti todella parempaan suuntaan. luottamus on ansaittava epäilys kaihertaa vielä mutta yritän oppia luottamaan uudelleen ja olen siitä aivan varma että tulemme pääsemään parhaimpaan loppuratkaisuun.puolisoni käytös on osoittanut jo sen .koskaanhan ei voi olla 100 % koska en ole puolisoni mukana aina mutta luottamus, se on a ja o.
jaksamista kaikille ja hyvää kesän odottelua

 

Itse en ole tähän menessä hyväksynyt minkäänlaista pettämistä(henkeviä keskusteluja,tekstiviestejä,bailausta,halailua,pussilua,seksiä tmv.) parisuhteissa.Kun olen ollut suhteessa olen ollut aina 100% oli vaikeuksia sitten minkälaisia tahansa.Mutta nyt rakkauteni on kuollut puolisoa kohtaan täysin; asumme vain samassa taloudessa lasten kanssa kuin alivuokralaisina.Tapasin tämän ihanan henkilön joka on pelastanut minut ja että täällä kannattaa elää :heart: En ole hakenut ulkopuolista suhdetta mutta tämä rakkaus(minun versio)tuli varoittamatta.Tämä onkin sitten minun ongelmani :headwall: kun tiedän ettei tästä tule mitään.Olisin toivonut ettei ihminen rakastu koskaan varattuun ihmiseen se on #&%?$!*ä kun tietää ettei meitä ole tarkoitettu toisillemme.Mitä ihminen voi sydänmelleen kun se tekee mitä tekee :headwall: :ashamed: Niin olen tehnyt tuon kaiken mutten seksiä harrastanut.Hyvässä parisuhteessa pystytään puhumaan myös pettämisestä ja antamaan anteeksi

 

siitä on tasan 9 päivää kun sain tietää mieheni suhteesta toiseen naiseen :'( suhde oli kestänyt 4KK!
luin silloin osaksi vahingossa hänen lähettämiään sähköposteja...
ne oli niin selvästi tarkoitettu jollekin muulle kuin työkaverille.
sain selville niistä naisen nimen, jolle sitten rohkeuden puuskassa soitin...
nainen ei tiennyt mitään, että mies oli varattu tai, että meillä on kolme lastakin.
naisella itselläkin oli lapsia ja pettävä mies. ymmärsimme toisiamme ja hän lupasi olla pitämättä enää yhteyttä mieheeni.
samana päivänä tein lisää salapoliisi hommia ja sain selville, että mieheni oli tehnyt huomattavan isoja ostoksia huonekaluliikkeisiin ja kodinkoneliikkeisiin... eivät olleet ostokset ainakaan kotiin päätyneet.
päivällä laitoin viestiä miehelle, että juttu hetki olisi paikallaan

illalla ja tulevana yönä tuli selvitettyä monta asiaa hänen suhteesta, sen syistä, mihin huonekalut olivat menneet(hän oli hankkinut jo "kutu"-kämpän, itselleen ja naiselle) ja tulevaisuudesta. lupasimme yrittää jatkaa...
tämä aika on ollut rankkaa :'(
joinakin päivinä tuntuu jotenkin siltä että minä olen lohdutus palkinto johon oli pakko tyytyä kun ei voinut jatkaa toisen kanssa. minähän olin se joka sai sen toisen poistumaan kuvioista...
ja mies toisinaan heittää, omasta mielestään vitsinä, että kyllä hän tässä pysyy kunhan pysyy tyytyväisenä. ja, että yleensä jos on kerran pettänyt, tekee sen toistekin.
tässä sitä sitten pitäis yrittää olla normaalisti kun mies laukoo tuollaisia.
pelko on vatsan pohjassa koko ajan :ashamed:
osaksi lasten takia on pakko yrittää jaksaa. mutta jos tämä jatkuu tällaisena on pakko keksiä toinen ratkaisu...<br><br>

 

Eli viimeiseen viestiin, ihan vakavasti - miehesi ei pitäisi tuollaisia vitsejä heittää, ei kuulosta siltä että katuisi asiaa. Oletko ihan varma, että haluat näillä näkymin jatkaa, olisikohan kuitenkin ainakin "harkintaero" paikallaan?

 

jos on ollut erittäin kännissä, kaveri jättänyt sut baariin ja menny toisella kyydillä kotia, ja sanonut että "pääset varmaan ton kyydillä kotia" (ex). ajaakin toiseen suuntaan kun kotia metikköön, alkaa kähmiminen, ehkä molempien taholta? havahtuu siihen mitä on tapahtunut, itkee ja huutaa että "aja mut s.aatana kotiin"!! onko tässä tapauksessa pettänyt? olo on osittain syyllinen? mutta helve.tin hyväksikäytetty.

 

\

Itse petin pussaamalla toista (siis en sänkyyn menyt ei hiplailuja ym), kerroin miehelleni vaikeaahan se on vaikka noin pienestäkin kiinni, mutta kun mieheni ja tämä toinen mies näkee melkein päivittäin ei oo helppoa miehellänikään.. :snotty: e enään koskaan voi kuvitella tekeväni edes mitään tuollaista paha mieli noin "pienestäkin" tulee :/ mutta sain oloni paranemaan jonkin verran että kerroin, parisuhde perustuu rehellisyyteen ja rehellinen yritin olla myös kun kerroin, en todellakaan olisi jaksanut pitää salaisuutta koko ajan oli vain mielessä paha olo mutta en tuomitse ketään, itse kyllä tahtoisin tietää jos mieheni pettäisi..

Meillä ukko kans pettänyt n.2v sitten juuri muilla lailla mutta tietääkseni ei sängyssä ole ollut....suhde loppui mutta jostain syystä otin ukon takaisin vaikka jätti minut silloin toisen takia ja tänäkään päivänä en tiedä miksi takaisin otin kun p*skaa oli mulle paaaaaljoooooon tehnyt...luultavasti halusin antaa mahdollisuuden koska tiesin miehen minua rakastavan kuitenkin ja tiesin myös miehen vaikeasta lapsuudesta...
Noo sitten aloitettiin kuukauden tauon jälkeen uudestaan ja tulin raskaaksi ym.ja ukko on todella muuttunut ja nyt tätä "uutta"parempaa suhdetta takana 2v. ja hyvin menee...MUTTA helppoa ei minulla edelleenkään ole.....mies ei ole antanut aihetta epäillä ja on todella muuttanut tapansa mutta minulla on edelleen epäluuloni eli jos jotain normaalista poikkeavaa on tapahtunut niin epäilen aina heti pahinta ja menen rayhäämään ukolle pettämisestä enkä edes kuuntele ja kun ukko saa mahdollisuuden selittää niin lopputulos:ei mitään hätää ja minä taas epäillyt heti turhasta ja oma paha olo tulee voimaan kun syytin suotta...
No tässä jatketaan ja toivon että joskus voisin olla aina epäilemättä heti pahinta ja meillä onneksi ukko tietää että on hänen oma vikansa että luulen heti pahinta..joskus ajattelen että onkohan paree lopettaa mutta olen tunnettu siitä että periksi en anna....